15.10.2015

Ei kulttuuri itsestään lähelle kuntalaisia kävele

Miten kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta voidaan lisätä ja kuntalaisten tasa-arvoisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia kasvattaa? Kuntalaisten eriarvoinen asema kulttuuripalveluihin osallistujana oli KUULTO-hankkeen lähtökohtana. Tässä kuntien kulttuuripalveluiden kehittämisen KUULTO-toimintakokeilussa oli mukana 44 kuntaa ja 22 kokeilua. Mukana oli erityisesti sellaisia kuntia, jotka eivät kovin paljon kulttuurieuroja kuntalaisiin satsanneet. Tarkoitus oli luoda uusia tuotantotapoja ja -malleja, sellaisia hyviä käytäntöjä, jotka soveltuisivat toistenkin kuntien ja alueiden käyttöön. Nämä kokeilun tulokset, onnistumiset ja epäonnistumiset on nyt arvioitu.

Keskeisin viesti on se, että hankkeet eivät onnistu ilman ympäristönsä tukea; takakenoisella jarrutusmentaliteetilla ei onnistumisia tule. Jonkun täytyy vastata kulttuuritoiminnasta kunnassa, eivät ne hankkeet itsestään toteudu, ei myöskään laajempi eri toimijoiden välinen yhteistyö tai taiteilijoiden yhteisöllinen työskentely kuntalaisten kanssa. Raportin lopussa on parisenkymmentä ehdotusta nykytilanteen korjaamiseksi. Vanhoja tuttuja agendalla olleita asioita ja uutena tarve päivittää laki kuntien kulttuuritoiminnasta.

Lisää kunnista

Kuntaliiton erityisasiantuntija Ditte Winqvist muistuttaa nettikolumnissaan: ” Opetus- ja kulttuuriministeriössä on käynnistynyt useita kulttuuripalveluihin liittyviä prosesseja, jotka läheisesti liittyvät [hallituksen] kärkihankkeen mainitsemiin tavoitteisiin. Työnsä ovat aloittaneet Museopoliittista ohjelmaa valmisteleva työryhmä, Kulttuurin aluepoliittisia linjauksia hahmottava työryhmä, Prosenttitaiteen edistämistä pohtiva ohjausryhmä sekä Kulttuurin rahoitusta koskevan lainsäädännön uudistamista valmisteleva työryhmä. Nyt olisi kymmenen taalan mahdollisuus laatia paljon peräänkuulutetut pitkän tähtäimen kulttuuripoliittiset linjaukset maahamme.”

Mitä itsehallintoalueet tarkoittavat käytännössä?

Kyse ei enää ole pelkistä sote-alueista vaan itsehallintoalueista laajemmin. Valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö asettivat syyskuun puolivälin tietämissä virkamiestyöryhmän. Se ehdottaa itsehallintoalueiden aluejakoa. Pian tiedämme. Mitä tämä kaikki sitten puolestaan tarkoittaa esimerkiksi teattereille? Saas nähdä.

Teatteri liikkuu

Ei kaikki hyydy. Iloitsen Otso Huopaniemen (love.abz)³-esityksestä Berliinissä, Quo Vadiksesta Iranissa ja Chilessä.  Rosa Liksomin Family Affairs sai ensi-iltansa Bukarestissa, dramatisointi Timo Parvelan Keinulaudasta Viljandissa. Myllyteatterin Tapaus Gaala on kutsuttu vierailulle Krakovaan Cricoteka – esitystaiteen keskukseen, osana Tadeusz Kantor 100 vuotta -ohjelmaa. Lahden Kaupunginteatterin Kaksi naista ja meri lähtee keväällä Riksteaternin kiertueelle. Nomadi-Klockrikellä ja Sadsongskomplex:filla on kiinnostavia suunnitelmia. Odotan RedNoseClubin Lokkia.

Nuorelle näyttämölle myös tulevaisuutta

Nyt pöydälle pöksähti TNL:n Nuori näyttämö -pilottihankkeen loppuraportti. Ajattelen kaikkea sitä hyvää, mitä hanke teatterille tuotti: uusia nuortennäytelmiä, uusia nuoria teatterinharrastajia, tekijöitä ja kokijoita. Tasaveroinen osallisuus tarkoittaa tekoja. Nuori näyttämö oli tällainen teko. 

Kaksivuotinen hanke kaipaa kipeästi jatkoa. Annukka Ruuskanen kirjoittaa loppuraportissa tulevaisuudesta. Hanke tarvitsee jatkuakseen kotiteatterin ja mahdollisen sateenvarjo-organisaation. Pitkäjänteisen tulevaisuuden voi turvata vain monivuotinen rahoitus.

Ikärajat veks

Kaikenlaiset ikärajat pois. Näyttämö ei ole vain nuorten ja keski-ikäisten tai siiloutuneesti yhden ikäryhmän kerrallaan. Mad Housen Transgeneration-viikolla nähdään ikääntyvien taiteilijoiden teoksia, osallistutaan seminaareihin ja työpajoihin. Belgialaisen Geert Vaesin Come Watch Me Die -esityksessä 87-vuotias ranskalainen Walter Bourdin puhuu vanhenemisesta ja kuolemasta. Tokko löytyy parempaa asiantuntijaa.  Vuonna 2016 Mad Housen näyttämöllä nähdään lapset ja vuonna 2017 eri ikäryhmät yhdistyvät.

twitter.com/tinfotweets