Emma Susi, Porin kaupungin kulttuuriasiankeskus
TYÖJAKSOT RIIASSA, LATVIASSA
Työvaihto-organisaatio: Riga City / Education, Culture and Sports Department & Riga 2014 European Capital of Culture Foundation, Riika, Latvia
Ajankohta: 12.11.– 23.11.2012
MIKSI RIIKA?
Porin ja Riian kaupungit ovat nauttineet toimivasta ja hyvästä ystävyyskaupunkisuhteestaan jo lähes puolen vuosisadan ajan. Lisäksi Riika on valittu toiseksi vuoden 2014 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Latvian pääkaupungissa on myös taitavasti torjuttu talvinen pimeys järjestämällä marras-joulukuussa kaksi isoa talvifestivaalia. Toinen näistä on kuuluisa STARO RIGA valofestivaali, mikä sijoittuu maan itsenäisyyspäivän tienoille marraskuun lopulla. STARO RIGAN jälkeen kaupunki valmistautuu joulun aikaan järjestämällä sympaattisen ja alati kasvavan JOULUKUUSIFESTIVAALIN.
Vilkas talvifestivaali -ja tapahtumakenttä, Riga 2014 kulttuuripääkaupunkivuosi sekä toimivat ystävyyskaupunkisuhteet olivat syitä, miksi päädyin suorittamaan TAIVEX2 työvaihtojakson juuri Riiassa marraskuussa, mikä on paikallisten mukaan kamalin kuukausi viettää Latvian pääkaupungissa.
TAVOITTEET JA TYÖVAIHDON ARKI
Neuvottelut Riian kaupungin edustajien kanssa sujui alkuhitauden jälkeen ongelmitta ja voin olla erittäin tyytyväinen mittavaan ohjelmaan, joka laadittiin tavoitteideni ja toiveitteni pohjalta. Kirjallista sopimusta, sähköpostiviestittelyä lukuun ottamatta, työjaksostani ei tehty. Marraskuun kahden viikon työskentelyjakson aikana tavoitteenani oli
1. Tutustua erityisesti Riian kaupungin omaan tapahtumatuotantoon ja STARO RIGA valofestivaaliin.
2. Oppia tuntemaan keskeiset henkilöt Riian kaupungin Education, Culture and Sports -osastolta ja keskustella tulevaisuuden yhteistyömalleista ja mahdollisista yhteisten (kulttuuri)hankkeiden käynnistämisestä.
3. Tutustua Riga2014- säätiön hankkeisiin, toimintatapoihin ja työntekijöihin sekä selvittää oman alueeni taiteilijoiden / taiteilijayhteisöjen mahdollisuuksia päästä osaksi Riga2014- ohjelmaa.
4. Katsoa mahdollisimman monien (kansan)tanssiryhmien harjoituksia ja esityksiä, tavoitteena löytää kiinnostava ryhmä elokuussa 2013 tuottamaani PORI FOLK -kaupunkifestivaalin ohjelmaan.
Työjaksollani työpäivät koostuivat tapaamisista, kohdevierailuista- ja esittelyistä, tanssiharjoitusten seuraamisesta sekä osallistumisesta lukuisiin konsertteihin, esityksiin ja tapahtumiin. Yksi kiinnostavammista konserteista oli Latvian kuuluisimman kansantanssikoreografin Jãnis Erglisin 50 v. juhlanäytösLaiki raksta dejas raksta Riian messuhallissa. Illassa esiintyi kaikkiaan 29 kansantanssiryhmää, 900 tanssijaa ja katsojia oli yli 2000. Illan aikana nähtiin 25 koreografiaa Erglisiltä eri ryhmien esittämänä. Kansantanssi on Latviassa todella arvostettua ja seurattua. Ilta oli kokonaisuudessaan hieno kokemus ja tanssijoiden taso todella korkea.
Päivät Riiassa olivat pitkiä ja täynnä etukäteen määriteltyä ohjelmaa. Kahden viikon aikana ohjelmani myös täydentyi entisestään - jos jossain oli pienikin sovitusta ohjelmasta vapaa aika, sovittiin siihen kiireen vilkkaa tapaaminen jonkun tahon kanssa. Kaikki tapaamani ihmiset olivat mukavia ja eri tilojen ja tapahtumien esittelyt osoittautuivat todella mielenkiintoisiksi. Mitään konkreettista tuotannollista työtä en tehnyt kahden viikon aikana. Työstä verkostoituminekin silti kävi. Kutsuisinkin kahden viikon työskentelyä Riiassa ”Study tripiksi”.
