15.09.2016

Elämän ja teatterin julma ja armollinen preesens

Surumieli. ”Kirja on. Elokuva on. Teatteri ei ole. Teatterin rikos on kerralla tehty.” Kalle Holmbergin Dostojevski-esitelmän ja esseen aloitus. Viimeiseksi jäänyt Holmbergin kirjoitus päättyy meille heitettyyn haasteeseen: jatkaako elämää vai ei.

Ohjaaja luopui ohjaamisesta ennen aikojaan, jotta ei olisi ryhtynyt vihaamaan sitä, mitä eniten rakasti. Nyt ohjaaja joutui luopumaan myös oman elämänsä ohjaamisesta.

Ihminen on oma näyttämönsä – ”ihmistä on näyteltävä, ei häntä muuten ole, ihmistä minä näyttelen, olematonta”.  Holmberg toisteli usein tätä Haavikon kiteytystä Rauta-ajasta. Tämän tiesi elämästä, teatterista ja itsestään.  

Kalle Holmbergin myötä katosi yksi aikakausi. Katosi näyttämöllistetty palmgrenilainen Suuri linja, historian ja dialektiikan taju, sivistys, jolla hahmotettiin Suomen historiaa, pirstottiin se ja koottiin uusiksi. Ohjaajan kielioppi koostui usein vastakohtaisuuksista, liikkeistä, vastaliikkeistä, analogioista ja metoforista. Niissä leikkaus ei ollut tekniikka, se oli maailmankuvaa, ohjaajan tapaa aistia maailman pulssia. Siihen maailmaan soveltui Dostojevskin hillittömyys ja polyfonia. Siihen maailmaan mahtui itsestään selvästi riena ja groteski. Kuuntelen Marski-marssia, Pesäpallolaulua ja Vietnam-lauluja.

Tila, tilanne, toiminta. Ohjaamisessa tila synnyttää tilanteen ja luo toimintaa. Ei näin synnytetyssä näyttämötapahtumassa ole sijaa järkeilylle ja selittelylle. Ihmiskuvauksen psykologisoinnin tai metafysiikan hetteiköihin uppoaminen oli kauhistus. Eivät ohjaukset ole kuvittamista. ”Jos aikoo ohjata, on oltava ohjaamiseen pakottava hahmo”, Holmberg toisteli.  Hahmo, pulssi, saundi. Musikaalisuus oli hahmotusta, alitajunnan kautta kulkeutuvaa tilanteen synnyttämää elämystä.

Maanista ohjaamista ei tehty ”regiakirja” kädessä vaan tilan, tilanteen ja toiminnan todellisuudessa. Tällainen työskentely tarvitsee toimivia näyttelijöitä, älykkäitä, impulsiivisia, itsensä altistavia. Dramaturgian hahmottaminen ja impulssi lähti usein näyttelijästä esim. Yrjö Järvinen/Rikhard III, Kapo Manto/Kuningas Lear, Tuolit, Eila Rinne, Kalevi Kahra/Kepissä on kaksi päätä, koko hieno porukka, Vesa-Matti Loiri, Rea Mauranen, Esko Salminen, Eila Rinne, Jukka-Pekka Palo.

Maailmaa hahmotettiin yhdessä lavastajien kanssa Kari Liila, Måns Hedström, Ensio Suominen, Ralf Forsström…Työkumppanuutta, yhteistyötä. Auteur-ohjaaja ei tehnyt yksin, työparina myös puoliso Ritva Holmberg, myös tuplaroolissaan arjen kasassa pitäjänä.

Ohjaamisesta maksetaan kovaa hintaa. Holmbergin puheessa toistui jyhkeää verbi ”takoa”, ohjaukset olivat jyhkeän muodon taontaa, hahmon etsintää, piirtämistä. Miten se menikään Rauta-ajassa ja minkälainen oli Ilmarin taonnan tarina. Ilmarin kautta taonnasta/ohjaamisesta tuli lähes mahdoton tehtävä. Ei siitä selviä hengissä tai vähintään se viiltää haavoja. ”Minä olen ikäni takonut, mahdottomia. Ei niitä kukaan muu tao eikä tee. Aina entistä mahdottomampia töitä, niin ettei mikään entinen tunnu miltään. Minä olen ikäni takonut näillä käsillä, näillä kourilla --- Tässäkö tämä on kaikki, tämä elämä. Ei se paljon ollut, Köyhän olen itsestäni takonut, itse itsestäni.” Ilmarin sanoja, ohjaajan tuntoja.

Kalle Holmbergin myötä katosi paljon muutakin. Maskuliinisen voimahahmon taakse kätkeytyvää ihonalaista herkkävainuisuutta, hengellistä kamppailua, jakamista, tukemista – suunnaton määrä lämpöä ja anteliaisuutta.

Mies oli kuin sielunkumppaninsa Sebald. Käveli kenkänsä puhki, etsi itseään ja ajatteli kävelemällä. Naisten kehtolaulu Paavo Haavikon Ratsumiehestä saatelkoon miehen matkaan: ”Hevonenkin hengähtävi matkan pitkän juostuansa,/rautanenkin raukenevi kesäheinän löytyähän./ Saa nukkua!”

Kuinka vapaa on vapaa?

Arterial Network on vuonna 2007 syntynyt Afrikan eri alueita ja maita yhdistävä taiteen ja kulttuurin verkosto, joka ryhtyi toimiin tiedon puutteen, huonon hallinnon, kansalaisyhteiskunnan heikkojen rakenteiden, syrjäytymisen ja taiteen ja taiteilijoiden aseman parantamiseksi.  Verkoston julkaisemassa teoksessa How free is free 25 kirjailijaa neljästätoista Afrikan valtiosta pohtivat sitä, miten sanan- ja ilmaisunvapaus käytännössä toimivat, miten sitä voi puolustaa, mitä vapaus ja sen rajat tarkoittavat arjessa, mitä tarkoittaa vastuu. Terveellistä luettavaa.

