21.09.2017

Baikal Brothers Ky – maagisella humanismilla ihmisen sisään ja toisen luo


Trans-Siperialla kohti Baikalia ja Okhonin saarta. Teatterikorkeakoulun Lavat auki -hankkeessa opiskelijat tekevät työtä ”vahvan ja omakielisen ohjaajan kanssa kansainvälisessä kontekstissa”. Tuloksena voisi olla myötähäpeää tuottavaa teatteriturismia. Mutta huihai, ei sinnepäinkään, kun ollaan Leea Klemolan ja näiden teatterikorkeakoululaisten matkassa. Baikal Brothers Ky:n sielunliha, sen äänensävy, estetiikka ja kokonaishahmo hengittää ja juhlii sisäsyntyisesti ja vapaasti kunkin näyttelijän omaa materiaalisuutta ja koko ensemblen yhteistä viritystä ja riemua.  

Sekalainen seurakunta vinksallaan olevia ihmisiä, suhteet solmussa ja sielut kadoksissa, johonkin hukkuneina. Teatteri- ja muut bisnekset pyörivät! Sisäsiisti ja kuohittu urbaanius ja lagomhipsteriys on Baikal Brothers Ky:stä kaukana.

Tässä hahmotetaan ihmistä tarkoin havainnoin. Kun havainnot ovat tosia, voi vetäistä ääripäitä, venyttää mielin määrin groteskiin tai farssiin, ja toisessa hetkessä tavoittaa hiljaista herkkyyttä, ihmisyhteisön kesken vallitsevaa hellää huolenpitoa tai kipeää yksinäisyyttä. Sukeltaa ihmismielen Baikalin syvyyksiin. Esitys on tuntemusten ja aistimusten Trans-Siperia! Vailla puskemista.

Kieli ja sanat syntyvät näyttelijän ruumiissa (tietenkin, mutta ei ole mitenkään itsestään selvää teatterissa). Näyttelijäntyössä on oman minän ja materian klangi. Ihanaa, että tässä esityksessä näyttelijä voi käyttää omaa murrettaan, ammentaa omimmastaan myös näin. Tällaisessa näyttelijäntyössä näyttelijästä kuoriutuu esiin uutta, vähän kuin Matuska-nukesta, mutta niin, että nyt jokainen nukke on ihan eri, täydellinen ylläri. Tällaisen näyttelijäntyön katsojasta tulee rakastunut osallinen. Tällaista näyttelijää ei katsoja lakkaa halajamasta. Näyttelijä valtaa katsojan sydämen ja asustaa siellä iäti, tekee pesän minuun.

Voi, enkä ole lainkaan puhunut tämän esityksen äänimaailmasta, siinä on eri ympäristöjen, luonnon ja ihmisen sykkeet.

Arvokasta valosivistystä! Ajattelua ja tietoa valosuunnittelusta ja -suunnittelijoista


Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun koulutus vietti viime vuonna 30-vuotisjuhliaan. Tällä alalla, samoin kuin äänisuunnittelussa, Suomessa on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen taiteilijakoulutus. Kyse ei ole piuhaihmisistä vaan kokonaisvaltaisista esitysten tai muunlaisten taide- ja taiteilijalähtöisten tapahtumien suunnittelijoista ja toteuttajista – siis taiteilijoista ja ajattelijoista, joiden materiaalina on immateriaalinen valo.

Tämä suunnittelijakunta on ollut luomassa paitsi uudenlaista estetiikkaa myös uudenlaisia tekijä- ja ammatti-identiteettejä. On tärkeää, että valosuunnittelusta on ilmestynyt nyt julkaisu. Avauskulmia – Kirjoituksia valosuunnittelusta ovat toimittaneet Tomi Humalisto, Raisa Kilpeläinen ja Kimmo Karjunen.

Teos on niin uunituore, etten ole ehtinyt kuin selailla, mutta jo selailemalla ja sisällysluetteloa lukemalla voi havaita, miten valosuunnittelijoiden työ saa nyt arvokkaan sanallisen artikulaation. Ja mikä parasta, kuvissa ei ole tingitty. Kirjan myötä esittävän taiteen historia ja kokemustieto ei onneksi nojaudu enää vain instituutioiden, ohjaajien, koreografien, näyttelijöiden tai skenografien ääniin. Voin jo nyt kuvitella, että teoksen luettuani sen tarjoaman kokemus- ja muun tiedon myötä aistit valpastuvat katsomaan ja erittelemään sitä, mitä kaikkea valo esityksessä tekee.

