Anna Talasniemi, Koneen Säätiö
 Työvaihto-organisaatio:     Akademie Schloss Solitude residence, Stuttgart, Saksa
Ajankohta:        7.1.–27.1.2013
Tausta

Jo TAIVEX²-työvaihtoon hakiessani yhtenä mahdollisena työvaihtokohteena mielessäni oli vuodesta 1990 toiminnassa ollut Akademie Schloss Solitude -residenssi Stuttgartissa Saksassa. Syynä tähän oli kaksi seikkaa: residenssin hyvä maine ja sen jäsenyys esittävien taiteiden residenssiverkosto PAiRissa. Aiemmassa TAIVEX-ohjelmassa toteuttamani kehityshankkeen aiheena oli Saaren kartanon taiteilijavalintojen ja profiilin kehittäminen. Tuolloin tutustuin ASS:n johtajan Jean-Baptise Jolyn ajatuksiin taiteilijaresidenssien luonteesta ja valintaprosessin merkittävyydestä. Olinkin erittäin ilahtunut Jolyn vastatessa myöntävästi, kun elokuussa tiedustelin mahdollisuutta tulla TAIVEX-työvaihtoon. Lisäksi ilahduin siitä, että minun olisi mahdollista olla paikalla, kun uusien residenssitaiteilijoiden ja -tutkijoiden valinta tapahtuisi. Akademie Schloss Solituden valikoituminen vaihtopaikaksi liittyy myös ASS:n ja Saaren kartanon residenssin yhtäläisyyksiin: molemmat ovat monialaisia residenssejä, joissa taiteilijoiden lisäksi työskentelee tutkijoita, ja eri alojen ammattilaisten tuominen yhteen on keskiössä. Solituden yli 20-vuotinen kokemus kiinnosti – onhan Koneen Säätiön ylläpitämä Saaren kartanon residenssi toiminut vasta viisi vuotta. Lisäksi pidin hyödyllisenä sitä, että työvaihtopaikka olisi kiinnostava myös laajemmin kuin residenssin kehittämistä silmällä pitäen; oma työnkuvani Koneen Säätiön kulttuuriasiamiehenä pitää sisällään paljon muutakin kuin Saaren kartanon toimintaan liittyviä tehtäviä.
 
       
Tavoitteet


Työvaihtojaksoni tavoitteet liittyivät etenkin Koneen Säätiön ja Saaren kartanon toiminnan painopisteisiin:

Saaren kartanon Kaivo-toiminnan kehittäminen

Saaren kartanossa käytetään metaforaa Saaren Kaivo kuvaamaan eri alojen taiteilijoiden ja tutkijoiden vuorovaikutusta. Minua kiinnosti nähdä, miten stipendiaattien keskinäistä vuorovaikutusta edistetään ASS:ssa. Kiinnostukseni monialaiseen vuorovaikutukseen ei liity ainoastaan Saaren kartanon toimintaan, vaan laajemmin Koneen Säätiön tavoitteisiin.

Saaren kartanon residenssitaiteilijoiden valintaprosessin kehittäminen ja taiteellisen linjan tarkentaminen

Taiteilijoiden valintaprosessia on kehitetty viime vuosina mm. liittyen TAIVEXkoulutukseeni, ja prosessia kehitetään edelleen. Ytimessä on ajatus siitä, että valintaprosessi on yksi residenssin taiteellista profiilia määrittelevistä tekijöistä, kuten ASS:n johtaja JeanBaptise Joly on esittänyt. Valintaprosessiin osallistuminen juryn assistenttina oli yksi jo ennen työvaihtoperiodia sovitusta tehtävistäni ASS:ssa.

Saaren kartanon ja Koneen Säätiön kansainvälistyminen
Tutustuminen hyvin toimiviin ja profiililtaan erottuviin kansainvälisiin residensseihin ja muihin toimijoihin on mahdollisuus löytää ideoita ja toimintatapoja, joita voidaan hyödyntää Koneen Säätiön ja Saaren kartanon residenssin toiminnan kehittämisessä. Myös erilaiset yhteistyön mahdollisuudet voivat tulla kysymykseen.

