Aikalisä Kemissä? 

 

“Teatteri on tärkeä vetovoimatekijä ja pitovoima”, sanotaan sanomalehti Lapin Kansan mielipidekirjoituksessa (22.2.2022). Kaupungeissa eri puolella Suomea on herätty puhumaan näistä voimatekijöistä. Kemin kaupunki on maaliskuussa päättämässä oman teatterinsa, ei minkä tahansa vaan 75-vuotiaan voimalaitoksen, kohtalosta. 

 

Lokakuussa 2021 valittu uusi teatterinjohtaja Mikko Bredenberg irtisanoutui koeajalla helmikuun viimeisellä viikolla. Työtehtävänään hän ehti laatia ehdotuksen teatteritoiminnan järjestämiseksi uudella tavalla, yhteistuotantoihin nojaavana tuotantoalustana. Tätä Bredenbergiltä oli pyydetty, mutta poliittiseen päätöksentekoon mahdollisen esityksen tuo joku virkahenkilöstöstä eikä tarkalleen tiedetä, millaisen ehdotuksen teatterin tulevaisuuden toimintamallista hyvinvointilautakunta tulee kuulemaan, kokouksessa 22.3.2022 ja jo viikkoa sitä ennen iltakoulussaan. 

 

Tätä artikkelia varten tekemistäni taustaselvityksistä ja haastatteluista on vedettävissä ainakin se johtopäätös, että Kemin kaupunginteatterin henkilökunnasta, jos mistä on pitänyt löytyä kestovoimaa: työtä on tehty vuosikausien ajan käytännössä tilattomassa ja ajoittain myös johtajattomassa tilassa. Täyskunnallisen teatterin työrauhaa ei voi kutsua rikkumattomaksi, onhan taidelaitoksen kunnanavustusta leikattu joka vuosi viimeisen viiden vuoden ajan, suuria siivuja kerrallaan.  

 

Tämä kevät vaatinee kemiläisiltä ja kunnan päättäjiltä katsomista kauas, jotta näkisi lähelle tarkasti. YLE on raportoinut teatterin tilanteesta eri käänteissä, ja erään helmikuisen jutun kommenttipalstalla kysymykseen paikallisteatterin merkityksestä keskustelija vastaa: “Teatteri on vertaistukea ihmisenä olemiseen”. Ei vähäinen arvokokemus, sodan roihutessa maanosassamme. 

 

 

 

Mitä sitten tarkoittaa tämä “täyskunnallisuus”? Nk. täyskunnallisia teattereita eli kuntien suoraan omistamia teattereita on tällä hetkellä yhdeksän, joista Kemin kaupunginteatteri on yksi. Teatteritilastoissa on ryhdytty jo vuodesta 1985 käyttämään termiä täyskunnallinen, joka on tarkoittanut juuri tätä omistussuhdetta ja sitä, että kaupunki on teatterin joko suurin tai ainakin merkittävä rahoittaja. Teatteritilastoissa olevien yhdeksän täyskunnallisen teatterin kunnanavustus keskimäärin on 53 % (2020). 

 

Teatteritilastoissa, tai Esittävän taiteen tilastoissa, kuten nimi nykyisin kuuluu, on satoja toimijoita, joista suurimman osan taustalla omistajana ei ole kunta. Kuitenkin juuri kuntien kohtaloiden kanssa rinnatusten kulkee myös ammattiteatteritoiminnan tulevaisuus. Myös Kemissä, jossa teatterin tulevaisuudesta päätetään osana koko kaupungin hyvinvointipalvelujen sopeuttamista. Sopeuttaminen on sana, jota käytti hyvinvointijohtaja Kaisa Rauvala:  

 

- Tutkiskelussa on kaikki, koska koko palvelukonseptia ei ole aiempina vuosina sopeutettu pienenevälle väkimäärälle. Kemi oli ennen 30 000 asukkaan kaupunki, nyt ollaan menossa alle 20 000:n. Kaupungin menoja on tarve vähentää viisi miljoonaa euroa vuosittain. 

