16.12.2021
Teatteritieteen alumnit, mitä kuuluu?
Esittävän taiteen kenttä on viikon aikana lähtenyt sankoin joukoin puolustamaan Helsingin yliopiston teatteritieteen opintosuuntaa sekä muita taiteiden tutkimuksen aloja. Kysyimme kolmeltatoista Helsingin yliopiston teatteritieteen ja Tampereen yliopiston lakkautetun teatterin ja draaman tiedealan alumnilta heidän kuulumisiaan sekä millaisia eväitä teatteritiede tai draaman ja teatterin tutkimus on antanut heille työelämään. Löysimme teatteritieteilijöitä niin taiteen kuin tieteen kentiltä, mediasta, museoalalta ja työstä kielen parissa.
Haastamme tämän myötä myös kaikki muut teatteritieteen alumnit kertomaan kuulumisiaan sosiaalisen mediassa. #mitäkuuluualumni
Heli Ansio, erityisasiantuntija, Työterveyslaitos (FM 2001, TAY)
Olen työskennellyt kymmenen vuotta valtakunnallisessa työhyvinvoinnin tutkimus- ja asiantuntijalaitoksessa. Työssäni tutkin ja kehitän erityisesti taide- ja kulttuurialojen työtä. Toimin osana monitieteisiä tutkimusryhmiä. Esimerkiksi nyt meillä on meneillään esittävien taiteiden työturvallisuutta koskeva tutkimushanke. Tästä työstä ei tulisi mitään, ellei minulla olisi niitä tietoja ja taitoja, joita olen saanut teatterin ja draaman tutkimuksen pääaineopinnoista.
Raisa Haikala, kotoutumisen ja maahanmuuton asiantuntija, Gimara Oy (FM 2005, TAY)
Jotkut ihmiset etenevät päämäärätietoisesti yläkoulusta yliopistoon ja uuninpankolta uraputkeen. Minä en ole yksi heistä. Olen opettanut aikuisille maahan muuttaneille suomea, ja rakkaus kieleen ja työhöni ja on vienyt minua mm. Kiinaan saakka, minkä jälkeen olen asunut eri keskenään täysin erilaisissa ympäristöissä, kielimaailmoissa ja kulttuureissa. Olen heittäytynyt ja luottanut näyttelijänlahjoihini.
Olen joskus miettinyt, mitkä koulussa tai yliopistossa oppimani taidot ovat niitä tärkeimpiä. Osaan sujuvasti muokata kieltäni kuulijan mukaan, mutta tässäkin kieli on vain väline. Ehdottomasti tärkein oppimani taito on kyky kohdata toinen ihminen, enkä minä keksi mitään muuta keinoa sen turvalliseen oppimiseen ja kokemiseen kuin teatteri. Ilman teatteritiedettä en olisi se ihminen, joka tänään olen.
Joonas Lahtinen, lehtori-tutkija, Wienin Kuvataideakatemia / Akademie der bildenden Künste Wien (FT 2021, HY)
Teatteritieteen opinnot ovat vaikuttaneet hyvin olennaisella tavalla siihen, miten jäsennän maailmaa tutkijana, opettajana ja taiteilijana. Teatteritiede tarjoaa laaja-alaisesti välineitä kommunikaation, havainnon, esittämisen, osallistavuuden ja vallan kysymysten käsittelyyn, ei vain taidekonteksteissa tai filosofisessa mielessä vaan myös arkisissa tilanteissa. Ammennan teatteritieteen opinnoista päivittäin opetus- ja ohjaustyössäni Kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden parissa.
Jonna Leppänen, toiminnanjohtaja, Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry (FM 2019, TAY)
Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen opinnot tyydyttivät opiskeluaikaista tiedonnälkääni. Olin maisteriopistojen aikaan jo työelämässä ja sain laajentaa ja syventää ymmärrystäni teatteritaiteesta ja muista esittävän taiteen lajeista. Etsin edelleen reittiä takaisin siihen osaamisen kartuttamisen ja soveltamisen samanaikaisuuteen.