Lisäksi työvaihdon tavoitteena oli:

Esittävien taiteiden residenssitoiminnan erityispiirteisiin tutustuminen
Yksi ASS:n tukemista aloista on esittävät taiteet, ja vierailun tarkoituksena oli myös kiinnittää erityistä huomiota tähän osa-alueeseen residenssin toiminnassa. Kuten jo aiemmin mainitsin, ASS on yksi PAiRin eli esittävien taiteiden residenssien yhteisen työryhmän perustajajäsenistä.
Työskentely Akademie Schloss Solitudessa ja työvaihdon tavoitteiden toteutuminen
Käyn seuraavassa läpi työvaihdon tavoitteiden toteutumista ja kuvailen samalla laajemminkin työskentelyä ASS:ssa.

Monialainen vuorovaikutus

Monet ASS:n tavoista luoda vuorovaikutusta stipendiaattien välille ovat samoja kuin Saaren kartanossa. Kerron seuraavassa ASS:n tavoista.

Ruoka ja ruokailu on hyväksi havaittu keino ihmisten yhteen tuomiseksi. Residenssissä on arkisin 5 euron lounas, jolle useimmat stipendiaateista osallistuvat, samoin kuin henkilökunnan jäsenet. Lisäksi residenssissä järjestetään kuukausittain yhteinen illallinen, jolle jokainen stipendiaatti ja henkilökunnan jäsen saa kutsua yhden vieraan. Lisäksi kolmen viikon aikana järjestettiin useita nyyttäreitä. Stipediaateilla on kullakin omassa huoneessaan minikeittiö, mutta ilta-aikaan he voivat käyttää myös erillistä Art, science and business -ohjelman toimiston yhteydessä olevaa keittiötä.

Jokainen residenssivieras esittelee omaan työskentelyään toisille ainakin kerran residenssijaksonsa aikana (internal presentation). Esittelyjä on viikoittain, useimmiten tiistaiiltana. Myös henkilökunnan jäsenet osallistuvat näihin tilaisuuksiin mahdollisuuksien mukaan. Esittelyä seuraa useimmiten ainakin pieni keskustelu. Pidin itsekin tällaisen esittelyn työjaksoni aikana, jossa kerroin Koneen Säätiöstä, Saaren kartanosta sekä itsestäni.

Kahvilan vieressä oleva pöytäfutis oli tiiviissä käytössä samoin kuin pingispöytä. Lounaan jälkeen sekä illanistujaisissa oli usein tapana pelata. Erityistä oli myös shakinpeluu: ASS:ssa on ollut muutamia vuosia myös shakinpelaajia stipendiaatteina eli shakki on yhtenä alana tieteen- ja taiteenalojen joukossa. Shakin luonne filosofisena pelinä onkin varsin luonteva syy sen läsnäoloon monialaisessa residenssissä, ja kuten yksi uusista stipendiaateista (ei shakin alalta) pohdiskeli, että kun shakin asema on muuttunut tietokoneiden kehittymisen vuoksi, voi shakin tulevaisuuden nähdä juurikin taiteessa ja sen erilaisissa sovelluksissa.

Stipendiaattien väliseen vuorovaikutukseen liittyen ASS:n erityisin piirre ovat koordinaattoristipendiaatit (co-ordination fellows), jotka asuvat residenssissä kuten muutkin stipendiaatit, mutta toimivat ikään kuin henkilökunnan ja stipendiaattien välillä. Tavallisesti tällaisia stipendiaatteja on kaksi. Toinen vastaa taiteilijoista ja toinen tiedepuolen stipendiaateista, mutta työvaihtoperiodini aikana oli 4 koordinoijaa. Koordinaattoristipendiaattien työhön kuuluu erityisesti stipendiaattien projektien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuminen yhdessä stipendiaattien ja henkilökunnan kanssa. He ovat siis ikään kuin talon omia tuottajia. Tärkeä osa heidän työtään on myös stipendiaattien kuunteleminen muutoinkin kuin heidän taide- ja tutkimusprojektiensa suhteen: koordinaattoristipendiaatit järjestävät retkiä, nyyttäreitä yms. ja ovat myös vastuussa stipendiaattien esittelyiltojen järjestämisestä.

