• Etusivu
• Ajankohtaista
• Uutiset
• Adam Berzsenyi Bellaagh, mitä kuuluu?

Syksyn ensi-iltamme, Ödön von Horváthin Kasimir ja Karoline ja Suzanne Ostenin Medean lapset, ovat olleet menestyksiä, ja kolmannen teoksemme – Ivan Vyrypaevin Drunks – ensi-ilta on tulossa joulukuussa. Neuvottelemme parhaillaan ensi vuoden tuestamme kunnan ja kulttuuriministeriön kanssa. 

Asuin lapsuudessani ja nuoruudessani Unkarin lisäksi Ruotsissa. Olen aina ollut kiinnostunut draamasta, kävin paljon teatterissa ja teimme kavereiden kanssa lyhytelokuvia. Hakeuduin lukion jälkeen opiskelemaan ohjausta Lontoon Central Saint Martins College of Art and Designiin, jossa opiskelimme sekä teatteria, elokuvaa että radio-ohjausta, mutta opintojen keskiössä oli teatteri. Tein lopputyöni Budapestissä sijaitsevaan teatteriin, ja ohjauksesta tuli suuri menestys, jonka myötä sain lisää töitä. Vuonna 2013 minut valittiin Budaörsi Latinovits Színhás -teatterin taiteelliseksi johtajaksi. Vuodesta 2018 olen myös toiminut teatterimme hallintojohtajana, ja vuonna 2023 minut valittiin Unkarin ITI-keskuksen johtajaksi. Teen hallinnollisen työn ohella ainakin yhden ohjauksen vuodessa eli elämä on varsin kiireistä. 

Unkarin taiteen ja kulttuurin ala on perinteisesti ollut hyvin tuettua. Täällä on paljon taideinstituutioita, ja vaikka Unkarilla on suuria taloudellisia vaikeuksia, on taiteen ja kulttuurin kenttä todennäköisesti edelleen Euroopan parhaiten rahoitettuja. Meillä on myös laaja maakuntateattereiden verkosto, ja pelkästään Budapestissä on 10-13 valtion tukemaa teatteria, joilla on omat ensemblet. Kansallisteattereita löytyy Budapestin lisäksi Györistä, Miskolcista, Pécsistä ja Szegedistä. Näillä on myös ooppera- ja balettiosastot. Budapestistä löytyy myös vierailunäyttämöitä. Eli unkarilainen esittävän taiteen kenttä koostuu hyvin erilaisista teattereista mitä tulee niiden rahoitukseen ja omistukseen.  

Unkarin taiteen ja kulttuurin ala on perinteisesti ollut hyvin tuettua. 

Viimeisten 15 vuoden aikana moni maakuntateatteri on kuitenkin menettänyt vaikutusvaltansa ja niiden rahoitus evätty. Tämä kehityskulku alkoi osittain jo ennen Orbanin valtaannousua. Kyseessä on ollut teatterikentän keskittäminen tiukemmin valtion ohjaukseen – näin on toimittu myös esimerkiksi koulutuksen tai terveysalan puolella. Kuntien sijaan valtio pyörittää nyt päiväkoteja, kouluja, sairaaloita ja teattereita.  

Uuden mallin mukaan teatterit saavat rahoituksensa kunnalta ja ministeriötä yksi-, kaksi- tai kolmevuotisen sopimuksen mukaisesti. Sopimuksessa määritellään sekä kunnallinen että valtiollinen tuki. Kaikki suuremmat maakuntateatterit ovat allekirjoittaneet tämänkaltaisen sopimuksen. Ministeriö kattaa 30-50 % heidän kuluistaan, ja loput kattaa kunnallinen taho. Sopimuksen mukaisesti kulttuuriministeri ja kunta asettavat jokaisen teatterinjohtajan. Monimutkaiseen valintaprosessiin osallistuu yhdeksän hengen neuvosto. Mikäli kunta ei yhtyisi neuvoston päätökseen, voi ministeriö evätä teatterin rahoituksen. Prosessi on hyvin monimutkainen, ja teattereiden sopimukset vaihtelevat sisällöiltään paljon toinen toisestaan.  