Varsinaisten tiedollisten valmiuksien lisäksi sain opinnoistani kielen käydä keskusteluja taiteesta, sanallistaa kehollista ilmaisua ja ymmärtää dramaturgisia keinoja. Ajattelin silloin, että oli ainutlaatuista pohtia yhdessä näyttelijäopiskelijoiden kanssa teatterin ja yhteiskunnan suhteita ja teatterikentän rakenteita. Silloin en arvannut, että pääsisin tekemään työtä samojen kysymysten äärelle taiteilijoiden kanssa ja rinnalla.
Hinriikka Lindqvist, toimitusjohtaja, Nordic Drama Corner (FM 2008, HY)
Teatteritiede on luonut pohjan, josta käsin opin ja ymmärrän teatterialaa ja -taidemuotoa moniulotteisesti ja suhteessa muuhunkin kuin kenttään itseensä. Olen tehnyt töitä sekä esittävän taiteen viestinnän, markkinoinnin, talouden, ohjelmasuunnittelun, myynnin että hallinnon tehtävissä. Opintojen anti on sykkinyt kaikessa tiedonjyvinä, toimintatapoina, verkostoina. Opinnot eivät ole kompakti tietopaketti vaan oma ulottuvuus, josta käsin teatteri on aina enemmän kuin vain se pieni palanen, jonka ääressä itse aherran.
Anna Martikainen, tiedottaja-tuottaja, Nukketeatteri Sampo (HuK 2008, HY)
Teatteri on aina ollut tärkeä osa elämääni. Elämyksiä ja oivalluksia, jotka ovat antaneet perspektiiviä maailmaan. Yliopistolla löysin yhtäkkiä tämän ihmeellisen oppiaineen, jossa sain lukea näytelmiä, käydä teatterissa, keskustella teatterista, ja oppia siitä lisää. Vaihdoin pääainetta, ja päädyin lopulta teatteriin taiteellista työtä tukevaan ammattiin. Ilman teatteritiedettä en olisi voinut löytää tätä polkua, osaamista ja rooleja, joissa olen saanut teatterin parissa ilokseni työskennellä.
Jenny Nordlund, toiminnanjohtaja, Oblivia (FM 1998, HY)
Teatteritiede on antanut rikkaan näkymän maailmaan ja ajattelun työkaluja. Se on kutsunut näkemään pidempiä kehityskulkuja, ajattelemaan uutta, joka perustuu aiempien työlle ja kiinnittyy jatkumoon. Työssäni esitystaidekollektiivin toiminnanjohtajana teen konkreettiseksi jotain, mikä lisää ymmärrystämme maailmasta ja muuttaa todellisuuttamme ja käsitystämme siitä. Teatteritiede on pohja, johon nojaan ja josta ammennan tässä työssä.
Meiju Pax, näyttelysuunnittelija, Heureka (FM 2017, HY)
Työskentelen tiedekeskus Heurekassa projektityöntekijänä tekoälyä käsittelevässä näyttelyssä. Toimenkuvaani kuuluu vuorovaikutteisten näyttelykohteiden sisältösuunnittelu.
Teatteritieteen opinnoissani tutkin esimerkiksi immersiivisten, uppouttavien esitysten piirteitä ja niiden vuorovaikutteisuutta katsoja-kokijan kanssa. Näistä tehtyjä havaintoja olen voinut soveltaa työssäni näyttelysuunnittelijana.
Tekoälyyn voi liittyä myös robotiikkaa. Tässä yhteydessä tulee mieleen kiinnostava yksityiskohta: robotti-sana on peräisin tšekkiläisen kirjailijan Karel Čapekin näytelmästä R.U.R.: Rossum’s Universal Robots vuodelta 1920.
Marika Riikonen, kulttuuritoimittaja, Hämeen Sanomat (FM 2007, TAY)
Teatterin ja draaman tutkimuksen opintojen jälkeen olen työskennellyt sekä teattereissa että sanomalehdissä. Kirjoittavana toimittajana ja nykyään myös kirjailijana olen paljon velkaa draamaopinnoilleni. Käytän kaiken aikaa, kaikessa työssäni, yliopistossa päähän paukutettuja tarinallisia rakenteita – olen jopa saanut kehuja lehtitekstieni ”draamantajusta”. Teatterintutkimus on aina käytännönläheistä, ja Tampereen draamalinja oli myös kaupungin parhaita kirjoittajakouluja. Korvaamatonta.