Monialaisen vuorovaikutuksen luomisessa on myös erilaisillaa workshopeilla, seminaareilla, näyttelyillä ja muilla tilaisuuksilla iso osansa. Minun ASS:ssa ollessani siellä järjestettiin yksi luento ja siihen liittyvä workshop, yksi koko päivän mittainen seminaari ja yhdet näyttelynavajaiset.

Luennon ja workshopin piti suomalainen Akseli Virtanen, joka toimi Art, science and business -ohjelman stipendiaattien valitsijana taloustieteen alalla (ks. stipendiaattien valintaprosessi). Itse en päässyt osallistumaan Virtasen seminaariin, koska hakemusten käsittely tapahtui samaan aikaan.Virtasen luento ja seminaari liittyivät Art, science and business -ohjelman teemaan Chronicles of Work. Vuodesta 2002 olemassa olleella Art, science and business -ohjelmalla on yleensä muutaman vuoden ajan teema, jonka ympärille ohjelmaa kootaan. Jonkin verran tämä vaikuttaa myös stipendiaattien valintaan. Chronicles of Work -teema on ollut nyt vuodesta 2011 ja tarkoituksena on keskustella monialaisesti ja nostaa esiin kysymyksiä nykyajan työelämän muutoksista ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Keskusteluun osallistuvat sekä taiteilijat että tutkijat.

Työvaihtojaksoni aikana järjestetyn seminaarin aiheena olivat tekijänoikeudet tai laajemmin lakikysymykset ja taide, ja täytyy sanoa, että kyseessä oli kiinnostavin tekijänoikeusseminaari, johon olen osallistunut. Seminaarin oli koonnut edellisenä vuonaa residenssissä työskennellyt oikeustieteilijä Roberto Yangas Gomez, ja mukana puhumassa ja keskustelemassa oli lakimiesten lisäksi taiteilijoita.
Tilaisuuksien luonteeseen kuuluu ASS:ssa oleellisena osana myös verkostot ja etenkin entisten stipendiaattien läsnäolo. Työvaihtojaksoni aikana avautuneen näyttelyn taiteilijoista osa oli entisiä stipendiaatteja, avajaisissa esiintyi entinen stipendiaatti ja tilaisuuteen osallistui useita entisiä stipendiaatteja. Myös seminaari oli tyypillinen siinä mielessä, että sen oli järjestänyt entinen stipendiaatti ja puhujat oli poimittu sekä hänen että ASS:n kontaktien joukosta.

Verkottuminen on ehdottomasti yksi ASS:n ydinasioita. Keskustelin asiasta useaan otteeseen residenssin johtajan kanssa, jota voi pitää verkottumisen superammattilaisena. Tänä keväänä käyttöön otettavat ASS:n uudet verkkosivut, joissa stipendiaattien välille piirtyy viivoja yhteistyösuhteiden merkiksi, tuovat myös hyvin esiin tätä piirrettä.

Osa verkostonäkökulmaa on instituution avoimuus. Useat stipendiaatit ovat residenssissä puolisoidensa tai perheidensä kanssa, jotka usein ovat myös taiteilijoita, ja he osallistuvat residenssin elämään kuin varsinaisetkin stipendiaatit. Myös kaltaiseni vierailijat tuntuivat olevan varsin tervetulleita. Osaltaan tässä oli myös ajatus siitä, että Solitude haluaa jakaa kokemustaan hyvin toimivana residenssinä ja taideinstituutiona mahdollisimman laajalle.
Keskustelin residenssin johtajan Jolyn kanssa myös yleisemmin monialaisuudesta. Hän näkee kiinnostavuuden juuri eri alojen ihmisten, eri alojen ammattilaisten tuomisessa yhteen: lähtökohtana on kunkin ihmisen erityisosaaminen, ja ihmisten tuominen yhteen nostaa esiin uudenlaisia kysymyksiä ja ratkaisuja.

