03.12.2015
Ei-kävijästä osalliseksi – Julkaisu, joka jokaisen pitää lukea
Humakissa jatketaan tärkeää ei-yleisöjen kulttuuripoliittisesti arvokasta ja tuiki tarpeellista tutkimusta. Ei-kävijästä osalliseksi -julkaisu on MUST. Siihen sisältyy tutkimustuloksia Helsingin alueellisten kulttuurikeskusten epätodennäköisistä yleisöistä. Esimerkit parhaista käytännöistä yleisöjen osallistamiseksi ovat riemastuttavia. Tässä on tietoa siitä, mitä on tehty uusien yleisöjen saavuttamiseksi, mitä tiedetään ei-kävijöistä, millaisia osallistamisen keinoja kannattaa käyttää ja mitä ylipäätään on otettava huomioon. Minulle tuotti ahaa-elämyksen ei-kävijöiden luokittelu osallistumattomuuttaan valittaviin, välinpitämättömiin ja vihamielisiin passiivisiin. Tässä tutkimuksessa tuo tutkiva katse kohdistettiin näihin epätodennäköisiin ja kielteisesti suhtautuviin.
Jutta Virolaisen artikkeli Kulttuuripoliittinen näkökulma osallistumiseen avaa silmiä. ”Ei oo mun juttu.” ”Jos joku sanoo korkeakulttuuri, mä poistan varmistimen.” Sen, joka ”tuntee jääneensä järjestelmän jalkoihin” ja joka tajuaa, että kulttuurin ja sosiaaliset hierarkiat vastaavat toisiaan, on luontevaa vihata julkisesti tuettua legitiimiä kulttuuria.
Kirjaan sisältyy käytännössä koeteltuja ideoita, ”käräyttäjäkaveria”, ”äijägalleriaa”, joilla ei-kävijöitä on sitoutettu kulttuuriin. Keskeinen oivallus ei-kävijöitä epätasa-arvoistavaan asenneharhaan: ”Jos kulttuuriala ajattelisi ei-kävijöitä erilaista, mutta tasavertaista kulttuuria ja elämäntapaa edustavina ihmisiä, voisi kuilu taidelaitosten ja ei-kävijöiden välillä alkaa kaventua.”
Teos muistuttaa terveellä tavalla siitä, että kulttuuri on aina ekstraa, siihen on ”varaa”, sitä tehdään, siihen osallistutaan silloin kun muut elämänolosuhteet ovat kunnossa.
Kymmenen pisteen vihje meille jokaiselle kulttuurin sisässä oleville, jotka yrittävät jalkautua: ”Luovu hetkeksi taiteesta.” Taiteen lähetyssaarnaajia ei kukaan kaipaa.
Entäs briteissä?
Tässä sitten tuoretta kokemusta yleisöjen osallistamisesta Britanniassa. Tässä Fuel-teatterin New Theatre in your Neighbourhood –hankkeen loppuraportti.
Naiset aliedustettuina teattereiden johdossa
Teatterissa työskentelee likipitäen yhtä paljon naisia ja miehiä, mutta kas kummaa, naiset katoavat mitä ylemmäs hierarkiassa kivutaan. Mitä suurempi teatteri, sitä todennäköisemmin sen johdossa on miehiä ja käänteisesti, mitä pienempi teatteri, sitä todennäköisemmin johtotehtävissä on naisia. Tekemämme selvityksen mukaan kaikissa VOS-teattereissa naisjohtoa on 39,2 % (31), miehiä johtotehtävissä oli 60,8 % (48). Taiteellisen johdon osuus on miesten eduksi vielä suurempi (63,5 % / 36,5 %).
Tämäkin tulos osoittaa, että sukupuolen mukaan eriteltyä tilastointia ja selvityksiä tarvitaan. Sukupuolinäkökulma on kaikkea muuta kuin passé. Tietenkään tilastotiedossa ei ole koko totuus. Niistä näkee sukupuolten väliset erot ja yhtäläisyydet, mutta ne eivät kerro erojen syistä. Tilastotieto yksinkertaistaa sukupuolen moninaisuutta, eikä siinä välttämättä tarkastella sukupuolen merkitystä laajemmin. Voi kun joku sukupuolentutkija innostuisi tutkimaan eriarvoisuuden syitä ja mekanismeja. Mitkä kaikki tekijät uusintavat sukupuolten eriarvoisuutta teatterin työmarkkinoilla? Millainen merkitys on esimerkiksi sukupuolittuneilla verkostosuhteilla, rakentuuko osa eriarvoisuudesta tältä pohjalta? Millaisia ovat naisten työurien orientaatioiden muutokset ja urasuuntautuneisuus teatterissa?