 

Kemin kaupunginteatterin käyttörahoissa on “sopeutettu” kyllä, kun vuodesta 2017 kunnanavustusta on vähennetty harppauksittain niin, että tänä vuonna oltaisiin oltu alle kolmanneksessa viiden vuoden takaisesta, mutta valtuustoväännön ansiosta tukea saatiin 105 000 lisää esityksestä eli 581 000. Vuodesta 2023 lähtien virkahenkilöiden laskelmissa teatteri saisi pärjätä 300 000–350 000 euron vuotuisella kunnanavustuksella. Ja kuin ihmeen kaupalla teatteri on toiminut, resilienssiä on tekijöissä löytynyt: 

 

- Tila- ja muista haasteista huolimatta on pystytty toimimaan. Koronakaan ei pysäyttänyt. Meidän poikkeusaikamme alkoi jo monta vuotta sitten, kuvailee teatterin dramaturgi ja näyttelijä Kimmo Hirvenmäki, joka myös on ohjannut teoksia. 

 

Teatteri jäi tilattomaksi vuonna 2018, kun siihenastinen, varsinainen teatteritalo meni käyttökieltoon eikä sinne ole enää paluuta. Hirvenmäki on teatterityönsä ohella myös luottamustoimessa Kemin kaupungin valtuuston jäsenenä. Hän korostaa sitä, että evakkotiloissa toimiminen onnistuu kyllä, mutta esityskertoja ei saada kerrytetyksi tavalliseen tapaan. Teatterin nykyisessä esitystilassa on vain yksi näyttämö, joten ei pystytä pyörittämään esimerkiksi kahta eri esitystä samana päivänä.  

 

- Tilanteessa, jossa ei ole tiloja, ei ole mahdollisuus kunnolla ansaita. Meidän ainoa näyttämömme on maksimissaan 50 katsojaa kerrallaan vetävä Tullimakasiini, jota ei talven kylmimpinä aikoina voi edes käyttää. 

 

Tilastojen mukaan omaa tuotantoa Kemissä esitettiin vuonna 2017 yhteensä 181 kertaa, mutta 2018 vain 122. Toisaalta jo 2019 palattiin 181 esityskertaan. 2020 olikin jo koronan sävyttämä vuosi. Samoina vuosina ensi-iltoja on ollut tasaisesti viidestä seitsemään per näytäntökausi, ohjelmiston monipuolisuudesta on huolehdittu esittämällä myös lastenteatteria sekä kotimaisten tekstien lisäksi käännösnäytelmiä. 

 

Näytäntökaudelta 2020/2021 (syksy-kevät) peruuntui kolme ensi-iltaa, toteutui yksi. Seuraava tilastokausi on vielä tekeillä, Teatterin tiedotuskeskus TINFO julkaisee vos-teatterien ohjelmistotilastot toukokuussa. Sen tiedämme, että syksyltä 2021 peruuntui ainakin taiteellisen tutkimuksen professori ja teatterintekijä Tuija Kokkosen käsikirjoittama ja ohjaama Kemi – muistio puista, joka on valmistumassa huhtikuulle. Näin sattuman kauppaa teoksesta tulee teatterin 75-juhlavuoden esitys, joka tapahtuu 133-vuotiaassa Tullimakasiinissa, teatterin nykyisessä esitystilassa. Synnyinkaupunkiinsa esitystä tekemään tullut Kokkonen kertoo, mitä on tulossa: 

 

- Esitys sijoittuu tulevaisuuteen, vuoteen 2122. Se on nimensä mukaisesti muistio Kemistä, puista, paperista ja tehtaista, mutta myös teatterista ja teatteritraditiosta. Käsikirjoitus on paikka- ja tilannesidonnainen, joten sen mukaisesti teksti elää vielä harjoitusprosessin aikanakin. 

 

 

 

Niukkuutta jaettaessa tulee helposti pidättäydyttyä helpoissa ratkaisuissa. Sopeuttamisellekin on helpommin ymmärrettävä vastine taloustermistössä: leikkaukset. Sitä ennen on paikka poliittiselle, ihmisiä ja elinympäristöä koskettavalle arvokeskustelulle: mitä me kemiläiset haluamme? 