Entistä kirkkaammin voi nähdä valosuunnittelijoiden ajattelun merkityksen teoksen osana. Teoksesta tuntuvat välittyvän vahvan taiteilijaidentiteetin omaavien tekijöiden moninaiset, persoonalliset äänet! Koulutus ei ole tuottanut yhdenmuotoista putkiajattelua vaan rikkautta.

Äänisuunnittelusta mehän saimme jo teoksen muutama vuosi aikaisemmin. Niin, ja mikä puuttuu? Dramaturgia. Sen kun saisimme.

Dublin Fringe
 

Pyhä jysäys! Koko kaupunki kuhisee Dublin Fringeä, joka ei rajaudu vain teatteri- ja muiden seinien sisälle. Festari suuntaa tarjontaansa myös lapsille ja nuorille, nyt ensimmäistä kertaa. Tulevat radikaalit! Niin festivaali nimeää tämän ohjelmistokokonaisuuden. Katsoja- ja kokijasuhde syntyy nuorena. Hetkisen tuntuu siltä, että kaupungilla on vain sykkivä teatterisydän. Noo, sunnuntai-illan futismatsi sitten tietenkin käänsi perspektiiviä. On teatterin ulkopuolistakin elämää.

Hieno nähdä, miten festivaali-DNA toimii. Kansainvälistä yhteistyötä ja kumppanuuksia, tällä kertaa Kanadan kanssa. Ihana pop-up -teltta, kaupunkikuoro Vancouverista ja paikallinen Tonnta laulavat kirjailijoiden tekstejä siitä, mikä on muuttunut. En onnistunut saamaan lippuja Motuksen MDLSX -esitykseen enkä onnistunut näkemään Malapropin Everything Not saved. Mutta näin irlantilaisen nykytanssiryhmän Junk Ensemblen Soldier Stillin.

Soldier Stillissä sotatrauman, väkivallan, haavoittumisen liikekieli järisyttää. Tuntuu siltä, kuin tanssija olisi joka suuntaan revittävä räsynukke. Vallan, väkivallan ja pahuuden kieli puhuu äärimmäisen tarkoilla liikkeillä. Tekee kipeää katsoa. Ollaan pimeyden ytimessä, jossa painajainen on totta ja jatkuu ikuisesti.

Halusin nähdä Sahar Alin Saharcasm-monologiesityksen. Tämän lempeän valloittavasti hymyilevän esiintyjän olemuksen ei pidä antaa pettää. Sahar Alista lähtee emotionaalista ja vivahteikasta voimaa, jolla hän käy käsiksi kansallistettuun rasismiin, arabivihaan ja siihen, mitä on olla ikuisesti toinen, se ulkopuolinen.

Whoosh! on kolmen hollantilaismuusikon esitys, ei ihme että palkintoja on satanut. Näiden puhallinsoittajien idea on nerokkaan yksinkertainen, herkistää meidät puhallusäänille, kuuntelemaan, aistimaan, ihmettelemään olemaan mukana.
1-4 -vuotiaille suunnattu sanaton esitys puhuu jokaisella puhalluksellaan ja erilaisten törähdys- ja puhallusäänillään.

Raivon historia – epätoivoa kauneudessa


Mikä raivon runouden runsaudensarvi on Oulu. Sara Wacklin, Kaarlo Kramsu, V.A. Koskenniemi, Juhani Siljo, Aaro Hellaakoski ja Miki Liukkonen!  Olisin niin halunnut nähdä tämän Raivon historian. Miki Liukkosen runoteos Raivon historia on antanut nimensä Ossi Koskelaisen ja työryhmän esitykselle. Haluaisin kokea, miten runous ympäröi minut. Ylevää.

Työn tulevaisuus – tulevaisuus tänään


SAK:n Tulevaisuus tänään -tapahtuma 

katsoo työelämään. Mitä on tapahtunut työelämälle ja hyvinvointiyhteiskunnalle? Miten päästään sanelusta sopimiseen tai irti sukupuolittuneista työmarkkinoista. Mitä ovat työelämän ihmisoikeudet? Mitä on alustatalous oikeasti? Entä luottamusyhteiskunta tulevaisuudessa. Kiinnostaa tietää.