09.01.2020
Ekologisen jälleenrakennuksen aikakautta
Hyvää uutta vuosikymmentä ja ekologisen jälleenrakennuksen aikakautta. Tällä vuosikymmenellä syntyvät lapset ovat ekologisen jälleenrakennuksen sukupolvea, he ovat sukupolvea, jolle kulttuurinen moninaisuus ja monikielisyys ovat arkea. Missä mennään jo nyt, siitä saa käsityksen Heini Lehtosen joidenkin vuosien takaisesta väitöskirjasta Tyylitellen – Nuorten kielelliset resurssit ja kielen sosiaalinen indeksisyys monietnisessä Helsingissä. Lehtonen tutki sitä, miten nuoret puhuvat, miten ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, miten asemoivat itsensä suhteessa etnisyyteen, sukupuoleen ja tyyliin. Nuoret olivat kahdesta itähelsinkiläisestä yläkoulusta, jossa kielten kirjo on melkoinen: oppilaat puhuivat noin pariakymmentä ensikieltä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on kaksinkertaistunut. Vuonna 2030 esimerkiksi Espoossa arvioidaan joka viidenneksen olevan ulkomaalaistaustainen. Suomalainen monikielinen teatteri, sellaiseksi teatterin on tultava, jos se mielii estää katsojakadon suurten ikäluokkien ikääntyessä niin, että eivät enää pysty teatteriin menemään. Siis inkluusiota!
Vos-uudistus kaiketi saadaan nyt vihdoin ja viimein putkeen. Toivottavasti saamme nykyistä oikeudenmukaisemman ja tämänpäiväisemmän lainsäädännön ja toimivat käytännöt, taiteellis-asiantuntevaa väkeä, enemmän monenlaista moninaisuutta, teatteria, joka avaa ovia ja sulkee sisälleen, ei ulos. Ei silti, ei nykyinenkään lainsäädäntö ole ollut este…
Demos Helsingin teesit tutkitun tiedon, sivistyksen ja kriittisen ajattelun puolesta johdattakoot uudelle vuosikymmenelle.
Ensi viikkoa varten katselen lasten- ja nuortenteatterin kevään ohjelmistoa tulevaisuusnäkökulmista.
Kausikortit kiertoon
Porissa, Turussa, Joensuussa, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Tampereella, Oulussa… ja varmasti monessa muussakin kaupungissa kirjastot ja kulttuuri ovat kimpassa. Joko kirjastosta saa lainata kausikorttia tai kirjastokortilla pääsee teatteriin. Helsinkiläinen koripallojoukkue Seagulls ideoi tämän oivallisen saavutettavuuskeinon. Joukkue halusi tarjota kaikille mahdollisuuden päästä katsomaan korista. Nyt idea kiertää ei pelkästään urheilussa vaan myös teattereissa. Mainiota!
Ja Kulttuuria kaikille -palvelun Kaikukortilla voi hankkia ilmaisia pääsylippuja kulttuuri- ja urheilutapahtumiin ja kurssipaikkoja niillä paikkakunnilla ja kulttuuritoimijoilta, jotka kuuluvat valtakunnalliseen Kaikukortti-verkostoon. Mukana on useita kaupunkeja ja kuntia, noin 200 kulttuuri-ja urheilutoimijaa.
TNL 100 vuotta – peruutuspeilin kautta eteenpäin
Joukkovoimaa. Ehkä ekologisen jälleenrakennuksen liikehdintä pystyy samaan kuin työväenliike. Työväen Urheiluliitto TUL täytti viime vuonna satasiaan. Sisällissodan muistovuosi 2018 on takana.
TNL:n juhlavuoden ohjelmaa katson iloiten. Muistin politiikka kytkeytyy siinä liikkeeseen nyt. Eteenpäin! Sivistystä! Liikettä! Oman aikansa aktivismia. Sydämellä ja tiedolla otettiin taidetta haltuun. Lähdetään historiasta. Teatterimuseossa avautuu tammikuun lopussa Mikko-Olavi Seppälän ja Janne Saarakkalan käsikirjoittama näyttely Kansa elää näyttämöllä katsoo esitysten kansa-representaatioihin ja nimenomaan kansaan/yhteisökansalaisiin, jotka raivasivat itselleen toimijuutta ja osallisuutta. Mielessä läikähtää. Operetitkin olivat joukon voimaa. Konteksti sen kertoi. Populaarin politiikkaa, mutta toki sitä varsinaistakin. Odotan innolla, missä mennään nyt.