Tämä käytäntö, jossa kunta sopii tuen määrästä ja johdosta ministeriön kanssa, on ollut nyt voimassa vuodesta 2020. Tuolloin Budapestin kaupunki – jonka johdossa on opposition – kuitenkin päätti ottaa neljä teatteria niin sanotusti itselleen ja rahoittaa niiden toiminta sekä valita teattereiden johtohenkilöt itse. Kaupungin muut 7-8 teatteria jäivät kokonaan ministeriön toimivallan ja vastuun alle.  

Koska meidän teatterimme sijaitsee juuri Budapestin ulkopuolella, saamme rahoituksemme sekä Budadörsin kunnalta että ministeriöltä. Joudun itse hakemaan uudestaan paikkaani joka viides vuosi, jolloin kuka tahansa voi asettua vastaehdokkaakseni. Viimeksi minut valittiin yksimielisesti. 

Budaörsin teatteri oli suoraan sanottuna viihdeteatteri aloittaessani siellä taiteellisena johtajana. Siellä esitettiin kevyitä komedioita, ei juuri ollenkaan klassikoita tai uusia tekstejä. Teatterilla ei myöskään ollut omaa ensemblea. Ajoimme täydellistä suunnanmuutosta – eikä se tietenkään ollut helppoa. Menetimme noin 70 prosenttia yleisöstämme parin ensimmäisen vuoden aikana. Kunnan oli siedettävä epävarmuutta, kuten tilapäistä yleisökatoa ja kehitys oli hidasta. Mutta olemme aina uskoneet siihen, että korkeatasoista taiteellista työtä voidaan tehdä vain korkeatasoisella henkilökunnalla.  

Ajoimme täydellistä suunnanmuutosta – eikä se tietenkään ollut helppoa. Menetimme noin 70 prosenttia yleisöstämme...

Siksi olemme investoineet ensembleen ja sen laajentamiseen. Nykyään meillä on 14 näyttelijää. 

Strategianamme on myös houkutella taloon ohjaajia, joilla on korkeatasoinen taiteellinen profiili. Eivät he tietenkään aluksi halunneet tulla, mutta näin monen vuoden määrätietoisen työn jälkeen he tulevat – ja vieläpä innolla, koska teatterissamme on nykyään trendikästä tehdä töitä. Lähes kaikki Unkarin parhaista ohjaajista tulevat tänne ohjaamaan, näistä mainittakoon esimerkiksi Róbert Alföldi, Balázs Kovalik, Gábor Máté, Máté Hegymegi, Balázs Benö Fehér ja Tamás Ördög. 

Ohjelmistomme on nykyään taiteellisesti haastavampi. Teoksemme käsittelevät ajankohtaisia kysymyksiä. 40-50 prosenttia ohjelmistostamme koostuu klassikoista, loput ovat oman aikamme teoksia Unkarista ja muualta maailmasta. Ohjelmistovalinnat tehdään dialogissa ohjaajien kanssa, ja pyrimme aina löytämään kiinnostavia rooleja omille näyttelijöillemme. Emme rakenna lapsille satumaailmoja, vaan käsittelemme kiusaamista, avioeroja ja sosiaalista mediaa. Käytämme aina yleisötyötekijöitä, jotka purkavat nähtyjä esityksiä lasten kanssa keskustellen. Kierrämme parhaillaan koululuokissa Rikos ja rangaistus -sovituksen kanssa, ja tarjoamme myös esityksiä vauvayleisölle. 

