11.09.2026
Elisa Itkonen, mitä kuuluu?
ANTI – Contemporary Art Festival täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Festivaalin johtaja ja kuraattori Elisa Itkonen näkee festivaalin jatkuvuuden juhlimisen arvoisena saavutuksena. Suomalaisella taidekentällä ANTI-festivaalilla on erityinen rooli sekä sijaintinsa että paikkasidonnaiseen ja kokeelliseen esitystaiteeseen keskittyvän ohjelmistonsa kautta. Festivaalilla yhdistyvät paikallisesti sitoutunut taiteellinen työskentely sekä kansainvälinen esitystaiteen kenttä. Itkonen näkeekin, että festivaaleilla on merkittävä rooli esitystaiteen kansainvälistymisen edistämisessä. Sukelletaan festivaalitunnelmiin kysymällä, Elisa Itkonen, mitä kuuluu?
Elisa Itkonen: Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on yhtä syntymäpäiväjuhlaa.
Syyskuun alussa siirryin itse uudelle vuosikymmenelle, ja tällä viikolla juhlitaan 25-vuotista ANTI-festivaalia. Pari viikkoa sitten osallistuin myös Tukholmassa kollegafestivaalimme My Wild FIagin 10-vuotisjuhliin.
Tämä juhlavuosi ei ole kuitenkaan ollut pelkkää iloa, sillä meidän, kuten myös monien muiden taiteen toimijoiden, vuotta ja tulevaisuutta varjostaa resurssipula. Huoli kestävyydestä ja kentän toimintaedellytyksistä on suuri.
Teemme ANTI-festivaalia tänä vuonna 50 prosenttia pienemmällä budjetilla kuin esimerkiksi viime vuonna. Tämä on todella radikaali muutos meidän toimintaresursseissamme, mutta yritämme silti pitää lippua korkealla.
Se, että me yhä tässä ajassa esitämme kokeellista nykytaidetta ja esitystaidetta kaikista maailman paikoista Kuopiossa, on suorastaan ihme.
Keväällä saatoin syyllistyä pieniin vaikeroinnin hetkiin, mutta käänsin asian mielessäni niin, että monesta asiasta saa olla kiitollinen. Esimerkiksi 25-vuotiaan ANTI-festivaalin jatkuvuus on mielettömän iso juhlinnan aihe. Se, että me yhä tässä ajassa esitämme kokeellista nykytaidetta ja esitystaidetta kaikista maailman paikoista Kuopiossa, on suorastaan ihme. Se, että saan työskennellä tänäkin vuonna eri puolilta maailmaa ja Suomesta tulevien taiteilijoiden ja kumppaneiden kanssa, on valtava etuoikeus. Joten päällimmäisenä on kiitollisuutta, vaikka pieni huoli varjostaakin.
Resurssipula näkyy myös ohjelmistossa, joka on tänä vuonna hieman tavallista pienempi. Olemme kuitenkin koonneet juhlavuotta varten erityisen juhlavuoden kokonaisuuden, jossa muun muassa palataan ensimmäisten ANTI-festivaalien tapahtumapaikoille. Esimerkiksi Kira O’Reilly on kutsuttu esittämään luentoperformanssi samalla esityspaikalla, jossa hän esiintyi 25 vuotta sitten. Olemme myös kutsuneet tänä vuonna pitkäaikaisen graafisen suunnittelijamme Tomi Leppäsen toteuttamaan ensimmäistä kertaa teoksen festivaalin ohjelmistoon.
Tämän vuoden ohjelmistossa näkyy myös ylisukupolvisuus. Festivaaliohjelmistossa nähdään niin pitkän linjan esitystaiteen ja performanssin pioneereja, kuten Kira O’Reilly ja Tuomas Laitinen kuin myös tämän hetken kiinnostavimpia nousevia tekijöitä. Lisäksi tuotamme keskusteluohjelmaa ja juhlavuoden podcastin, jossa sekä ANTI-festivaalin historiaa, nykyisyyttä että tulevaisuutta pohditaan yhdessä entisten ja nykyisten festivaalijohtajien sekä meidän taiteilijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
ANTI-festivaalista ainutlaatuisen tekee se, että olemme ainoa festivaali Suomessa, joka keskittyy nimenomaan paikkasidonnaisten tai -sensitiivisten teosten esittämiseen. Esitystaiteelle on todella vähän ylipäätään esitysalustoja tai saati tuottajakumppaneita uusille teoksille. Niinpä Suomessa ja myös kansainvälisesti festivaalit ovat olleet isossa roolissa uusien teosten osatuottajina. Lisäksi festivaalit pystyvät jatkamaan esitysten muuten lyhyiksi jääviä elinkaaria.