Apurahavahti vahtii ja muistuttaa
Nyt ei jää yksikään apuraha hakematta. Olemme kehittäneet uuden palvelumuodon Apurahavahdin. Tulee takuulla tarpeeseen!
Mitä tapahtuu vos-rintamalla?
Muutama päivä sitten kuultiin vos-kenttää järjestelmän uudistamisen vaihtoehtoisista malleista. Nyt odotetaan, minkälaisen vaihtoehdon pohjalta remonttiin ryhdytään. Vai kuinka? Odotetaanko, mitä tuleman pitää ja sitten otetaan kantaa? Vai ryhdytäänkö itse tekemään omia ehdotuksia? Kuka vie ja kuka vikisee? Voitaisiinko olla tasavertaisessa suhteessa näissä vallankäytön kammareissa?
Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tuhannen taalan paikka osoittaa nyt hyvää hallintoa, kentän asiantuntemuksen ja näkemysten kuuntelua, vuorovaikutusta sanelun sijaan.
Nykyjärjestelmä ei kannusta rakennemuutokseen
”Nollasummapeli ei suosi työnjakoa.” ”On kohtuutonta ja ajattelematonta syyllistää … siitä, että ne operoivat annettujen kannustinten mukaisesti.” ”Rahoitusmalli kannustaa samoihin strategisiin valintoihin.” ”Oikeutettua rakennekehitystä ruokkiva järjestelmä perustuisi … sisäisiin laatu- ja tehokkuusvertailuihin.” Tällaisia kommentteja kirjoitti Helsingin taloustieteellisen tutkimuskeskuksen johtaja ja mikrotalousteorian professori Hannu Vartiainen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla (2.12.). Tässä tapauksessa kyse on yliopistoista. Onko tässä jotain, joka pitää paikkansa myös vos-järjestelmän kanssa?
Tämän hankin itselleni joululahjaksi
Verbi on imperfektissä. Halusin performanssi- ja kuvataiteilija Tero Nauhan teoksen Herecy and Provocation. Mitä tämä rikollisesti performatiivinen ajattelu pitää sisällään? En ole filosofi, tässä on tapailemista minulle. Oli pakko saada. Nyt odotan, että tulee.
Kalenteriin
Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubilla ovat tammikuussa 19.1. Laura Lindstedt ja Saara Turunen. Lavaklubille kuulemaan lisää Oneironista ja Rakkaudenhirviöstä.
Tulipalojen sammuttelemisessa pitää kiirettä – lainvalmistelu hanurista
Miten käy oikeusvaltion? Aika kuluu tulipalojen sammuttelemisessa. Puskista tullutta valmisteilla olevaa lakiesitystä työttömyysturvalain muuttamiseksi ovat jälkijunassa kommentoineet Suomen Näyttelijäliitto ja Taideneuvosto. Näyttelijäliitto on nostanut esiin esityksen ongelmakohdat lausunnossaan. Taideneuvosto yhtyy Näyttelijäliiton lausuntoon ja esittää, että valmistelua jatketaan ja että opetus- ja kulttuuriministeriö otetaan mukaan valmisteluun.
Oikeusvaltion näkökulmasta on pelottavaa, minkälaiseksi touhuiluksi lainvalmistelu on mennyt. Ongelmaan on kiinnittänyt huomiota mm. oikeushistorian professori Jukka Kekkonen. Hänen mukaansa lainvalmistelun taso on dramaattisesti heikentynyt. Lakeja perustellaan yhä pinnallisemmin ja lainsäädännön vaikutuksia tarkastellaan suppeasti lähinnä vain talouden näkökulmasta, jolloin unohdetaan selvittää muutosten vaikutukset eri ihmisryhmiin. Kekkosen mukaan monet ratkaisut kohtelevat eri ammattiryhmiin ja tuloluokkiin kuuluvia ja eri paikoissa asuvia ihmisiä eri tavoin.
”Todellinen vallankäyttö on usein valmisteluvaltaa, ja se vie vallankäytön hallitukseen ja sen valmisteluelimiin”, muistutti Kekkonen.
Tämä on syytä pitää mielessä myös, kun vossia rukataan.