04.05.2016

Asennetta ja sukupuolipoliittista syväkomiikkaa

Teatterikorkeakoulun esityssesonki jatkuu komeana! Anja-eno ja Beverly Hills 90210 -näytelmät saattavat sukupuolistetut stereotypiat, ylipäätään kaikenlaiset typistetyt identiteetit, liikkeeseen.

Sonja Kuittisen, Fanni Noroilan ja Mikki Noroilan Anja-eno alkaa esiintyjien teatterisalin tilaa haltuun ottavalla energiapumppauksella. Sitten Vanja-enon Sonjan työ ja raskas elämä -panttivankeudesta vapaudutaan heppatyttöjen maailmaan. Valkoisessa kuutiossa alkaa älykäs, taiturimainen ja hauska kyyti, jossa suurmiesprofessorien puntit tutisevat. Piirtoheitinesitelmässä ”Heppatytöt ovat seksikkäitä subjekteja. Heppatytöt ajattelevat, ovat siis olemassa…” ollaan tyttösubjektiuden ja identiteetin ytimessä. Tässä chick litin esitysvastine! Kuittinen ja Noroila ovat hulvaton kaksikko. Tarkasti tehdyt tyttöeleet, tietoinen kömpelyys ja kökköys ovat ihan parasta. Anja-enossa on asennetta, intohimoa, sukupuolipoliittista syväkomiikkaa. ”It´s our party. We can do what we want. We can´t stop and we won´t stop.” Ja stardustia tuulettimesta. Vuhuu!

Ja opin taas uutta. Kuittisen ja Noroilan SOFA: Tyttörukka ja Lisää lempee soikoon!

Kriittisenlempeä pervokatse

Beverly Hillsin tapahtumatila - mikä ihana huvipuisto, sen valot ja soundit, mikä puvustus pimppihousuineen, megasize blondikiharoineen ja bootseineen! Vaellan vapaasti saippuaoopperan pervoutetussa lumossa vähän kuin tirkistelijänä tai seksuaaliantropologina. Kuinka lähelle uskallan ja tohdin mennä? Piia Peltola on sukupuolivelho. Tv-teinisarjan Beverly Hills 90210 päällekirjoitus tutkii sukupuoliasenteita ja -rooleja äärimmäisen tarkasti sortumatta helppoon ironiaan tai parodiaan. Onnittelut näyttelijöille. Näyttelijänilmaisu, näyttelijöiden tapa tehdä roolejaan näyttää, miten sukupuolta esitetään ja miten sukupuoli- ja perhesuhteiden stereotypiat, mies- ja naistapaisuus, rakennetaan ja miten sukupuolistunut valta ja väkivalta toimivat. Sukupuoli ja esiintyjä ovat jatkuvassa liikkeessä: kuka esittää ja ketä, mitä ovat nämä feminiinisyyden ja maskuliinisuuden representaatiot, hyväksyttävät (hetero)mies- ja naisruumiit. ”Sukupuoliroolit pitää pitää suorassa.” ”Tytöt ovat eri asia.”

Beverly Hills näyttää, miten hieno väline teatteri on esityksellistää ihmisten lihallisuutta, fantasioita, haluja ja mielihyvää. Kriittisesti, ja samanaikaisesti jopa lempeästi, pienoisella nostalgialla.

”Hyvä peppu on tärkein. Olen peppuihminen.” Kirjoitan tätä samalla, kun katselen Sinkkuillallista. Sama meno jatkuu. ”Saako menyy kundin kuumaksi?” ”Miehellä ei saa olla pieniä käsiä ja pitkiä hiuksia”. Nyt ei puutu kuin Bachelor Island.

Lavaklubille nätyläisiä katsomaan

Tänä iltana Kansallisteatterin Lavaklubilla L12 Likainen tusina eli Nätyn toinen vuosikurssi esittää 12 Teatterikorkeakoulun dramaturgian opiskelijoiden kirjoittamaa monologia.

Superviikko ja kansallinen kesäteatteripäivä

Näillä keleillä voi jo siirtyä henkisesti kesäteatteriin. Sesonki on alkanut ja huipentuu superviikkoon heinäkuun alussa. TINFOn viestintä on julistanut 1.7. kansalliseksi Kesäteatteripäiväksi. TINFOn kesäteatteriensi-iltalistassa on jo reippaasti yli kolme sataa ensi-iltaa, ja lisää tulee. Viime vuoden katsojaluvut ja suosikkinäytelmäkirjailijat ovat selvillä, ja tulevan kesän ohjelmistoista löytyy analyysia.

Freelancerit boksin ulkopuolella

”Tanssin ja sirkuksen aloilla pätkätyöläisyys ei ole poikkeus vaan sääntö”, kirjoittaa Matti Tuomela Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden artikkelissa. Jutussa selvitetään, mitä nykytanssin ja sirkuskentän freelancerius pitää sisällään. Harmin paikka, ettei tarkastelun kohteeksi ole otettu koko esittävän taiteen kenttää. Nyt artikkelista saa sellaisen käsityksen, että tilanne olisi teatterissa jotenkin toisenlainen ja että siellä freelancerius olisi se poikkeus. No eipä ole. Ei siellä boksin sisäpuolella ole kuin runsas 600 taiteilijaa. Freelance-näyttelijöitä on runsas 800, eli 65 % kaikista työikäisistä näyttelijöistä. Ohjaajista ja dramaturgeista, lavastajista ja pukusuunnittelijoista, valo-, ääni- ja videosuunnittelijoista 85 % on freelancereita. Kiinnitysmenneisyys heittää näemmä ikuiset pitkät varjonsa nykytietoisuuteen. Maailma, jossa puheteatterissa taiteilijat olivat vakikiinnityksellä teattereissa, on mennyt. Se boksikin työllistää teatterifreelancereitakin yhä vähemmän. TINFOn vuoden 2015 tilastoista saadaan näitä lukuja ja todennäköisesti laskevaa käyrää. Näyttelijöiden freelancer-kyselyyn vastasi yli 40 %. Sieltä tulee faktaa. Faktaa saadaan myös Temen freelancer-kyselystä.

Teatterirakkautta

Näinkin teatteri vaikuttaa. Tämä fanikirje koskettaa: ”Näin Vampyyrit Peacockissa 16 kertaa. Minusta taisi tulla näyttelijöillekin tuttu kasvo katsomossa sinisine hiuksineni. Varsinkin sen jälkeen kun siitä tuli yleistä tietoa, että tulin Oulusta asti aina vain uudestaan. Tämä produktio toi minulle energiaa, kun olin väsynyt elämääni. Se voimaannutti minua, kun en muuten jaksanut nousta ylös sängystä. Sain musikaalista voimaa hakeutua hoitoon masennukseni kanssa. Kun viimein pääsin hoitoon, hyppäsin taas öisen bussin kyytiin katsomaan Vampyyreitä. Hoitaja kun käski tehdä jotain, josta tulee hyvä mieli.”

Kiinnostavaa etänä

Tämän konferenssin ohjelma kiinnostaa. Jospa siitä kuulee myöhemmin.

twitter.com/tinfotweets