HUOMIOITA TYÖKULTTUURIN EROISTA JA TUOTTAJAN TOIMENKUVASTA
Uskoakseni, ja kahden viikon työn seuraamisen perusteella, latvialaiseen (työ)kulttuuriin kuuluu vahva hierarkia, myös kulttuurialoilla. Tästä syystä lähes poikkeuksetta tapasin aina yksiköiden tai esimerkiksi kulttuuritilojen- ja talojen johtajia tai esimiehiä. Kyselin aina heidän organisaatiostaan, tuotannoista ja ylipäätään olin utelias työn tekemisen tavoista. Työntekijöitä oli Suomeen nähden enemmän, mutta kulttuurialalle tyypillisesti kaikki vakanssit tuntuivat olevan ylityöllistettyjä. Esimerksi Riga 2014- säätiössä työntekijät tekivät vähintään 10 tunnin työpäiviä. Eräs rouva sanoi minulle, että näkee lapsiaan vain työpöydän valokuvista.
Toinen kiinnostava piirre työn tekemisessä ja lähes kaikissa tapaamissani ihmisissä oli se, miten he kertoivat itsestään. Omaa, usein nousujohteista uraa esitellään poikkeuksetta, ja ilman suomalaisille tuttua kainostelua. Oman osaamisen esittely tuli kaikilta luonnostaan. Maa on myös kovin tittelikeskeinen. Oikeanlainen työnimike takaa neuvotteluvaltin. Koska johtajia tuntui olevan pilvin pimein jäinkin välillä ihmettelemään, missä kaikki (perus)tuottajat ovat. Yhden nuoren naisen kohdalla hänet esiteltiin minulle useita taide-ja kulttuuriyhdistyksiä kokoavan talon johtajaksi ja hän tuottaa kymmeniä isoja tapahtumia, jatkuvasti. Totesin, että toivottavasti hänellä on paljon hyviä tapahtumatuottajia töissä. Keskustelukumppanini vastasi ihmeissään, että ei suinkaan, vaan hän tekee kaiken yksin! Tuottaja-nimikkeen ”ongelmallisuudesta” keskustelimme myös joulukuun koulutuksessa Tampereella. Suomessa nimikkeet ovat usein sidoksissa palkkaukseen – tuotantojohtaja saa isompaa palkkaa kuin tuottaja, vaikka työ olisi samaa. Tästä syystä monet tekevät palkkakuopassa tuottaja-nimikkeellä töitä, joiden vastuut ja velvollisuudet ovat johtajan tasoa. Todellisuudessa kansainvälisessä työympäristössä oikeanlainen, työtä ja vastuita kuvaava nimike avaa ovia neuvottelupöytiin ja takaa oikeanlaisen arvostuksen.
Tiedustelin poikkeuksetta tuottajarakenteesta Latviassa - kutsutaanko ”meitä” siellä tuottajiksi, onko toimenkuva ja työnjako selkeä jne. Yleisesti ottaen tiedettiin, mitä tuottaja tarkoittaa, mutta ymmärsin että useimmat meillä tuottaja-nimikkeellä työskentelevät saisivat Riiassa nimikkeeksi jonkun sortin managerin, kuten jo edellä viittasin. Tavattuani latvialaisen nykytanssin uranuurtajan Olga Zitluhianan sain selkeämmän kuvan tuottajista. Koreografi, tanssipedagogi ja tanssija Zitluhiana kertoi minulle nykytanssin melko huonosta asemasta Latviassa. Tilanne johtuu hänen mukaansa yksinkertaisesti vahvasta kansakunnan identiteettiin pureutuneesta kansantanssin harrastuksesta. Latvia on ennen kaikkea kansantanssin- ja laulun maa. Nykytanssikentällä tarvittaisiin kipeästi tuottajia, mutta rahoitusta ei ole. Ylipäätään tilatuistakaan koreografioista on vaikea saada korvausta. Oletetaan, että ryhmät tulevat maksutta esiintymään. Tästä huolimatta Olgan luotsaama tanssitaiteen linja Latvian Culture Academyssa on maan kuuluisin. Sisäänotto on noin kuusi tanssija / joka toinen vuosi. Pääsykokeet kestävät viikon.