Ajattelen, että ANTI-festivaalilla on merkittävä rooli esitystaiteilijoiden kansainvälistymisen edistämisessä. Olemme aina esittäneet sekä kuopiolaisten, Suomessa toimivien että ulkomailta tulevien taiteilijoiden teoksia. Tuomme eri sijainneissa toimivat taiteilijat yhteen, mikä edistää myös suomalaisten tai Suomessa toimivien taiteilijoiden kansainvälistymistä. Lisäksi tuomme joka vuosi ANTI-festivaalille kansainvälisiä kuraattoreja ja ohjelmistosuunnittelijoita. Kansainvälisyyden edistämiseen liittyen meillä on ensi vuonna tulossa New Performance Turku Biennalen kanssa uusi Live Art Finland Showcase, jossa festivaalien yhteydessä tullaan esittämään kuusi Suomessa toteutettua uutta esitystä joukolle merkittäviä performanssi- ja esitystaiteen kuraattoreita eri puolilta maailmaa.
Festivaalien rooliin esitystaiteen kansainvälistymisen edistämisessä liittyy myös ongelmallisuutta. Koen, että rooli on aika suuri suhteessa meidän resursseihimme. Esitystaiteella on toki omat etujärjestönsä, kuten Esitystaiteen keskus, mutta myös siellä resurssit ovat pieniä.
Kansainväliset verkostot ja yhteistyöhankkeet onneksi tukevat rooliamme kentän kansainvälistäjänä. Esimerkiksi EU:n eurooppalaista yhteistyötä tukevan Luova Eurooppa -rahoitusohjelman piirissä toimineet hankkeet ovat olleet ratkaisevia festivaalin taloudelliselle kestävyydelle ja jatkuvuudelle. Rahoituksemme lasku selittyykin osittain sillä, että olemme olleet useita vuosia mukana Luova Eurooppa -ohjelman hankkeissa, jotka eivät jatku enää tänä vuonna. Lisäksi toimimme tällä hetkellä monenlaisissa kansainvälisissä verkostoissa. Tämä on merkittävä voimavara meille, mutta myös sekä kuopiolaisille että Suomessa toimiville taiteilijoille ja laajemmin esitystaiteen kentälle.
Paikkasidonnaisuus on ANTI-festivaalin luonteen ydin. Festivaalilla toimitaan ihmisten arjen keskellä ja erilaisissa yhteisöissä. Tätä kautta edistämme sitä, että taide tulee näkyväksi ja taidetta voi kokea osana ihmisten tavallista arkista elinympäristöä. Tämä taas on osa laajempaa taiteen saavutettavuustyötä, jota toteutamme.
Emme halua miellyttää, vaan enemmänkin ravistella yleisöjämme.
Festivaalin ohjelmisto ei perustu kiertuehitteihin, vaan tässä paikassa ja ajassa merkityksellisille kokeellisille ja monitaiteellisille teoksille. Minua kiinnostaa teoksissa aina se, mikä merkitys teoksella voisi olla paikallisesti Kuopiossa. Mietin meidän kohdeyleisöjämme. Emme halua kuitenkaan miellyttää, vaan enemmänkin ravistella yleisöjämme. Kuitenkin koska olemme paikallisesti sitoutuneita, niin on tärkeää, että teoksilla on myös henkinen paikkansa Kuopiossa.
Ohjelmistovalintoja tehdessäni kiinnitän huomiota siihen, miten teokseen voi osallistua yleisön jäsenenä tai miten erilaiset paikalliset yhteisöt voivat osallistua teoksen valmistus- tai sovittamisprosessiin. Lisäksi julkisten tilojen teosten kohdalla mietin sitä, miten sattumanvaraiset yleisöt voivat kiinnittyä teokseen.