Mutta kaiken tämän lisäksi panostamme todella paljon markkinointiin ja viestintään. Teemme taiteellisia tuotantoja, mutta kaupallista markkinointia. Panostamme näkyvyyteen, teemme yhteistyötä eri aikakausilehtien kanssa, ja näymme televisio-ohjelmissa. Laitamme ylipäänsä suuria voimavaroja vahvaan visuaalisuuteen ja graafiseen suunnitteluun. Olemme raivokkaita viestinnän suhteen, ja analysoimme päivittäisissä kokouksissa myynnin kautta saamaamme dataa, jotta voisimme tähdätä esimerkiksi alennuskampanjoita oikeille ryhmille ja asiakastyypeille. Siksi meillä lippujen hinnat vaihtelevat hyvinkin paljon. Loppuen lopuksi pahimmat kilpailijamme löytyvät läheltä – Budapestin keskustasta, siellä teattereilla on maan maineikkaimmat näyttelijät.  

Olemme raivokkaita viestinnän suhteen, ja analysoimme päivittäisissä kokouksissa myynnin kautta saamaamme dataa...

Onneksi kunnallinen taho on ollut tälle muutokselle hyvin avoin, siellä ei ole puututtu taiteellisiin ratkaisuihimme. Samaa kuulen kollegoiltani muualta Unkarista – kunnalliset tahot eivät pyri vaikuttamaan taiteellisiin päätöksiin, tosin on sattunut että he ovat peruneet jonkun vierailijan kutsun.  

Rakenneuudistuksella, vallan keskittymisellä, on ollut todella suuri vaikutus koko kenttään. Suurin vaikutus sillä on kuitenkin ollut vapaalle kentälle. Siinä missä kunnalliset ja valtakunnalliset teatterit ovat olleet hyvin rahoitettuja, eikä mikään teatteri ole joutunut esimerkiksi vähentämään henkilökuntaansa, moni vapaan kentän toimija on menettänyt huomattavan määrän rahoituksestaan, tai rahoituksensa kokonaan.  

Tässä on tapahtunut merkittävä muutos kymmenen viime vuoden aikana. Unkarin talous kasvoi nopeasti vuosina 2013-2019, nopeammin kuin monen muun lähialueen talous. Kun Fidesz tuli jälleen valtaan vuonna 2010 Budapestissä oli elinvoimainen vapaa kenttä. Näiden toimijoiden määrä on nyt huomattavasti vähentynyt. Mielestäni tämän kehityksen takana ei ole pelkästään taloudellisia syitä, vaan myös poliittisia.  

... kehityksen takana ei ole pelkästään taloudellisia syitä, vaan myös poliittisia. 

Inflaatio on sittemmin iskenyt pahasti Unkariin. Viimeisten kolmen vuoden aikana se on nostanut teattereiden kustannuksia merkittävästi ja vaikuttanut lippujen hintoihin puhumattakaan unkarilaisten elinkustannuksista. Unkarilaisilla ei ole enää varaa käydä teattereissa. Huomaan tämän omassa teatterissamme päivittäin, ja kuulen samaa muilta teattereilta ympäri Unkaria. Teatterikävijät ovat useimmiten keskiluokkaisia, eivätkä heidän palkkansa ole nousseet inflaation tahdissa. Me olemme tästä huolimatta pystyneet saamaan jopa lisää katsojia, mutta olemme onnekkaita koska toimimme alueella, jossa asuu varakkaita unkarilaisia. Lippujen hinnat ovat Budapestissä 3-4 kertaa maakuntateatterin lippuja kalliimmat. Teatterilippujen hinnat vaihtelevat 1 500 forintista (3,66 eurosta) jopa 20 000 forinttiin (48,76 euroon). Oman tutkimukseni kautta tiedän esimerkiksi, että mikäli akateemisesti koulutetulla henkilöllä on aiemmin ollut varaa käydä teatterissa kaksi kertaa viikossa, käy hän teatterissa enää kaksi kertaa kuukaudessa. 

Oma kokemukseni on, ettei valtion tukemiin teattereihin kohdistu minkäänlaista avointa sensuuria, eikä niissä kielletä tietyntyyppistä taiteellista ilmaisua. Toisaalta tiettyjä teattereita tuetaan syystä tai toisesta enemmän kuin muita, sen kai tässä voi sanoa? Mutta puhuisin pikemmin ennakkoluuloista kuin sensuurista.  