I AM EMMA SUSI AND I’LL DISCOVER YOUR CULTURE AND ART LIFE IN RIGA FOR TWO WEEKS…WHAT?
Haastavaksi koko työjakson ajan koin oman roolini esittelyn: miksi olen Riiassa ja peräti kaksi viikkoa? Entä eikö minulla oikeasti ole mitään selväsanaistatehtävää vierailulleni? Miltä taiteen alalta tulen? Näitä kysymyksiä sain käydä läpi vähintäänkin ensimmäisen työviikkoni aikana.
Kaupungin tuottajana toimin todella laaja-alaisesti kulttuurin kentällä. Tämä hämmensi tapaamiani ihmisiä. Välillä tuntui raskaalta selitellä syytäni vierailla Riiassa. Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun latvialaiset kollegani painoivat ylipitkiä päiviä ja heillä ei ole juuri koskaan mahdollisuutta vierailla missään. Harvoin itsellenikään osuu kohdalle aikaa tai muita resursseja, jotka mahdollistaisivat tämän kaltaisen vierailun.
Myös esittelyni tuotti harmaita hiuksia Riian kaupungin kulttuuriyksikön kansainvälisistä asioista vastaavalle henkilölle, joka toimi henkisenä tukenani ja tapaamisten järjestelijänä koko vierailuni ajan. Välillä minut esiteltiin tuottajaksi, joka on opintomatkalla Porin kaupungin kulttuuritoimesta, välillä taas vapaaehtoisena tai opiskelijana ja välillä jopa muotoilijana! Toisinaan minusta huolehdittiin kuin pikkutytöstä, joka on ensimmäistä kertaa ulkomailla, välillä taas vietin iltaa riialaisten ”pikkujulkkisten” kanssa ja minut esiteltiin tuosta vaan ”isoille johtajille” maan kulttuurin ja taiteen kentällä. Sekavuus oli hämmentävää, ehkä siksi, että en ollut varautunut tämän kaltaiseen ristikuulusteluun.
POIMINTOJA OHJELMASTA
Ohjelmani oli hyvin kattava ja sisälsi valtavasti palavereja ja tutustumiskohteita. Kahden viikon aikana ei minulla ollut ainoatakaan vapaapäivää. Ohjelman laajuudesta johtuen ajattelin tähän raporttiin koota muutaman kiinnostavimman ohjelmakokonaisuuden.
Riga 2014 Foundation ja Staro Riga -valofestivaali
Ensimmäinen työviikko päättyi Riga2014 säätiön järjestämään ohjelmaan osallistuen. Riiassaoli juuri vierailuni aikana Euroopan kulttuuripääkaupunkien (menneiltä ja tulevilta) johtajien ja ohjelmapäälliköiden tapaaminen 16.–18.11. Osallistuin heille järjestettyyn ohjelmaan, mikä oli todella inspiroivaa ja kansainvälisen verkostoitumisen kannalta hieno tilaisuus. Viikonlopun aikana vaihdoin ja ajatuksia (ja käyntikortteja) useista eri Euroopan maista tulleiden ihmisten kanssa. Lisäksi sain aikamoisen syväluotauksen kulttuuripääkaupunki-tematiikkaan. Ohjelmassa oli seminaari, palavereita, kiinnostavia kulttuurikohteita (mm. Riian rakenteilla oleva kansalliskirjasto Daugavan rannalla, vasta avattu muistomerkki 2. Maailmansodan juutalaisvainoista pelastuneille), elokuva Riian historiasta legendaarisessa Splended Palacessa sekä joitakin museovierailuja.
Viikonloppuna oli mahdollisuus seurata myös Euroopan laajinta valofestivaalia. Viidettä kertaa järjestetty STARO RIGA siirtyi tänä vuonna Riga 2014- säätiön tuotannoksi. Vajaan 200 000 euron festivaalia rahoittaa Riian kaupunki sekä useat sponsorit, kuten Samsung, Laima ja Lattelecom. Staro Riga toi kaupunkiin ja sen laitamille kaikkiaan 69 valoteosta, installaatiota, projisointia tai valoin koristeltua kohdetta. Ks. www.staroriga.lv. Riga 2014 säätiön tekemä kierros valoteoksille oli erittäin antoisa ja avasi teosten yhteistyökuvioita ja taustoja tavallista turistikiertelyä tarkemmin.