Sini Salo, viestintä- ja markkinointipäällikkö, KokoTeatteri (FM 2014, TAY)
Olimme viettämässä äskettäin KokoTeatterin henkilökunnan virkistäytymispäivää. Hektisen syksyn päätteeksi kiireetön yhdessäolo teki hyvää. Keskustelu teatteritieteen tulevaisuudesta on saanut muistelemaan omaa opiskeluaikaani. Vasta maisterivaiheessa oivalsin, miten haluan antaa ammattitaitoni alan käyttöön. Sytyin teatterin viestinnästä sekä sisältömarkkinoinnista. Ja tässä sitä ollaan. Mutta olisinko tässä, jos tuo oivallus olisi jäänyt saamatta?
Anni Sundbacka, toiminnanjohtaja (opintovapaalla), New Performance Turku ry & Aura of Puppets ry (FM 2015 TAY, teatteritieteen opintoja 2012-2014 HY)
Olen työssäni saanut edistää performanssitaiteen ja nykynukketeatterin kehitystä ja rakenteita Suomessa. Väitän, että juuri teatteritieteen opiskelu on tuonut mukanaan sen laaja-alaisen asiantuntijuuden, joka on ollut edellytyksenä tuotannolliselle ja taiteelliselle ammattitaidolleni.
Teatteritiede ei ole vain teatterin historian, vaan myös esityksen tulevaisuuksien tutkimusta. Se antaa näkökulmia ja välineitä tarkastella eri taiteenlajien nykysuuntia ja risteymiä sekä laajemmin taiteen merkitystä yhteiskunnassa.
Pirjo Virtanen, teatterikuraattori, Suomen Kansallisteatteri (FM 1990, HY)
Teatteritieteen pääaineopinnot ovat antaneet minulle tiedot ja ymmärryksen siitä, mitä teatteri taiteena on ollut historiallisesti ja mitä se voi olla aktiivisena taidemuotona. Opinnot ovat olleet erittäin hyvä pohja työlleni Kansallisteatterissa vuodesta 1989, jolloin aloitin teatterin markkinointipäällikkönä. Nykyisessä tehtävässäni teatterikuraattorina, yleisötyön suunnittelijana ja toteuttajana teatteritieteen opinnot ovat tukemassa työtäni lähes päivittäin mm. esityksiin liittyvien keskustelujen, tapahtumien ja erilaisten materiaalien valmistamisessa.
Carita Weissenfelt, tuotantopäällikkö, Tero Saarinen Company (FM 2016, HY)
Teatteritieteessä syventyminen teatteriin, tanssiin ja nykyesitykseen tarjosivat laaja-alaisen käsityksen toimialan rakenteista, historiasta ja käsitteistä. Palaan näihin työssäni säännöllisesti ja olen saanut kiitosta erityisesti sisältöosaamisestani. Näen tuottajan työn taiteellisten prosessien tukitoimena ja roolini taiteilijan keskustelukumppanina. Vaikka organisatoriset taidot ja käytännön osaaminen ovat välttämättömiä, on sisältöjen syvällinen ymmärrys taidelähtöisessä tuotannossa korvaamatonta.
Ihmiset kuvissa (ylhäältä oikealle) ja kuvaajien nimet:
Anna Martikainen, kuva: Anna Martikainen
Raisa Haikala, kuva: Julian Porter Photography
Heli Ansio, kuva: Juha Tuomi
Anni Sundbacka, kuva: Anni Sundbacka
Joonas Lahtinen, kuva: Heidi Selbach
Meiju Pax, kuva: Meiju Pax
Jenny Nordlund, kuva: Saara Autere
Carita Weissenfelt, kuva: Tanja Ahola
Marika Riikonen, kuva: Laura Vesa
Sini Salo, kuva: Sini Salo
Hinriikka Lindqvist, kuva: Juha Lehtonen
Pirjo Virtanen, kuva: Sara Kittilä
TINFO haastaa teatteritieteen alumnit kertomaan Mitä kuuluu
Julkaise kuulumisesi haluamassasi kanavassa, Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa. Kannustamme sinua käyttämään seuraavanlaista aloitusta:
“Olen valmistunut teatteritieteestä. TINFO haastoi minut kertomaan, Mitä minulle nyt kuuluu. Tällä viikolla...”
Aihetunnisteena käytettäväksi:
#mitäkuuluualumni
#pelastetaanteatteritiede