02.09.2019
Eettisen kartaston avulla uutta kohti
Kun ihminen on valtavien asioiden edessä, sellaisten kuin ilmastonmuutos ja maapallon kantokyvyn rajat, tekee mieli tehdä edes jotakin. Mikko Kanninen on valinnut elämäänsä vegaanin kulutusrajoitteet, pyrkii fossiilisesta energiasta vapaaseen tekemiseen, on lentolakkoillut ja asentanut taloonsa aurinkopaneelit. Silti hän ei usko toiminnallansa vaikuttavansa maailman tilaan.
Mikko Kanninen on teatteritaiteen tohtori, teatterintekijä ja alan opettaja Tampereen yliopistossa. Hän on myös Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) hallituksen puheenjohtaja.
Mikä siis motivoi ekologisesti ja eettisesti elämiseen, jos ei vaikuttaminen?
Valinnoillani en niinkään pyri “parantamaan maailmaa”, vaan saamaan rauhaa tuhon tiedolta itselleni, mielihyvää siitä että olen pystynyt seuraamaan jotenkin muuttunutta eettistä kysymyksenasettelua. En siis välttämättä usko että henkilökohtaisilla toimillani, vaikka aurinkopaneelien asentamisella, olisi niinkään kylmän numeerisia, konkreettisia vaikutuksia maailman tilaan.
Tätä kuulevat kaiken aikaa kaikki ihmiset, jotka kertovat vähentävänsä yksityisautoilua, lentämistä tai lihankulutusta. Asioita tarkastellaan usein kaikissa yhteyksissä pelkästään hetkellisesti ja/tai numeerisesti, laskemalla päästöjä tai erilaisten resurssien kulutusta. Yhden ihmisen, perheen tai yhteisön valinnat eivät tällaisessa tarkasteluissa toden totta merkitsekään juuri mitään maapallon suuressa ja vaikeasti käsiteltävässä mittakaavassa.
Näkökulmaksi voisi sen sijaan ottaa sen, mikä merkitys ja arvo teoilla ja valinnoilla on ihmiselle itselleen, sekä puhua siitä, millainen voimavara arvot ja arvojen mukainen elämä on, yksilölle ja yhteisölle.
Miten sitten pysyä kärryillä tässä “eettisessä kysymyksenasettelussa” tapahtuvassa muutoksessa?
Kaiken pohjana on tiedonhankkiminen, kriittinen ajattelu. Uskon että onnellisen elämän perustana on jonkinlainen oman elinympäristönsä tunteminen ja oikean tiedon etsintä. Dynaaminen, onnellinen oleminen perustuu siihen, että kykenee kyseenalaistamaan omat, mahdollisesti vanhentuneet tietonsa ja uskomuksensa uuden tutkimuksen ja muuttuneen todellisuuden valossa.
Tältä, tiedon dynaamiselta pohjalta pyrin muodostamaan jonkinlaisen moniulotteisen eettisen kartaston, jota pyrin sitten jokapäiväisillä toimillani mahdollisimman hyvin toteuttamaan. Kyseessä on eräänlainen kaiken aikaa käynnissä oleva omien tietojen ja eettisen ajattelun kyseenalaistaminen ja samaan aikaan niiden tulosten käytännön toteuttaminen.
Kaikkiin inhimillisiin päätöksiin ja niistä seuranneeseen toimintaan vaikuttavat monet asiat. Yksilön onkin mahdotonta olla tietoinen kaikista motiiveistaan. On hyvä kuitenkin tunnistaa valintoihin tietoisesti liitetyt merkitykset ja ennen kaikkea merkityksellisyyden kokemukset: kestävämmät valinnat voivat tuntua tärkeiltä, tulevien sukupolvien tai elonkehän kannalta hyödyllisiltä ja oikeilta ja siten hyviltä.
Jaettuina tällaiset merkitykset ja kokemukset myös lujittavat kaikkia yhteisöjä: perheitä, työpaikkoja ja jopa kansakuntia. Jos esim. TINFO työpaikkana ja toimintaympäristönä tunnustaa ja tunnistaa yhdessä samat globaalit ongelmat, se liimaa tämän yhteisön myös toiminnallisesti yhteen.
Mikä on teatterin osa näissä maailmankaikkeuden kokoisissa tuhokuvissa?
Ilmastonmuutos uhkaa koko olemassaoloamme. Teatterilla ei kuitenkaan ole tämän tuhon keskellä mitään erityistä vastuuta tai tehtävää. Teatterin vastuu sama kuin koko ihmiskunnalla: muuttaa nopeasti suuntaa tai tuhoutua. Tällöin tarkastelun alle joutuvat kaikki sen (teatterin) toimintatavat, käytännöt, elinkeinot ja etiikka.
Sama siis koskee kaikkia inhimillisen toiminnan alueita. Teatteri on (väitän) pohjimmiltaan ihmiselle luontaista toimintaa, sitä on ollut aina kun on ollut kommunikoivia ihmisiä, esitys ympäröi ja on aina eri tavoin ympäröinyt meitä.
Nykytaiteen emergenssi 1900-luvulla luo tähän kuitenkin toisenlaisen velvoitteen: taiteesta (myös teatteri luetaan tähän) tulee kaikkea inhimillistä organisointia uudelleenjärjestävä työkalu. Tällöin myös teatterin on nykytaiteena organisoitava meitä tähän uuteen, niukempaan maailmanjärjestykseen.
Se ei ole ainoastaan teatteriyhteisöjen ja tekijöiden eettinen velvollisuus vaan taiteemme (kaiken taiteen) perustavavanlaatuinen ominaisuus: tunnistaa liikkeessä oleva yhteiskunnallinen tilanne ja tuotava se näkyväksi, organisoida meidät uudelleen.
Jos sinusta, minusta, meistä merkitykselliseltä tuntuva liimaa meistä muodostuvaa yhteisöä tiukemmin yhteen, miten käy niille, joiden mielestä merkityksellistä on jokin aivan muu? Miten vältymme vastakkainasettelulta tai ulossulkemiselta?
Täytyy etsiä yhdistäviä asioita. Yhteistä maastoa. Yllättäviä yhteyksiä. Konkreettisia yhteyksiä Parantaa kommunikatiivisia taitoja ja sosiaalisia taitoja koko yhteiskunnassa. Tämä voi olla myös se “teatterin kontribuutio”.
Täytyy samalla muistaa että kaikkea ei voi hyväksyä. On myös vääriä mielipiteitä ja vaarallista toimintaa. Niitä vastaan täytyy taistella ja joillekin asioille ei tule antaa milliäkään periksi.
TINFO on pieni asiantuntijaorganisaatio. Mikä on sen paikka toimijana maailmassa, jonka kestävyyden rajat on saavutettu?
TINFOn yksi tehtävä on lukea tätä taiteen liikettä ja sanoittaa sitä, kääntää sitä “yleisöksi". Ehkäistä päättäjien ja suurien massojen väärinymmärryksiä ja tehdä nämä liikkeet yleisemmin ymmärrettäviksi. Kulkea mukana oppaana päättäjille ja niille jotka ovat seuraavat asioita jostain taiteen reunalta tai jopa siitä pimennossa.
TINFO / Sari Havukainen 2.9.2019