Riian kaupungin tapahtumatuotanto
Viimeiset työpäivät Riiassa olivat antoisimmat. Kun entuudestaan minulle lähes tuntematon kaupunki alkoi tulla tutuksi ja ihmiset myös, oli kommunikointikin helpompaa. Keskustelujen taso syveni ja sain selviteltyä useita kaupungin tapahtuma- ja festivaalikenttään liittyviä asioita.
Yksi kiinnostavimmista tapaamisista oli kaupungin tapahtumatuotantoksikön johtajan kanssa. Vuonna 2006 julkaistiin kaupungin ensimmäinen kolmivuotinen festivaaliohjelma. Tämä tarkoittaa, että ohjelmaan valitut festivaalit saavat pienehkön rahoituksen kaupungilta seuraavaksi kolmeksi vuodeksi ja pääsevät kaupungin laatimaan festivaaliohjelmakirjaan omalla tapahtumallaan. Kriteeristö kolmivuotisohjelmaan pääsyllä on tiukka sekä festivaalien välinen kilpailu on kovaa. Ohjelmaan valittujen festivaalien täytyy osoittaa pysyvyyttä. Festivaalit esittävät valinnan tekevälle asiantuntijajurylle hyvän ja kattavan suunnitelman toiminnastaan kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Kaupunki vaatii jokaiselta hakijalta omaa festivaalistrategiaa juuri päättyneessä hakukierroksessa vuosille 2013–2016.
Suunnittelurahaa festivaalit saavat kaupungilta noin 5-10 % kokonaisbudjetista vuosittain. Tällä ohjelmakaudella kaupunki tukee n. 40 festivaalia. Kaupungin tuen lisäksi useat festivaalit hakevat (ja saavat vaihtelevasti) muuta kansallista tukea sekä EU-rahaa. Jotkut ovat onnistuneet saamaan myös sponsorirahaa. Yksityisen rahan käyttö tuntuu olevan kaiken kaikkiaan yleisempää kuin Suomessa.
Haku festivaaliohjelmaan on monimuotoinen. Kaupunki järjestää edellisen kauden päättyessä julkisen haun. Valinnan ohjelmaan valituista festivaaleista tekee tehtävään nimetty jury, jossa istuu poliitikkoja, taiteilijoita sekä muita alan asiantuntijoita.2013 alkoi uusi kolmivuotisohjelma festivaaleille. Haku järjestettiin vuoden 2012 lopulla. Riian kaupungin tapahtumayksikkö järjestää neljä kilpailua jokaisen kauden alkajaisiksi:
1. Festivaalit
2. Kulttuuriprojektit, jotka on suunnattu erityisesti ammattitaiteilijoille.
3. Perinteiset tapahtumat ja niin kutsutut vuotuisjuhlat (mm. kansallispäivä, juhannusjuhla jne.). Näitä tapahtumia tuottavat kaupungin omat työntekijät eri yksiköistä tai esimerkiksi kulttuuritaloista. Jotkut tapahtumat saatetaan ulkoistaa.
4. Kulttuuritapahtumat, jotka järjestetään vuosittain. Näissä tapahtumissa liikkuvat pienemmät rahat ja tapahtumat ovat volyymiltaan pienempiä. Tästä myönnetään rahoitusta hakemusten perusteella vuosittain. Haku on jatkuva ja päätökset tehdään kahden kuukauden välein. Hakijat ovat usein kulttuurin harrastajia tai esimerkiksi kulttuurialan yhdistyksiä.
Kaupungin tuottamiin juhliin ja festivaaleihin on kaikilla aina ilmainen sisäänpääsy. Tapahtumayksikkö korosti kovasti taiteen saavutettavuutta ja kaikille yhtäläistä mahdollisuutta päästä kulttuuritapahtumien pariin. Pidän ratkaisua hienona päätöksenä kaupungilta.
LOPUKSI
Yhteenvedon tekeminen työvaihtojaksoltani on vaikeaa. Kahden viikon vierailu osoittautui erittäin antoisaksi ja kantaa hedelmää uskoakseni tulevaisuudessa. Odotamme Riiasta vastavierailua ensi kesänä Porin kaupungin kulttuuritoimeen ja näillä näkymin riialainen esittävän taiteen kenttä huomioidaan isosti kesän 2014 Pori Folk -kaupunkifestivaalilla. Vuosi 2014 on monesta syystä juhlimisen arvoinen vuosi: Porin kaupungin Pori Folk -festivaali täyttää 15 vuotta, Riika ja Pori viettävät 50 vuotista ystävyyskaupunkivuottaan ja Riika on vuoden 2014 kulttuuripääkaupunki.