Toisaalta tiettyjä teattereita tuetaan syystä tai toisesta enemmän kuin muita...

Unkarin esittävän taiteen kentällä ei ole varsinaisesti lobbarijärjestöjä – tai en ainakaan itse ole mieltänyt niitä sellaisiksi. Täällä on kaksi teatterialan kattojärjestöä, yksi mielletään vasemmistolaiseksi toinen oikeistolaiseksi. Meidän teatterimme kuuluu molempiin. Ymmärrettävästi yksi näistä on parhaillaan paremmassa asemassa vaikuttamaan asioihin kuin toinen.  

Vaikka erityisesti vapaan kentän rahoitusta on täällä näivetetty, täällä ei varsinaisesti ole ollut mielenosoituksia tai muita tempauksia näitä leikkauksia vastaan. Sen sijaan jotkut kunnalliset teatterit – me mukaan lukien – olemme käynnistäneet ohjelmia, joiden kautta kutsumme vapaita ryhmiä esiintymään teattereihimme. Esimerkiksi oma kuntamme on perustanut tähän tarkoitukseen erillisen rahaston, jonka tuella voimme tehdä yhteistyötä.  

Tiedän että vapaalla kentällä tilanne on vaikea, ja moni tekijä on antanut periksi. Toisaalta istun itse teatterin johdossa, jossa vuosi vuodelta työntekijöiden määrä kasvaa kuten myös omat tulomme – vaikka teemme kunnianhimoista ja särmikästä taidetta. Tämän kokemuksen pohjalta en pysty sanomaan, että täkäläisellä taiteen kentällä olisi täysmittaista sortoa. Meillä valtion tukemilla teattereilla ei ole ollut suomalaisten teattereiden kaltaisia vakavia leikkauksia. Inflaatio on se, joka on vienyt rahamme.  

Me maakuntateattereiden johtajat saimme juuri eilen kutsun ministeriöltä tapaamiseen nyt loppuviikosta. Kulttuuriministeri ei ole aiemmin tavannut meitä henkilökohtaisesti, joten itseäni tilaisuus kiinnostaa. Toivon, että ministeriä ja ministeriötä kiinnostaa mitä sanottavaa meillä on. Rahoituksemme on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2020, mikä on ongelma juuri kohonneen inflaation vuoksi. Toivottavasti tapaamisessamme pystyttäisiin keskustelemaan strategiasta, jolla tätä vajetta voitaisiin korjata. 

Kuten varmaan Suomessakin – taiteellisia argumentteja on turha esitellä poliitikoille, koska heillä ei välttämättä ole kykyä ymmärtää niitä, korostaisin sen sijaan sitä mikä meitä kaikkia yhdistää: merkitystämme teattereina vahvan paikallisen talouden kehityksessä. Teatterimme tuottavat työpaikkoja ja kasvua. Ne tarjoavat kohtaamispaikkoja, joissa ihmiset käyttävät pienyrittäjien kuten kahviloiden ja ravintoloiden palveluita, tai takseja ja hotelleja. Mikäli teattereiden rahoitusta leikataan, leikataan samalla myös muiden elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia elantoon. 

Ádám Berzsenyi Bellaagh on ohjaaja, näyttelijä, kääntäjä ja Budaörsi Latinovits Színházin taiteellinen ja hallinnollinen johtaja. Berzsenyi Bellaagh on syntynyt ja varttunut osittain Ruotsissa, ja asunut lapsuutensa ja nuoruutensa kahdessa maassa. Hän valmistui vuonna 2008 Central Saint Martins College of Art and Designista Lontoosta, ja on vuodesta 2010 lähtien toiminut pääosin Unkarissa. Hän on työskennellyt ohjaajana Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Unkarissa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Hän toimii myös Unkarin ITI (International Theatre Institute) -keskuksen johtajana.