Paikkasidonnaisuus ei minulle tarkoita pelkästään sitä, että toimitaan jossain paikassa tai teokset tehdään alusta alkaen jotain tiettyä paikkaa varten Kuopiossa, vaan se on myös suhde paikallisiin yhteisöihin tai paikallisiin aiheisiin.
Yksi esimerkki ANTI-festivaalin paikallisesti sitoutuneesta toiminnasta on tänä vuonna toteutettava taiteilija Onur Tayranoğlun projekti Queer-autonominen vyöhyke (Kuopio). Jo noin vuoden ajan käynnissä olleessa projektissa on kutsuttu erilaisia queer-yhteisöjä Kuopiosta osallistumaan dialogiin ja kerätty paikallista tietoa muun muassa arjen sankareista, historian vaikuttajista ja esikuvista. Prosessi huipentuu festivaaliperjantaina esitykseen, joka lainaa muotoja muun muassa mielenosoituksesta ja kansallisista juhlallisuuksista.
Näen, että ANTI-festivaalilla on roolinsa kentän moninaisuuden edistämisessä, koska olemme pysyneet uskollisina taiteelliselle konseptillemme, jossa tuomme festivaalille nimenomaan kokeellisia taiteen muotoja ja olemme kiinnostuneita yhteiskunnallisesti sitoutuneista taiteen praktiikoista. Ajattelen, että sillä on iso merkitys tässä ajassa, että tämän tyyppiset festivaalit ja esitysalustat pitävät pintansa ja että moninaisille taiteen tekemisen tavoille on tilaa Suomessa.
Nykytaidetta pitää olla saatavilla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Meille tärkeä asia on taiteen saatavuus eri puolilla Suomea. Nykytaidetta pitää olla saatavilla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Alueellisesti olemme ainoa tämänkaltainen kansainvälinen nykytaiteen tapahtuma.
Se, että sijaitsemme Kuopiossa, tarkoittaa, että teemme festivaalia todella monenlaisille yleisöille, mikä tekee tästä työstä itselleni erityisen kiinnostavaa. Aika monien kokeellisten nykytaide- tai nykyesitystapahtumien yleisö on pääasiassa taiteen ja kulttuurin ammattilaisia ja suurkuluttajia. Meille nimenomaan kuopiolainen yleisö on todella tärkeää, ja suurin osa festivaalin yleisöstä onkin paikallisia. Erilaisten teosten kokeilemisen kynnystä on myös madallettu sillä, että osana festivaalin saavutettavuustyötä kaikki teokset ovat yleisölle ilmaisia. Haluamme varmistaa, että festivaalille osallistuminen ei vaadi tiettyä sosioekonomista taustaa.
Olen saanut paikallisilta taiteilijoilta palautetta, että ANTI-festivaali on yksi syy, miksi he jäävät tälle alueelle toimimaan.
Meillä on Kuopiossakin hienoja esitystaiteilijoita, joiden kanssa olemme saaneet työskennellä. Olen saanut paikallisilta taiteilijoilta palautetta, että ANTI-festivaali on yksi syy, miksi he jäävät tälle alueelle toimimaan. Festivaali tarjoaa heille relevantin keskustelukumppanin ja esitysalustan paikallisesti. Tuomme vuosittain valtakunnallisen ja kansainvälisen yhteisön heille tänne Kuopioon, mikä tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä. Yhteistyö paikallisten taiteilijoiden kanssa on mahdollistanut pitkäkestoisten yhteisöjä osallistavien prosessien toteuttamista. Minä ja paikalliset taiteilijat olemme myös kansainvälisille taiteilijoille siltoja, joiden kautta osallistaa ja päästä dialogiin paikallisten yhteisöjen kanssa.
Elisa Itkonen on esitystaiteeseen ja paikkasidonnaiseen nykytaiteeseen keskittynyt kuraattori ja tuottaja. Tällä hetkellä hän vaikuttaa ANTI – Contemporary Art Festivalin johtavana kuraattorina ja toiminnanjohtajana. Ennen ANTI-festivaalia hän on toiminut tuottajana esitystaiteen ja tapahtumien parissa muun muassa Baltic Circle -festivaalilla ja Teatteri Höyhentämöllä. ANTI-festivaalilla hän on työskennellyt vuodesta 2015 saakka. Itkonen on filosofian maisteri pääaineenaan teatterin ja draaman tutkimus.
Kuva: Hanna Råst
TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuaikaan. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.