TAIVEX2 antoi hienon mahdollisuuden päästä seuraamaan toisen maan ja kaupungin tapahtumatuotantoa. Ilman TAIVEX2-ohjelmaa tuskin vastaavanlaista tilaisuutta olisi minulle tullut eteen. Tapahtumien, konserttien ja festivaalien seuraaminen sekä tuotannollisesta että taiteellisesta näkökulmasta oli antoisaa. Kiinnostavinta kahden viikon aikana oli kuitenkin tutustuminen latvialaisiin kollegoihin ja heidän työrutiineihin. Vaikka erot tuotanto- ja työskentelytavoissa olivat melko suuria verrattuna omaan kotikaupunkiini, oli ilahduttavaa huomata kuinka samanlaisten ongelmien parissa kuitenkin painimme - resurssit ovat pienet ja töitä tehdään sydämestä ja paljon, ja valitettavan huonolla palkalla. Toisaalta jäin kaipaamaan Riiasta heidän hienoa tilaresurssia. Erilaisia ja kokoisia tapahtumatiloja on paljon, jotkut tosin fasiliteeteiltaan huomattavan huonossa kunnossa. Lisäksi tapahtumille ja festivaaleille järjestetään systemaattisesti erityyppisiä kilpailuohjelmia, joihin festivaalit vastaavat hyvin laadituilla strategioillaan.
Uskon, että palaan Riikaan ensi kesänä, kun Latviassa järjestetään kansalliset Riga Song and Dance festivaalit heinäkuussa. Tapahtuma järjestetään vain joka neljäs vuosi, joten siitä vinkkelistä tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi.
II TYÖJAKSO
Työvaihto-organisaatio: Riga City / Education, Culture and Sports Department, Riika, Latvia
Ajankohta: 3. – 7.7.2013
Toinen työvaihtoni suuntautui ensimmäisen tavoin Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Työskentelin Taivexin kautta Riiassa marraskuussa 2012 kahden viikon ajan. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla jatkoin hyvin alkanutta yhteistyötä Riian kaupungin kulttuuriosaston kanssa. Toisen työvaihdon suorittaminen Riiassa oli luontevaa - marraskuussa riikalaiset esittivät minulle toiveen tulla uudelleen heinäkuussa, kun kaupungissa juhlitaan joka neljäs vuosi järjestettävää Latvian Song and Dance festivaalia. Halusin ottaa kutsun vastaan, koska festivaali ajoittui näin erinomaisesti TAIVEX2-hankkeen ajankohtaan. Nämä kaksi työvaihtoa muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Ensimmäisellä jaksolla käynnistin yhteistyön tutustumalla latvialaiseen tapaan tehdä tapahtumia ja tuottaa taidetta, sekä tietenkin niitä tekeviin ihmisiin. Nyt toisella työjaksolla yhteistyösuhteet syvenivät ja konkretisoituivat.
TAVOITTEET
Heinäkuisen työskentelyjakson tavoitteena oli tutustua joka neljäs vuosi pidettävään Latvian Song and Dance Celebration -festivaalin ohjelmaan ja tuotantoon. Kokonaisvaltaisen oppimisen kannalta koin tärkeäksi tutustua laajemmin latvialaisiin festivaaleihin ja niiden tuotantoon sekä kansainväliseen tuotantoympäristöön. Marraskuussa minulle esiteltiin Song and Dance -festivaalin tuotantorakenne. Nyt oli kiinnostavaa mennä katsomaan, miten yli 40 000 kansantanssijaa -ja muusikkoa ympäri Latviaa kokoava tuotanto käytännössä toteutettiin.
Ensimmäinen työvaihtojaksoni auttoi minua ymmärtämään kaupungin kulttuuritoiminnan tuotannollisia ja rahoituksellisia rakenteita. Riika Latvian pääkaupunkina toimii huomattavasti laajemmilla rakenteilla ja koneistoilla kuin esimerkiksi heidän vanhin ystävyyskaupunki Pori, jota itse tässä yhteydessä edustan. Riiassa kansainvälisten asioiden yksikkö ja kulttuuriyksikkö toimivat toisistaan erillään, tosin kulttuuriosastolla on henkilö, jolle kuuluu kansainvälinen toiminta. Kansainvälisten asioiden yksikkö hoitaa myös ystävyyskaupunkisuhteita ja osoittaa määrärahoja esimerkiksi kansainvälisiin taiteilijavaihtoihin.
KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?
Taivexin mahdollistama toinen työskentelyjakso Riiassa osoittautui hyödylliseksi. Kannatti siis keskeyttää mukavasti alkanut lomajakso ja suunnata kohti "Baltian Pariisia". Valtakunnallisen Latvian Song and Dance Celebration nimisen kansankulttuurifestivaalin organisaatio on massiivinen. Riian kaupungin rahallinen panos festivaaliin on kontaktini mukaan lähinnä omien (=riialaisten) ryhmien syöttäminen ja tilojen tarjoaminen festivaalin käyttöön. Festivaalin esiintyjät olivat sekä harrastajia että ammattilaisia, pienistä lapsista ikäihmisiin. Myös latvialaiset kädentaidot olivat hienosti edustettuna. Festivaali kesti kaikkiaan yli viikon ja ohjelmaa oli kymmenissä eri paikoissa, pienistä jättiläismäisiin. Useat konserteista olivat maksuttomia ja loput hyvin kohtuullisilla pääsymaksuilla.
Ajatuksenani oli tulla vierailemaan festivaalilla, katsoa mahdollisimman paljon konsertteja ja viedä eteenpäin marraskuussa aloitettuja yhteistyöviritelmiä. Tällä kertaa, ajankohdan hektisyyden vuoksi, olimme etukäteen kuitenkin sopineet, että en tarvitse mitään virallista ohjelmaa, vaan kierrän konserteissa mielelläni omaan tahtiin. Tämä ei täysin toteutunut. Saapuessani Riikaan sain käteeni viiden päivän aikataulutetun ohjelman ja nipun lippuja konsertteihin.
Toinen vierailu Riiassa osoittautui edellisen mukaisesti hyvin tehokkaaksi. Oli mukava tavata jo tuttuja ihmisiä ja keskustelut menevät huomattavasti jouhevammin eteenpäin, kun olimme jo kerran tavattu ja juteltu. Iloisia jälleennäkemisiä mahtui tähän työjaksoon useita. Pitää paikkansa, että yksi pidempi työjakso avaa keskustelun ja pohjustaa asioita. Toisella jaksolla päästään jo paljon syvemmälle, kun paikat ja ihmiset ovat tutumpia.
Marraskuiseen Riikaan verrattuna kaupunki oli nyt tyystin erilainen. Sää oli paahtavan helteinen (jopa yli 30c) ja ihmisiä oli joka puolella valtavat määrät. Toki iso festivaali ja sen 40000 esiintyjää toivat luonnostaan vilskettä katukuvaan. Tällä kertaa laajensin ymmärrystäni kaupungista vuokraamalla polkupyörän, jolla suhteellisen sujuvasti hurautin konserttipaikoille. Helle teki tehtävänsä ja kävely paikasta toiseen vei mehut jo puolilta päivin. Pyörällä pääsi myös näkemään erilaista Riikaa ja kulkeminen oli huomattavasti nopeampaa.
POMINTOJA OHJELMASTA
Ilmaiset puistokonsertit olivat monipuolisuudessaan hieno kokonaisuus. Ohjelmalavoja oli useita ja niissä esiintyivät latvialaisia kansanmusiikkikokoonpanoja. Ohjelma oli pääosin hyvin perinteistä: lauluryhmiä, perinnesoittimia sekä vähemmistöryhmien musiikkia. Ohjelmassa oli paljon myös kuoromusiikkia, Latviasta ja muualta. Ilmaiskonserteissa oli päiväkohtaisia painotuksia, kuten etniset vähemmistöt, folklore, lapset ja nuoret. Konserttien lisäksi puistoissa oli laaja tarjonta paikallista ruokaa, juomaa ja käsitöitä.