Kiellettyjen kunniakkaalla listalla

Vaarallisia ovat näytelmäkirjailijat, silkkaa petrolia. Turkissa kiellettyjen lista on pitkä: Shakespeare, Tsehov, Brecht ja elävänä Dario Fo, jonka mielestä tälle sensuurilistalle pääsy voittaa kunnianosoituksena jo Nobelin kirjallisuuspalkinnonkin.

Itsensätyöllistäjät vastatkaa kyselyyn!

Työ- ja elinkeinoministeriö selvittelee parhaillaan itsensä työllistämistä ja jakamistaloutta työelämän murroksessa. Kysely on tarkoitettu myös freelancereille. Kyselyllä halullaan selvittää itsensätyöllistäjien työmarkkina-asemaa, itsensätyöllistämisen haasteita ja tulevaisuutta.

Toivon mukaan tämä selvitys osaltaan auttaisi parantamaan työttömyysturvaa. Tähän kannattaa myös meidän alan freelancereiden vastata. Tästä linkistä pääset kyselyyn.

Teknologiaa esitys edellä

Guardianissa oli tämä mielenkiintoinen uutinen  Royal Shakespeare Companyn Myrskystä ja siinä käytettävästä liikkeenkaappausteknologiasta, jota luodaan yhteistyössä teknologiayhtiö Intelin kanssa. Tammikuussa RSC:n Myrsky tulee elokuvateattereihin 11 eri maassa, toivottavasti myös Suomessa.

Milloin meillä liikkeenkaappauksen mahdollistamia avatareja nähdään esityksissä, siis ei teknologiajippoina vaan taiteellisesti perusteltuina veret seisauttavina elämyksinä? Minkälaista suhdetta uuteen teknologiaan teatteri ylipäätään viljelee? Tällaista kyselen tietämättömyyttäni.

Sumea etiikka

Ikäni muistan Juha Jokelan lukuteatteriohjauksen Natalia Vorozbytin Maidanin päiväkirjoista maaliskuussa 2015 (myös Eero Balkin tekemän käännöksen näyttämölle muokkaus oli Jokelan), muistan myös Jokelan puheenvuorot Ukrainan tilannetta ja taiteilijan vastuuta pohtivassa keskustelutilaisuudessamme. Silmänräpäyksessä Maidanin päiväkirjojen ihmiset joutuivat ratkaisemaan omalta kohdaltaan, miten toimia, mitä pitävät oikeana. Valinnat tapahtuvat hetkessä. Ikäni muistan myös tavan, jolla lukuteatterin näyttelijät näyttelivät epätietoisuuden ja avoimien valintojen preesensiä. Muistan myös, miten näytelmäkirjailija Vorozbytin kirjoittamat vuorosanat tuntuivat syntyvän näyttelijöissä, ne vain pudotettiin, ikään kuin puolihuolimattomasti, vailla suurempia eleitä ja kommervenkkejä.

Juha Jokelan näytelmä Sumu palautti tämän mieleen ja todisti jälleen kerran, miten viisas yhteiskunta- ja talouspoliittinen ajattelijavelmu ja dialogin mestari Jokela on. Palautti mieleen myös Fundamentalistin.  Moraalitutkielma. Sumussa Jokela on taustoituksessaan niin perinpohjainen, että bisneksessä, kovilla paikoilla tai start-up skeneä eläneet nyökyttävät päätään. Ei käy amatöörimäinen puolivillainen lähestymistapa ja irrallinen heittely. Tunnistuspintaa löytyy. Juuri noin se menee. Juuri tuollaiset ovat roolitukset yrityksissä: joka suuntaan venkoileva toimari, joka haistaa bisneksen, intohimotutkija Pelle Peloton ja kaupparatsu. Moraaliasetelmat suhteessa Venäjään syntyvät tästä. Hinnalla millä hyvänsäkö?

Mutta ei tunnistettavuus vielä taidetta tee. Sumu on paljon enemmän.  Sumussa onnistutaan tekemään komediaa suomalaisen startup-yrityksen Venäjä-kaupoista sortumatta helppoihin yleistyksiin tai yksioikeisiin oikea-väärä -asetelmiin. Sumussa pelataan moraalista ja eettistä itsetutkiskelushakkipeliä, jonka siirrot kiehtovat. Pienoinen ihme on myös se, että kamarinäytelmä on transponoitavissa suurelle näyttämölle. Ihmeistä suurin on ehkä se, että suurella näyttämöllä näyttelijät synnyttävät nyt ikään kuin puolihuolimattomasti pudotettua ilmaisua siten, että intensiteetti säilyy. Sumu on näyttelemisen juhlaa!

Katson häikäistyneenä tilaa, projisointeja ja kuuntelen musiikkia. Mikä kaikki kestää päivänvalon? Mitä kaihtimet peittävät? Taustan kaihdinseinällä on käynnissä valon ja pimeyden shakkipeli. Kylmä ja lämmin valo paljastaa tai peittää ja verhoaa. Täytyy mennä uudestaan katsomaan.

Ja tässä uutista Venäjä-pakotteiden hinnasta ja Venäjä-kaupan riskeistä. Ja uutista  tutkijoiden sananvapaudesta, sen puutteesta ja häirinnästä. Että silleen.

Humanistit tulosmittareiden panttivankeja

http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tulosmittarit-eivat-palvele-humanisteja