 

- Etenkin tällaisina vaikeina aikoina tällaiset taidepalvelut nousevat todella merkittäviksi, sanoo hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Pirita Hyötylä. - Kaikkein pelottavin ajatus on se, että kun on tiukkaa, kaikki ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeä lyötäisiin alas. Tarvitaan paljon muitakin palveluita kuin niitä lakisääteisiä. 

 

Hyvinvointilautakunta on kaupungin poliittisista toimielimistä se, joka saa ensimmäisenä kokoukseensa 22.3.2022 esityksen mm. teatterin uudeksi toimintamalliksi. Sen jälkeen, kun kaupunginvaltuusto oli joulukuun kokouksessaan päättänyt eri toimialoja koskevista raharaameista, virkahenkilökunta määritteli teatterille taloudellisen kehikon, johon kunta on valmis sitoutumaan. Tämän mukaan hyvinvointijohtaja Kaisa Rauvala ja vapaa-aikapäällikkö Marke Rautiala pyysivät mallinnusta teatterinjohtaja Mikko Bredenbergiltä. 

 

Bredenbergin mallia on ennakkoon käsitelty jonkin verran julkisuudessa (ainakin YLE, Kaleva), ymmärrettävästi siitä syystä, että mallissa teatteri toimisi kokonaan ilman kiinnitettyä taiteellista henkilökuntaa. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä viimeistä työpäiväänsä tekevä Bredenberg sanoo puhelimessa: 

 

- Sain toimeksiannon, joka perustuu hyvin tiukkaan talousraamiin. Siinä pysymiseksi ei ole mitään mahdollisuuksia ilman, etteikö se vaikuttaisi henkilöstöön. Jos kaupungin teatterille osoittama raha on jatkossa se, joka minulle annettiin, se aiheuttaa niin isoja henkilöstöleikkauksia, että näkemykseni mukaan on etsittävä uusi toimintalogiikka. 

 

Toimintamalli, joka siis ei ole vielä lopullisessa muodossaan tässä vaiheessa kuin korkeintaan kaupungin virkahenkilöstön työpöydällä, on Bredenbergin sanoin muodoltaan yhteistuotantoteatteri. Siis sellainen, jossa useampi teatteritoimija tekee yhteistuotantona esityksiä, ja teokset saavat ensi-iltansa vuorollaan kussakin mukana olevassa teatterissa. 

 

- Yhteistuotantoja tekemällä taiteellinen ilme saataisiin pysymään monipuolisena, paikallisuutta unohtamatta. 

 

Miten sitten kemiläinen teatteri ilman taiteellista henkilökuntaa voisi osallistua yhteistuotannon tekemiseen? 

 

- Olisi palkattu hallinnollinen ja tekninen henkilökunta. Produktiokohtaisesti saattaisi olla myös palkattua taiteellista henkilökuntaa. 

 

Kun puhutaan yhteistuotannoista, ei puhuta uudesta asiasta suomalaisessa teatterissa, vastaavia, enimmillään jopa kahdeksan teatterin yhteisesti tuottamia esityksiä on ollut paljon (lähde: TINFO, Ensi-iltalista). Tämän kaltaisen toiminnan välittömiä etuja ovat mm. teosten elinkaaren pidentyminen, alueellisen saavutettavuuden paraneminen ja kulujen jakaantuminen eri toimijoille. Silti mikään valtionosuutta (vos) saava laitos- tai ryhmäteatteri ei toistaiseksi näytä perustavan omaa toiminta-ajatustaan pelkästään yhteistuotannoille. Lähimpiä verrokkeja voisivat olla Espoon Kaupunginteatteri tai Riihimäen Teatteri, niissä molemmissa tuotetaan omia esityksiä, juuri produktiokohtaisesti palkattujen näyttelijöiden ja esityssuunnittelijoiden voimin. Myös yhteistuotantoja on tehty, ja Espoo on lisäksi aktiivinen kansainvälinen vierailuteatteri. 

 

Oli teatterin hallintomuoto mikä hyvänsä, tekijänsä se vaatii. Ja pelkillä vosseilla ja lipputuloilla ei täällä periferiassa teatteria pyöritetä. On aivan eri asia eteläisemmässä Suomessa perustaa esitystoiminta vierailevien, tuotantokohtaisten tekijöiden varaan, kun välimatkat ovat lyhyemmät.