Voisikin sanoa, että ASS:ssa tavat edistää stipendiaattien välistä vuorovaikutusta ovat hyvin tavallisia: syömisen, pelaamisen ja yhteisten tilojen ja hetkien luomisen lisäksi erilaisten teemojen ja tilaisuuksien avulla tuodaan ihmisiä yhteen. Lisäksi jokaiselle stipendiaatille on varattu noin 4000 euron projektiraha, jonka he voivat käyttää oman tai yhteisen projektin toteuttamiseen.

Stipendiaattien valintaprosessi

Olin etukäteen varsin kiinnostunut näkemään, miten uusien stipendiaattien valitseminen ASS:ssa tapahtuu. ASS:ssa on hakuaika vain kerran kahdessa vuodessa eli stipendiaatit valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Stipendijakso on tavallisesti 6–12 kuukauden mittainen. Nyt siis tehtiin valintoja vuosille 2014–2015.

Solituden jurykäytäntö on aivan omanlaisensa. Kahtena kautena eli 4 vuotta peräkkäin juryllä on sama puheenjohtaja, jonka residenssin hallitus on nimennyt johtaja Jolyn ehdotuksesta. Juryn puheenjohtaja valitsee aina ”oman jurynsa” eli asiantuntijan kullekin eri alalle, ja tämän puheenjohtaja siis tekee kautensa aikana kaksi kertaa.

Valintaprosessin ytimessä on ajatus siitä, että paras taiteellinen laatu ja erityiset kyvyt eivät välttämättä löydy konsensuksen kautta, vaan jokainen juryn jäsen tekee omat valintansa avoimen subjektiivisesti. Kun juryn jäsenet kuitenkin vaihtuvat joka kierroksella, tuo tämä aikarajoite monipuolisuutta, kun tarkastellaan residenssin toimintaa pidemmällä tähtäimellä.
Kulloinkin valitut tietyn alan taiteilijat ovat usein jollain tapaa keskenään lähellä toisiaan, kun heidät on valinnut sama henkilö. Tavallista on myös, että valintojen tekijän ja stipendiaattien välille muodostuu mentorisuhde tai yhteistyötä, eikä valinnoissa katsota suinkaan pahalla sitä, että juryn jäsen valitsee residenssiin jo ennestään tuntemiaan taiteilijoita ja tutkijoita. Juryn jäsenillä on myös mahdollisuus ehdottaa stipendiaateiksi sellaisia taiteilijoita tai tutkijoita, jotka eivät ole hakeneet residenssiin. Valintajärjestelmän perusteet myös kerrotaan avoimesti residenssin verkkosivuilla.

Juryn puheenjohtajana, kuten edelliselläkin kierroksella, oli ranskalainen mm. kuvataidekuraattorina toiminut Corinne Diserens. Tällä hakukierroksella Diserens oli valinnut visuaalisten taiteiden arvioijaksi Raqs-kollektiivin eli Jeebesh Bagchin, Monica Narulan ja Shuddhabrata Senguptan, arkkitehtuurin arvioijaksi Eyal Weizmanin, esittävien taiteiden arvioijaksi Bojana Cvejicin, muotoilun arvioijaksi Saâdane Afifin, kirjallisuuden arvioijaksi Maxi Obexerin, musikin arvioijiksi Jean-Luc Plouvierin ja Tom Pauwelsin, elokuvan arvioijaksi Jean-Pierre Rehmin, humanistisen tutkimuksen arvioijaksi Sarat Maharajin, luonnontieteiden tai paremminkin tietotekniikan arvioijaksi Seda Gürsesin, taloustieteen arvioijaksi Akseli Virtasen ja shakin arvioijaksi Enrique Irazoquin.

