05.10.2017

Ei turhake

Eläköön. Ei Suomi 100 ihan turhake ole, jos sen varjolla tai vastaäänenä näkee sellaisia esityksiä kuin Mehiläiskoodi Kajaanin kaupunginteatterissa tai Glory Days Teatteri Takomossa.


Kajaanissa ekologista scifimusikaalia

Ihana supersankarimusikaali, eläköön Kajaanin Mehiläiskoodi! Ei pyörää tarvitse keksiä uudestaan, kun kyse on musikaalista. Sen musiikilla ja dramaturgialla on omat lainalaisuutensa, mutta kattona on korkeintaan taivas näiden osaajien käsissä. Ja siinä sitä ollaan, Mehiläiskoodin fantasiassa ja sen energisessä imussa. Riku Niemen, Sami Parkkisen, Minna Vainikaisen ja Kajaanin tekijäjoukon ponnistuksena on syntynyt ekologinen scifimusikaali. Se on aikamatka tulevaisuuteen, ei Suomi 100:n tarvitse lillua vain nykyhetkessä tai menneisyydessä.

Ei tarvitse välittää Stephen Hawkingin aikamatkalaskelmista. Tässä teoksessa lentää mehiläisdrone ja sankarityttö tulevaisuudesta suonenjokelaiselle mansikkatilalle mukanaan tehtävä vahvistaa mehiläisten DNA:ta ja pelastaa maailma katastrofilta. Taistelussa pahaa, ekokatastrofia ja tunteetonta suurkonsernia, vastaan drone ja naissankari saavat avustajakseen nuoren miehen.

Viime kädessä tämän maailman pelastaa parviäly ja mummoenergia! Sellaisten yllätyskäänteiden kautta, että oksat pois. Halleluja! Ja tulevaisuudessa kommunikaatio on tietenkin mahdollista muullakin tavoin kuin sanoin, ja esityksen fyysisyys näyttää nämä viestimisen toiset ulottuvuudet. Mehiläiskoodissa aika-avaruuden madonreikänä on makkarakioski, Liisa ihmemaassa teoksen versio kaninkololle. Meitä katsojia virittää sekoitus lyyrisiä rakkauslauluja, Aqvariuksen tulevaisuusutopiaa, agitpropia, rockia, gospelia. You name it.


Hylkytavaran ääni universumista – kärsimyksestä ja sen suhteellisuuksista

Minna Harjuniemi and Takomo ensemble – the performative voice of contemporary Finland!  Glory Days – #Kansallinenjuhlanäytelmä 2017:ssä Minna Harjuniemi tekee yhdessä Markus Fageruddin, valo- ja videosuunnittelija Sami Roikolan ja lavastus- ja pukusuunnittelija Paula Koivusen ja koko Takomon upean näyttelijäjoukon kanssa sen, mitä Bruce Springsteen tekee musiikillaan: tuo näyttämölle tuntemattomat sankarit. Tämä on nyky-Winterreise.  

Glory Days esittää variaatioita siitä, mitä on olla hylkytavaraa. Se esityksellistää alkuräjähdyksen ja kaoottisia tapahtumia siitä, mitä ihmiselle tapahtuu paperitehtaan koneiden sulkeutuessa tai avioliiton fasadin pudotessa. Ei sentimentaalista tunnemössöä vaan etäännytystä aikaluuppeihin, piinalliseen toistoon vähän kuin jumittuneessa ohjelman tallenteessa.

Esityksen katseessa ja äänensävyssä on yhtä aikaa myötätuntoisuutta, julkeutta ja julmuutta. Lohtua tuo universumin mittakaava, kosminen aikaperspektiivi alkuräjähdyksestä antiikin myyttisen jumalolentoparin riitelyyn. Näihin iltamiin yleisön johdattaa juontaja esitelmäspiikeissään tai tutkija, jonka ääni narsististen talkshown vetäjien media-ansassa keskeytyy tuon tuosta.   

Glory Days tekee kaiken apinan raivolla, myötätuntoisella herkkyydellä, kieli poskella splashilla, tunnekylläisellä klassisella kauneudella. Se on kunnianosoitus tai puolustuspuhe, hylkytavaran ääni korvessa. Miltä tuntuu siitä, joka 47 tehdasvuoden jälkeen sulkee P4 tai P6 -koneen ja samalla useita satoja työpaikkoja, miltä tuntuu siitä, joka turhaan yrittää tulla tapaamaan tehtaan johtoa, miltä tuntuu viedä jäähyväiskakkua työkavereille, miltä tuntuu kun perhekuvio hajoaa palasiksi, miltä tuntuu olla hylkytavaraa.

Glory Days! Minut viritti jo heti Markus Fageruddin saksantamasta ja säveltämästä iskelmästä tulee uutta liediä Schubertin hengessä. Universumin äänet ja valot.

Lastenteatteria kaikilla mausteilla 

Rovaniemellä Pessi ja Illusia, Kajaanissa Vihreän vihtametsän uutisia, Helsingissä  Red Nose Companyn Keisarin uudet vaatteet. Yhteen viikonloppuuni mahtui sattumoisin kolme hyvin erilaista esitystä lapsille.

Tarinan rauhaa, hiljaisuutta Pessissä ja Illusiassa. Aikuisille on tarjolla häivähtävinä vinjetteinä tuttujen maalausten hetkiä tai armotonta maahanmuuttovihamielisyyttä Pihlajan suulla. Vihreän vihtametsän uutiset tekee pientä pervouttamista, se kääntää roolit päälaelleen ja antaa tilaa näyttelijälle fyysistää ihanan sian, kissan ja kukon. Alueteatterin roudariarki on vähän samaa kuin näiden Andersenin ja Haavion eläinsaduista tuttujen eläinsankareiden talonrakennus. Red Nose Companyn anarkistiklovnit saavat Aleksanterin teatterissa katsomon täydeltä lapset täysiin liekkeihin. On siinä pitelemistä, mutta ei lähde homma lapasesta esiintyjätaitureiden kelkassa.

Sananvapautta, oikeutta ja kohtuutta

Korkein hallinto-oikeus teki päätöksensä Baltic Circlen teoksesta. Poliisi ei ollut oikeutta sensuroida Dries Verhoevenin tilateosta vuonna 2014. Oikeudelta yli kaksikymmentä sivua tiukkaa perustelua. Tämän jälkeen tuskin toistuu vastaava puuttuminen taiteen ilmaisunvapauteen.

Ilmaisunvapaudesta

ACAR välittää jälleen huolestuttavia uutisia esittävien taiteiden ilmaisuvapauden loukkauksista, vallankäytöstä, ruuvinkiristyksistä. Valokeilassa Puola ja Unkari. Berliinin Volksbühne vallattiin ja valtauksen päätös.

Mikä on kritiikin tehtävä  

Kritiikin Uutisissa hyvä muistutus, mistä on kyse.  

TINFO ja kolme promillea

Kerrassaan riemastuttavaa on keskustella Tilastokeskuksen suuren asiantuntijajoukon kanssa palkkatilastoista ja tiedonantovelvollisuudesta ja saada itselleen mittakaava. Palkkatilastojen edellyttämästä tiedosta työnantajajärjestö EK tuottaa 76 %, pieni, urhea TINFO kolme promillea, siis 0,03%. Olemme mukana.