 

 Maksaahan sekin, jos tekijät matkustavat Kemiin esitystä tekemään, ja jossain on asuttava harjoitusten ja esityskauden ajan, sanoo teatterilainen ja valtuuston jäsen Kimmo Hirvenmäki ja jatkaa: - Vaikka säästöpaineista olisikin kysymys, niin aina voi kysyä, mitä sillä kunnan panostamalla rahalla saa ja mikä on se rahoituksen kokonaisuus, miten käy vaikka valtionosuuksille tässä mallissa. 

 

Toimintamallin justeeraaminen uusille jengoille kiteytyy teatterin rahoitukseen, siksi ei ole merkityksetön asia, millaisen esityksen hyvinvointilautakunnan jäsenet saavat päätettäväkseen. Miten Kemin kaupunginteatterin mahdollinen toimintamallin muutos vaikuttaisi sen saamiin valtionosuuksiin, kulttuuriasiainneuvos Katri Santtila opetus- ja kulttuuriministeriöstä: 

 

- Mikäli toiminnan järjestämistapa muuttuisi oleellisesti siitä, millä Kemin kaupunginteatteri on hyväksytty valtionosuuteen oikeutetuksi eli teatteri tuottaa pääsääntöisesti itse tuotantonsa ja sillä on sitä varten henkilöstö, jouduttaisiin vos-kelpoisuus tarkastelemaan uudestaan. Tässä on kaksi lakia, jotka asian määrittelevät, Laki esittävän taiteen edistämisestä ja Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskeva laki. 

 

 

 

- Vetovoimastrategian luonnoksessa oli kirjaus, että laitosmaista kulttuuritarjontaa ajetaan alas. Pyysin tämän pois sieltä. Miksi laitos pitäisi purkaa? Rakenteet ovat paras tuki myös kolmannelle sektorille. 

 

Hirvenmäki viittaa tässä Bredenbergin mallin sisältämään ajatukseen ratkaisusta, jossa vos-laitos tekee yhteistuotantoja nk. vapaiden teatteriryhmien eli esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen harkinnanvaraista rahoitusta saavien toimijoiden kanssa. 

 

- Vapaan kentän puolella toimineena, tiedän, että yhteistuotantoja tekeviä alustoja tarvitaan kipeästi, sanoo Bredenberg. - Koen velvollisuudekseni puhua vos-laitosten avautumisesta. Talot kyllä pyrkivät sitä tekemään, hyviä esimerkkejä löytyy, mutta lisää tarvitaan. 

 

Kysyn Bredenbergiltä, mitä keskusteluja tästä mallista käytiin teatterin sisällä? 

 

- Aika vähän pääsimme tästä puhumaan. 

 

 

Nyt ehkä kannattaisi puhua. Ja puhua yhtä teatteria ja kenties kuntatasoa laajemmin. Kaupungin virkahenkilöstön näkökulmasta asia etenee kuten suunniteltu, maaliskuussa lautakunta, huhtikuussa hallitus ja valtuusto. Näistä viimeisessä päätökset nuijitaan, ja päätösten mukaisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Näin teatteristakin omassa laajassa vastuualueessaan vastaava hyvinvointijohtaja Kaisa Rauvala asiaa minulle kuvaili, kun kysyin, mitä asiassa seuraavaksi tapahtuu. 

 

Kimmo Hirvenmäki pohdiskelee aikataulua, jolla päätöksiä aiotaan tehdä: 

 

- Ehkä meillä vuodenvaihteen jälkeen tuleekin menemään nykyistä paremmin, kun osa kunnan vastuista siirtyy alueille. Onko meillä nyt kiire tehdä päätöksiä teatterin suhteen? Eihän nykymalli ole rikki. 

 

Samansuuntaisesti asiaa miettii Pirita Hyötylä: 

 

- Olen eri yhteyksissä useasti huomauttanut, että jos teatterin haluamme pitää, annetaan sille vaikka viisi vuotta aikaa sopeutua. 