Hakemuksia oli saapunut noin 1700, ja niitä oli järjestetty marraskuun alusta lähtien. Haku on lähes kokonaan paperilla eli sähköisesti oli saatavilla vain nimilistat. Eri alojen hakemukset kuljetettiin eri tiloihin, joissa juryt työskentelivät. Minun oli suunniteltu olevan yhtenä avustajana visuaalisten taiteiden juryssä, mutta ehdotin, että voisin olla esittävien taiteiden arvioijan Bojana Cvejicin assistentti. Kävimme parissa päivässä läpi noin 140 esittävien taiteiden hakemusta ja itsekin ehdin jonkin verran hakemuksia lukea, vaikka päätehtäväni olikin assisteeraus. Bojana on nuori ja fiksu Serbiasta lähtöisin oleva mutta Brysselissä asuva tanssiteoreetikko, koreografi ja esiintyjä, jonka kanssa oli ilo työskennellä. Ennen Bojanan saapumista olin mukana myös visuaalisten taiteiden juryn avustajana.

Olin aiemmin luullut, että juryn jäsenet yhdessä miettivät jossain määrin yhteiset kriteerit valinnoille etukäteen, mutta näin ei ole, vaan kaikki tekevät valintansa omien mieltymystensä tai perusteidensa mukaan. Periaatteessa rajoitteena on 35 vuoden ikä, mutta tähän suhtaudutaan melko joustavasti. ASS:lla on myös useita yhteistyöohjelmia etenkin itäeurooppalaisten taideinstituutioiden kanssa, jota kautta osa residenssissä työskentelevistä stipendiaateista tulee, ja suunnitteilla on yhteistyöohjelma muutamien afrikkalaisten toimijoiden kanssa, jonka tarkoituksena on saada Solitudeen työskentelemään tanssijoita ja koreografeja Afrikasta. Kuitenkin kahden vuoden välein tapahtuva taiteilijoiden valinta, ”ASS:n pääohjelma”, on residenssin ydinasia.

Saaren kartanon taiteilijoiden valintaprosessi muistuttaa ASS:n prosessia siinä mielessä, että myös Saaren kartanossa on jokaisella hakukierroksella useimmiten vaihtuvat arvioijat ja yhtä alaa arvioi vain yksi asiantuntija. Perustelu on sama kuin Solitudessa: lahjakkuuksien löytämisessä ja taiteellisen laadun arvioinnissa konsensus ei välttämättä ole paras lähtökohta, vaan voi johtaa pikemminkin keskinkertaisuuteen.
Saaren kartanon ja Koneen Säätiön kansainvälistyminen
Sekä Saaren kartanon että Koneen Säätiön strategioissa yhtenä strategiakauden tavoitteena on kansainvälistyminen. Tärkeäksi keinoksi tähän on kirjattu benchmarkkaus ja kansainvälisiin toimijoihin tutustuminen.

Olin hieman kahden vaiheilla, onko ASS paras mahdollinen työvaihtopaikka, sillä Saaren kartanon residenssiin saamme jo ennestään merkittävän määrän hakemuksia saksalaisilta taiteilijoilta. ASS:ssa ollessa kuitenkin ymmärsin huoleni olleen turha: ASS on nimittäin organisaationa ja residenssinä hyvin kansainvälinen niin stipendiaateiltaan kuin yhteyksiltäänkin.

Tapasin työperiodin aikana ainakin saksalaisia, itävaltalaisia, kanadalaisia, yhdysvaltalaisia, brasilialaisia, eteläafrikkalaisia, ranskalaisia, brittejä, korealaisia, turkkilaisia, espanjalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia. Mm. nyt residenssissä työskentelevien brasilialaisten koreografien/tanssijoiden, Neto Machadon, Jorge Alencarin ja Thiago Granaton työssä verkostojen luominen on varsin keskeisessä osassa, ja oli kiinnostavaa keskustella heidän kanssa heidän toiminnastaan Brasiliassa. Kävin lisäksi tapaamassa myös osavaltion taidesäätiön (Kunststiftung Baden-Württemberg) johtajaa Bernd Milleä, ja sain hieman laajempaa kuvaa alueen kulttuuritoimijoista.

