14.06.2013
2000-luvun katsojatilastot kertovat teatterin vankasta asemasta
2000-luvun katsojatilastot kertovat teatterin vankasta asemasta – musiikkiteatteri ja kotimaisuus takaavat suosion
Puheteattereiden
pitkän aikavälin katsojatilastot osoittavat, että teatterin asema on
vankka ja vakaa. Puheteatteri on koko 2000-luvun säilyttänyt katsojansa.
Vuonna 2012 teatteriesityksiin (47 valtionosuuslain piiriin kuuluvaa
VOS-teatteria ja Suomen Kansallisteatteri, 22 kesäteatteria ja 66
rahoituslain ulkopuolista teatteria) myytiin yhteensä 3 105 754 lippua
(2011: 3 054 066 lippua). VOS-puheteattereissa myytiin 2 165 649 lippua
(2011: 2 199 244). VOS-puheteattereiden katsojaluvut 2000-luvulla ovat
pysytelleet 2 049 000 ja 2 235 000 katsojan välillä.
Valtionosuuslainsäädännön ulkopuolisten ammattiteattereiden ja -ryhmien
esityksissä oli 501 933 katsojaa. Tiedot selviävät Teatterin
tiedotuskeskuksen (TINFO) tekemistä Teatteritilastoista.
Katsojamäärän
kasvua vuoteen 2011 verrattuna rahoituslain ulkopuolisella kentällä oli
15,3 %, mikä selittyy osittain tilastoinnin piiriin otettujen
teattereiden lisäyksellä. Ammattiteatterikenttä on kasvanut koko
2000-luvun, sillä uusia teattereita on perustettu paljon. Nyt
tilastoinnin piirissä on 66 valtionosuuslain ulkopuolista ammattiryhmää,
kun niitä vuonna 2000 oli 40 teatteria, joissa katsojia oli 452 559.
Nämä tekevät hyvin monenlaista teatteria: improvisaatiota,
nukketeatteria ja esitystaidetta, jotkin toimivat tuotantotaloina tai
ovat kiertueteattereita. Yhteensä Suomessa toimii noin 100
valtionosuuslain ulkopuolista teatteria tai ryhmää.
Yksi suuren näyttämön esitys voi aiheuttaa nousuja ja notkahduksia katsojatilastossa
Katsojalukujen
vuosittaiset heilahdukset – nousut tai notkahdukset – ovat normaalia
kausivaihtelua, joka selittyy yksittäisten esitysten yleisömenestyksellä
tai vastaavasti vähäisellä suosiolla. Tämän vuoksi on tärkeätä
tarkastella pidemmän aikavälin kehitystä. Katsojaluvut korreloivat
osittain suurten ja keskisuurten teattereiden isojen näyttämöiden
ohjelmistovalintojen vetovoimaisuuden ja korkean kotimaisuusasteen
kanssa. Yksittäisen suuren näyttämön musiikkiteatteriesityksen suosio
tai vähäinen menestys näkyy heti kokonaistilastoissa.
Ohjelmistosuosikkien
neljän kärki näytäntökaudella 2011/2012 muodostui musiikkiteatterista,
ilahduttavasti myös kotimaisista musiikkiteatterituotannoista. Katsotuin
oli Helsingin Kaupunginteatterin Katri Helena ja toisena Suomen
Kansallisteatterin Homo! Kumpikin uusi kotimainen musiikkiteatteri
jatkoi ohjelmistossa yli yhden näytäntökauden ja sai yli 50 000
katsojaa. Koko 2000-luvun suosituin näytelmä on ollut Tampereen Työväen
Teatterin Vuonna 85, jonka on nähnyt reilu 300 000 katsojaa (ensi-ilta
9/2006).
Musiikkiteatterin kestosuosio kiinnittää huomion myös lajin
arvostukseen ja laatuun. Suomalaisten esiintyjien ammattitaito on
kasvanut. Näyttelijät lisäävät ammattitaitoaan myös kouluttautumalla
ulkomailla. Epäkohdan muodostaa lähinnä musiikkiteatteridramaturgian
ja -ohjauksen vähäinen koulutus.
Teatterit kasvattavat uusia katsojia – lastenteatteria ja yleisötyötä tehdään aiempaa enemmän
Kotimaisten
näytelmien osuus ohjelmistoissa on 2000-luvulla ollut kasvussa.
Kotimaiset nykynäytelmät ja romaanidramatisoinnit ovat kiinnostaneet
yleisöä. Sen sijaan ulkomaisia nykynäytelmien kantaesityksiä tai
klassikkotulkintoja on yhä vähemmän. Lasten- ja nuortenteatteritarjonta
on teatteriohjelmistojen kulmakivi, lasten- ja nuortennäytelmien
kantaesityksiä oli näytäntökautena 2011/12 enemmän kuin aikaisempina
vuosina. Monet lastenteatteriesitykset ovat suosituimpien esitysten
listalla. Lain ulkopuolinen kenttä tarjoaa runsaasti lapsille ja
nuorille suunnattuja esityksiä.
Verrattaessa myytyjen lippujen
ja esityskertojen suhdetta havaitaan, että yksittäisten esitysten
elinkaaret ovat lyhentyneet. Teattereiden on tehtävä aikaisempaa
nopeammassa tahdissa uusia ensi-iltoja. Teatterikatsojille on tarjottu
myös yhä enemmän erilaisia pienten yleisöjen osallistuvia ja
osallistavia esityksiä ja teatterilähtöistä muuta toimintaa, esimerkiksi
työpajoja. Soveltavan teatterin osuus on kasvamassa, toisaalta samoin
lasten- ja nukketeatterin osuus erityisesti teatterilain ulkopuolisella
kentällä. Esityskäsitys ja esittäjyys ovat moninaistuneet. Tällä tavoin
teatterin pyrkivät huolehtimaan myös uuden yleisön kasvattamisesta.
Katsojaluvut
ovat vain yksi mittari. Yksipuolisen katsojalukujen tarkastelun
vaarana on, että teatterit valitsevat ohjelmistoa, jonka voi olettaa
menestyvän numerotarkastelussa. ”Katsojaluvut ovat ikävä mittari, mutta
ainoa, joka tuo euroja”, toteaa teatterinjohtaja Maarit Pyökäri, joka
siirtyi Lahden kaupunginteatterista Tampereen Työväen Teatteriin.
Tietolähde: Teatterin tiedotuskeskus (TINFO)
Linkit tilastoihin:
Teatterin, tanssin, oopperan ja sirkuksen katsojaluvut yhteensä 2009-2012
Katsojatilastot 2012 VOS-teattereissa, Suomen Kansallisteatterissa ja Suomen Kansallisoopperassa
Katsojatilastot 2012 rahoituslain ulkopuolisissa teattereissa
Ohjelmistotilastot näytäntökaudelta 2011/2012
Myydyt liput VOS-teattereissa, Suomen Kansallisteatterissa ja Suomen Kansallisoopperassa 2000-2012
Myydyt rahoituslain ulkopuolisissa teattereissa 2000-2012
Katsotuimmat näytelmät 2000-2010
Näytelmien saamien ensi-iltojen määrät 2000-2010
Tiedustelut: TINFO / johtaja Hanna Helavuori, 09 2511 2121, hanna.helavuori(at)tinfo.fi