 

 

On suhteellisen lyhyt aikajänne uuden teatterinjohtajan, nyt jo irtisanoutuneen, aloittamisesta lokakuussa 2021 ja uuden mallin suunnittelun toimeksisaamisesta ajateltuun käsittelyyn kunnan poliittisissa toimielimissä huhtikuuhun 2022 mennessä. Esitystilastakin tehtäisiin päätös vasta tässä samassa yhteydessä. Teatterilla on nykyisin käytössään harjoituksiin entinen pankin tila, ja juuri sitä pidetään potentiaalisena tulevana teatterin esitystilana, muuntoremontin jälkeen. 

 

Tulisiko nyt viimeistään käydä sitä kuuluisaa arvokeskustelua, joka ainakin Hirvenmäen ja Hyötylän mielestä vielä puuttuvat ennen teatterin tulevaisuudesta päättämistä? Ottaa aikalisä laajemmalle keskustelulle. Sitä tämä artikkeli omalta osaltaan pyrkii tekemään. Kimmo Hirvenmäki on omassa opinnäytteessään (Oulun AMK, 2020) tutkinut paikallisteatterin johtamista sekä toisaalla kirjoittanut matkailun ja kulttuuripalvelujen yhteistyön mahdollisuuksia Lapissa (Epooki 2019, yhdessä Annu Nietulan kanssa), joten hänen kanssaan laajensin keskustelua: 

 

- Kunpa saataisiin kulttuurin kuntayhtymä tänne Meri-Lapin alueelle, visioi Hirvenmäki. - On myös arvokeskustelun paikka. Jokin perusteluhan sillekin on ajansaatossa ollut, että Kemissä on edelleen oma ammattiteatteri. 

 

Lapin Kansan (22.2.2022) yleisönosastossa kuusi allekirjoittajaa eli Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000:n hallitus kirjoittaa: “Teatteri on sijainnut pitkään jo kemiläisten sielussa. Taidekulttuuri ei ole täällä elitististä, kemiläinen teatteri ei ole vain harvojen. Teatteri on kaikkien. Nyt kaupunkilaiset odottavat selkeitä ratkaisuja kaupunginteatterin olemassaolon ja kehityksen ratkaisemiseksi.” 

 

Mikko Bredenberg sanoo myös huomanneensa kemiläisten tunteet omaa teatteriaan kohtaan ja muutenkin huomannut, että teatterista puhuttaessa argumentit perustuvat paikallisuuteen ja halusi omalta osaltaan laajentaa perspektiiviä:  

 

- Ajattelen Kemin suhteen sitä, että Oulu ja Rovaniemi ovat vain sadan kilometrin päässä, niin mikä on Kemin asema erottumisen kannalta? Miten sitä kokonaisuutta voisi ajatella akselilla Oulu-Rovaniemi-Kemi? Voisiko Kemi olla pohjoisen alueen paikka vapaalle kentälle päästä näyttäytymään laajemminkin. Kommentoinnissa ollaan mielestäni liikaa kiinni siinä säästönäkökulmassa. Koitan nähdä mitä olisi vielä taiteelle voitettavissa, vaikka resurssit vähenisivät. 

 

Rakenteellinen iso kuva on tiedossa, väki vähenee monessa teatterikunnassa.  

 

- Osa kunnista, joissa on vos-teattereita, ovat alle 40 000 asukkaan muuttotappiokuntia. Kunnat ylipäätään ympäri Suomen ovat valtavan muutoksen edessä tulevina vuosina, sanoo Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Kaisa Paavolainen. 

 

Mutta pitääkö kuntalaisten tyytyä siihen, että pidot sen mukana pelkästään huononevat? Eikö pitäisi kysyä vaihtoehtojen perään ennen päätösten tekemistä? Nyt on tiedossa yksi malli, josta kuntapäättäjät kuulevat lisää maaliskuun puolivälissä. Voisiko malleja olla muitakin? 

 

 

 

 

---

Jutun kirjoittamisen jälkeen tapahtunutta:

Kemin kaupungin hyvinvointilautakunnan kokouksen 22.3.2022 pöytäkirjasta

Kemin kaupunginteatterin nuorisolinjan video 25.3.2022