Juhlaseminaarissa Kansanteatteri ja työväenteatteri tänään pohditaan TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä maaliskuussa (16.3.) kansanteatterin ja työväenteatterin merkityksiä nyt. Eikä vain puhuvina päinä vaan hengittävinä kehoina, ruumiina. Kurssilla ja työpajoissa on tutustuttu työväenteatteriin ja sen käytännön praksikseen ja TeaKin, Nätyn, Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelijat tekevät esityksellisiä ehdotuksia 2020-luvun työväenteatteriksi.
Esityskokonaisuus lähtee sitten työväentalokiertueelle. Se nähdään Tampereen Työväen Teatterissa, Jyväskylän Aalto-salissa, Salon työväentalolla ja Tarmon talolla Turussa. Minua kiinnostaa, minkälaisen suhteen joukko ottaa autonomialiikkeisiin ja aktivismiin.
Mistä on hyvä johtajuus tehty?
Nyt vasta törmäsin Arts Councilin aloittamaan podcast-sarjaan, jossa lähestytään eri näkövinkkeleistä taide- ja kulttuuri-instituutioiden johtamista. Puolituntinen keskustelurupeama oli kiinnostavaa kuultavaa.
Tarvitaan monimuotoista osaamista, aitoa asiantuntijuutta, kiinnostusta ja sitoutumista. Hallituksissa työskentely on työtä, ei hengailua kulttuurin ja taiteen äärellä. Briteissä kannetaan huolta, ei vain kanneta huolta, vaan aktiivisesti toimitaan niin, että myös instituutioiden hallituksissa istuu taustoiltaan monimuotoista väkeä. Diversiteetti, diversiteetti, diversiteetti.
Muutoin, TINFOssa on aina ollut asiantunteva ja sitoutunut hallitus! Sitä osaan arvostaa.
Brexit
Arts Council on laatinut Brexit-oppaan. Sinnittelyä ja ratkaisujen etsintää.
Unelmatyöstä uusiin
”Elämässä on hetkiä, jolloin on välttämätöntä kysyä, voisiko ajatella toisin kuin ajattelee ja havaita toisin kuin näkee. Mitä olisi filosofia – haluaisin sanoa filosofinen toiminta – ellei se ole ajattelun kriittistä työtä itsensä suhteen; ellei se tarkoittaisi tiedon kohdistamista siihen, kuinka ja missä määrin on mahdollista ajatella toisin. ” (Michel Foucault)
Työelämätietoa -kurssilla Teatterikorkeakoulussa kolmosvuosikurssilaiset miettivät taideammattien tulevaisuutta ja elinikäistä oppimista. Ihmisillä on monia ammatteja, teitä on monia. Ihminen oppii koko elämänsä ajan.
Samaa olen miettinyt minäkin. Vauhtia otin vanhalta lemppariltani Michel Foucaultilta, ja laitoin peilin itseni eteen. Jano uusiin näkökulmiin on kasvanut. Vähän kuin vahingossa, intuition ajamana ryhdyin opiskelemaan suomea toisena kielenä. Ajattelin, että minun toimijuuteni voisi jatkossa toteutua maahanmuuttajien suomenopettajana ja omassa kirjoittamisessa. Se se siellä kuumottelee. Omat kirjoitushankkeet eivät ole edenneet. (Kalle Holmbergin materiaalit huutavat päivä päivältä kovaäänisemmin.) Mikä siis eteen? No se, että tämä unelmatyö TINFOssa unelmatyökavereiden kanssa saa nyt luvan päättyä. Liki 10 vuotta on huiman pitkä aika. Kyllä nyt jo sekä TINFO että minä tarvitsemme uusia näkökulmia ja uudenlaista ajattelua. Jiihaa! Eläköön vapauden valtakunnat.
Oravaisista kotoisin olevalta ystävältäni opin aikoinaan sanonnan ”Fisken och gästen luktar illa den tredje dagen”. Tällaisessa työssä asiat eivät ole kolmessa päivässä vielä missään, eivät vielä kolmessa vuodessakaan. Mutta hyvä pitää mielessä, milloin saattaa alkaa haista. ”Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.” ”Tulee aika toinenkin.” TINFOssa on johtajan paikka auki!