Verkostot ovat yksi ASS:n eritysipiirteistä, valtava voimavara, johon kuuluu sekä yhteydet entisiin stipendiaatteihin, juryn jäsenten verkostot, yhteistyökumppanuudet ja muut yhteydet eri puolille maailmaa. Näitä verkostoja myös rakennetaan aktiivisesti. (Ks. myös Monialainen vuorovaikutus.)

Asiaan kuuluu myös, että Solitude haluaa jakaa verkostojaan, eli työvaihtojaksoni mahdollistaa jatkossa ASS:n verkostojen hyödyntämisen mm. seminaarien järjestämisessä. Jonkin verran keskustelimme myös erilaisista mahdollisuuksista tiiviimpäänkin yhteistyöhön ASS:n ja Koneen Säätiön/Saaren kartanon välillä, mutta tämä jää nähtäväksi tulevaisuudessa.
Työskentelytavoiltaan ASS ei tuntunut valtavasti eroavan suomalaisesta taide- ja kulttuurialan työstä. Työntekijät ovat sitoutuneet työhönsä, työtä tehdään paljon ja valtavaa hierarkiaa ei ihmisten välillä ole, vaikka Joly onkin selvästi paikan pomo.

Esittävien taiteiden residenssitoiminnan erityispiirteet

Residenssit ovat perinteisesti olleet kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden työskentelypaikkoja, mutta viime aikoina toiminta on laajentunut entistä enemmän myös esittäviin taiteisiin. Usein esittävien taiteiden residenssit sijaitsevat teattereiden, tanssi- ja teatteriorganisaatioiden tai festivaalien yhteydessä ja ovat painottuneet tuotantoihin. Saaren kartano ja ASS taas edustavat enemmänkin taiteelliseen kehittymiseen, ei tuotantoon, keskittyneitä residenssejä.
ASS on toimintansa alusta saakka ollut monialainen residenssi, mutta etenkin tanssijoita ja koreografeja ei residenssissä ole kovin paljoa ollut, eikä residenssi ole tanssin alalla ollut kovin tunnettu. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina ja liittyy eritoten residenssin rekrytointitapaan: edellisellä hakukierroksella esittävien taiteiden taiteilijavalinnat teki Xavier De Roy ja tänä vuonna siis Bojana Cvejic. Residenssissä työskentelikin jo mainittujen brasilialaisten lisäksi korealainen tanssija Geumhyung Jeong. Lisäksi residenssissä työskenteli performanssitaiteilija Chloë Bass. Keskustelin myös kahden aiemmin residenssissä työskennelleen teatterialan taiteilijan kanssa ja nyt residenssissä työskennelleen oopperalaulajan kanssa.

Useimmat em. taiteilijoista olivat vasta saapuneet residenssiin, joten heillä ei ollut vielä juurikaan kokemusta ASS:ssa työskentelystä. Saaren kartanon tanssisali tanssilattioineen herätti kovasti kiinnostusta, samoin mahdollisuus ryhmäresidenssiin. ASS:ssä ei ole varsinaista tanssistudiota, mutta he voivat käyttää residenssin isoa Guibal-salia sopimuksen mukaan. Henkilökunta voi myös avustaa järjestämään harjoitteluaikoja ja yhteistyötä paikallisten tanssitalojen kanssa. Useat olivat työskennelleet PAF:issa Ranskassa, jonka ilmapiiriä kehuivat.