Suuri kokle (=latvialainen kantele) konsertti Kipsalan messuhallissa oli hieno elämys. Konsertissa soitti yli 600 henkeä. Ensimmäinen osa konsertista esitteli mittavan kattauksen eri latvialaissäveltäjien perinteisiä kokle-sävellyksiä. Konsertin toinen osa oli tyystin erilainen. Marraskuussa tapaamani nykytanssija ja koreografi Olga Zitluhiana toi lavalle tanssiteoksensa, jonka musiikki oli sävelletty konserttia varten kokle-soittimille, huilulle ja muutamalle perinne (etno)soittimelle. Lähes tunnin kestävä tanssiteos oli hieno. Neljä miestanssijaa yhdisti nykytanssia katutanssiin, välillä improvisoiden. Soittajia teoksessa oli noin sata. Musiikin ja tanssin yhteistyö oli saumatonta. Tapasin myös Pori Folkiin (festivaali, jota Porissa tuotan) elokuussa tulleen Cantata-ryhmän soittajia.
Daugava Stadiumilla pääsin seuraamaan valtavaa kansantanssikonserttia. Neuvostoaikaisen urheilustadionin paahtavassa helteessä koin hienoja elämyksiä latvialaisen identiteetin syleilyssä. Ylimmältä penkkiriviltä oli huimat näkymät alas, jossa tanssi parhaimmillaan yli 14000 tanssijaa. Konsertti oli loppuunmyyty ja katsojia istui betonisten portaiden päällä tuhansia. Konsertti kesti ilman yhtäkään väliaikaa noin neljä tuntia. Vaatii todellista sissiluonnetta istua paikallaan lähes 30asteen helteessä, ja myös aika ajoin ukkosmyrskyssä koko konsertin ajan.
Festivaalin olemassaoloa kaupungissa ei voinut olla huomaamatta. Festivaalin visuaalinen ilme toistui ja näkyi kaikkialla kaupungissa: liputetuissa puissa, isoissa valotauluissa, banderolleissa, julisteissa, t-paidoissa, kasseissa, rintamerkeissä. Hienon lisän katukuvaan toi myös myös festivaalin päätöspäivän avannut suuri kulkue, johon osallistuivat kaikki 40 000 esiintyjä. Kulkue alkoi aamulla klo 10 ja päättyi vasta myöhään iltapäivällä. Kaupunki todella sykki folklore-henkeä.
Konserttien suuruusluokka teki ohjelman seuraamisesta hankalaa. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että kaikki konserttiohjelmat olivat latviaksi. 600 tanssiryhmän joukosta on käytännössä mahdotonta löytää juuri Pori Folkin ohjelmistoon sopivaa ryhmää. Tämän haaveen jouduin melko nopeasti hautaamaan. Toki marraskuinen ja heinäkuinen vierailu ovat kasvattaneet kokonaisuutena tietämystäni riikalaisen kansantanssin –ja musiikin kentästä. Uskon siis tekeväni kohtuullisia päätöksiä ohjelmasisällöstä yhdessä paikallisten kontaktieni kanssa. Olisin myös toivonut näkeväni enemmän kokeilevampaa ja uudempaa kansantanssia -ja musiikkia. Tätä oli mahdotonta löytää laajasta ohjelmistosta.
Sain myös kunnian osallistua kaupungin kansainvälisen yksikön kutsuvierasjuhlallisuuksiin. Vieraat oli kutsuttu eri ystävyyskaupungeista seuraamaan festivaalia ja verkostoitumaan. Lyhyt työjaksoni Riiassa päättyi festivaalin päätöskonserttiin, joka pidettiin metsän keskellä kaukana kaupungin vilskeestä. Amfiteatterimaiseen ympäristöön oli kokoontunut noin 40 000 kuuntelijaa. Useamman tunnin ohjelmasta pitivät huolen 20 000 laulajan kuoro. Elämys, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut.
LOPUKSI
Alkanut syksy tuo eteen jo ensi vuoden Pori Folk -kaupunkifestivaalin ohjelmistosuunnittelun. TAIVEX:n kautta luodut Riika-kontaktit ovat kultaa tiettyjä ohjelmapalikoita työstäessä. Vuonna 2014 Pori Folkissa on monta syytä juhlaan. Festivaali täyttää 15 vuotta ja Pori-Riika ystävyyskaupunkisuhde 50 vuotta. Lisäksi Riiassa juhlitaan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta v. 2014. Miten tämä kaikki näkyy ja kuuluu Porissa vuoden 2014 elokuussa, jääköön toistaiseksi salaisuudeksi. Taivexilla on tässä keitossa ollut valtavan iso merkitys. Kiitos siitä.