Keskustelin esittävien taiteiden residenssien erityispiirteistä myös residenssin johtajan kanssa. Solitudessa on ollut näytelmäkirjailijoita, lavastajia, tanssijoita, koreografeja, vaikkakin tanssijoita ja koreografeja enemmän vasta viime aikoina, kuten aiemmin kerroin. Esittäviin taiteisiin ja residenssiin liittyy Jolyn mukaan kaksi kysymystä: aika ja lava (stage). ASS:ssa on huomattu, että etenkin teatterintekijöiden on aika vaikea olla pitkään yhtäjaksoisesti residenssissä, koska monella on sovittuja produktioita sovittuna ja pidempi poissaolo
“markkinoilta” voi olla ongelmallista. ASS onkin suhtautunut joustavasti toiveisiin pitää residenssiperiodi useassa pienemmässä jaksossa. Tästä esittävien taiteiden piirteestä on saanut alkunsa ASS:ssa nykyään melko tavallinen tapa pitää residenssijakso kahdessa erillisessä osassa: ensin “tavoitteeton”, taiteelliseen kehittymiseen keskittyvä työskentelyperiodi, sitten erikseen projektin toteuttamiseen varattu aika. Lisäksi esittävien taiteiden kohdalla Solitudessa mietitään, toteutetaanko produktio omissa tiloissa, vai
etsitäänkö partnereita ulkopuolelta.

Joly nosti esiin myös esittävien taiteiden estetiikassa tapahtuneet muutokset. Visuaalisten taiteiden vaikutus on näkynyt eritoten viimeisen viiden vuoden aikana. Samoin aikakäsitys on muuttunut, kuten myös yleisön ja esiintyjän välinen suhde.
Keskustelujen pohjalta voisi sanoa, että ainakin tanssin kohdalla on tarve erilaisille residensseille. Työskentelyn ja uran eri vaiheissa kiinnostavat erilaiset mahdollisuudet.

Muita huomioita

Haluan vielä tuoda lisäksi luettelonomaisesti esiin muutamia ASS:n käytänteitä, huomioitani sekä omaan työvaihtoperiodiini liittyviä asioita:

Alkutapaamiset

Uusien residenssitaiteilijoiden ja -tutkijoiden saavuttua, pitää johtaja noin tunnin mittaisen palaverin residenssijakson alkupuolella, jossa residenssivieraat kertovat itsestään ja suunnitelmistaan, ja Joly kertoo ASS:n toiminnasta ja residenssikauden mahdollisuuksista. Useimmiten samassa tapaamisessa oli useampia residenssitaiteilijoita, esim. kaikki lähiaikoina saapuneet säveltäjät. Osallistuin useisiin tällaisiin tapaamisiin, sillä tammikuussa saapui paljon uusia residenssivieraita

Henkilökunnan viikkokokoukset

Osallistuin keskiviikkoaamuisiin koko henkilökunnan yhteisiin viikoittaisiin kokouksiin. Kokoukset kestivät noin tunnin, ja jokainen kertoi lyhyesti omien töidensä tilanteesta.

Arkisto ja kirjastot

Residenssissä kerätään ja ylläpidetään arkistoa. Kunkin residenssitaiteilijan kirjeenvaihto, mahdolliset residenssiin jääneet tai jätetyt luonnokset teoksista ja muut muistiinpanot talletetaan residenssin arkistoon.
Residenssin kirjasto on levittäytynyt useampaan huoneeseen. Ajan kuluessa ja kirjamäärän kasvaessa on jouduttu perustamaan uusia kirjastotiloja. Jokaisella residenssivieraalla on mahdollisuus pyytää kahta kirjaa ja yhtä videota hankittavaksi residenssiin kirjastoon. Kirjan sisäkanteen merkitään, kenen aloitteesta kirja on hankittu (ks. kuva yllä). Yksi residenssin työntekijöitä on vastuussa arkistosta ja kirjastoista.

Työtilat

Useimmat residenssivieraista työskentelivät studiohuoneistoissaan. Studioiden varustus ja koko vaihtelee, ja mm. säveltäjillä on studioissaan käytössään flyygelit. Lisäksi, kuten mainitsin, mm. tanssitaiteilijoilla oli mahdollisuus hyödyntää Guibal-salia, jossa järjestetään residenssiin suuremmat tapahtumat. Vieraiden käytössä on myös pimiö, puu- ja metalliverstaat, joita käytetään verstasmestarin ohjeiden alaisuudessa, tietokonehuone printtereineen, ja työhuone, jossa käytössä oli mm. videoiden editointiohjelma. Kuvataiteilijoilla oli mahdollisuus oman studionsa lisäksi käyttää myös erillisiä ateljeehuoneita.

Ekoruokaa ovelle

Residenssivierailla on mahdollisuus tilata läheiseltä ekotilalta ruokaa kuljetettuna residenssiin. Jokainen saattoi jättää tilauksensa Doodle-pohjaan maanantai-iltaan mennessä ja keskiviikkoisin ruoat toimitettiin. Tämä oli itselleni iso apu, sillä kiireiset päivät eivät usein jättäneet aikaa kauppareissuun, ja ihan lähellä ei ruokakauppoja ollutkaan.

Kielitunteja, joogaa, capoeiraa

Kaikille residenssivieraille oli perjantaisin tarjolla ilmaisia saksan tunteja. Useampaa eritasoista ryhmää opetti yksi entinen residenssitaitelija. Minulla oli mahdollisuus osallistua yhdelle tunnille. Maanantai-iltaisin ASS:ssa kävi joogaohjaaja, jolle maksettiin palkkio osallistujamäärän mukaan. Lisäksi työvaihtoperiodini aikana yksi residenssitaiteilijoista treenasi capoeiraa kerran viikossa, ja kaikilla oli mahdollisuus osallistua tunneille.

Aamiaissämpylöitä ja olutta

Kahvilassa on juomajääkaappi, josta residenssivieraat voivat ottaa olutta, mehua ja limonadia, ja merkitä ottamansa juomat keittiössä olevaan muistivihkoon. Ostokset maksetaan joka kuun lopussa tai vähennetään kuukausiapurahasta. Samoin aamuisin on kahvilassa sämpylöitä ja croissantteja, joiden käyttö merkitään myös muistivihkoon.

Suomen instituutin ideariihi

Suomen Saksan instituutti järjestää tämän vuoden aikana useita ideariihiä eri puolilla Saksaa, joissa suunnitellaan satelliittiohjelmaa vuodelle 2014, kun Suomi on Frankfurtin kirjamessujen teemamaa. Osallistuin yhteen ideariihistä Stuttgartin kaupungin kupeessa olevassa Fellbachin kaupungissa.

Centres culturel de rencontre Association

ASS kuulu kansainväliseen Centres culturel de rencontre Association -järjestöön (ACCR www.accr-europe.org). Verkoston jäseninä on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, joissa toimii kulttuuri- tai taidelaitos. Suomesta jäsenenä on Suomenlinnan hoitokunta. Organisaation toiminnanjohtaja osallistu ASS:ssa järjestettyyn seminaariin ja keskustelimme verkostosta.
 
Lopuksi

Kolmen viikon vaihtoperiodi oli intensiivinen ja kiinnostava kokemus. Pitkälti työskentelyni koostui henkilökunnan ja residenssivieraiden haastattelemisesta, tapaamisiin osallistumisista ja residenssin tapahtumiin osallistumisesta. Tällä tavoin sain varsin kattavan kuvan residenssin toiminnasta. Keskimmäiselle viikolle asettui varsinainen selvästi rajattava työtehtäväni eli juryn assistenttina oleminen. Kolmen viikon jakso oli sopiva yhdistelmä tutustumista, tarkkailua ja perinteisempää työntekoa.

Taiteilijoiden ja erilaisten kulttuuri- ja taidealan toimijoiden tapaaminen oli ehdottomasti työvaihdon parasta antia yhdessä sen kanssa, että pääsin seuraamaan läheltä residenssin monipuolista toimintaa sekä osallistumaan residenssielämään ja siellä tehtyyn työhön. Monia ihania ihmisiä tulee ikävä, ja uskonpa, että olemme yhteyksissä työvaihdon jälkeenkin sekä ammatillisesti että ystävinä.


Takaisin raporttilistaan