Erikoisten aikojen tilastot 

 

 

 

Suuri osa Suomea on nyt siirtynyt koronatilanteen perustasolle, jolloin yleisörajoituksia ei ole, mutta Etelä-Suomessa ollaan vielä kiihtymisvaiheessa, eikä tietoa ole siitä, milloin ja missä olosuhteissa ylimalkaiset ohjeistukset voisi mahdollisesti muuttaa esittävän taiteen alan erityispiirteet huomioon ottaviksi.  

 

Eilen Suomen Teatterit, Teatterikeskus ja Suomen Sinfoniaorkesterit julkaisivat vetoomuksen hybridistrategian toimintasuunnitelman päivittämisestä. Hybridistrategiaa päivitettävä myös sisätapahtumien osalta: esittävän taiteen ala pystyy toimimaan turvallisesti ilman metrimääriin sidottuja turvavälivaatimuksia. Suomen Teatterit Järjestöt ehdottavat, että suunnitelmaan tehtäisiin erillisohjeet sisätiloissa tapahtuvalle toiminnalle, jossa osallistujille on määritelty omat istumapaikat. Esittävän taiteen erityispiirteitä ei oteta huomioon yleisötilojen rajoituksissa.  

 

Vaatimus kahden metrin turvaväleistä sisätiloissa tarkoittaisi maksimissaan 10-20 % täyttöastetta, mikä tekee toiminnan kannattamattomaksi. Tappiot olisivat toimijoiden arvioiden mukaan näillä turvaväleillä vähintään 30 miljoonaa euroa syksyn aikana, ja olisivat noin 37,5 miljoonaa euroa peruutetusta esitystoiminnasta, puhumattakaan muista vakavista seurauksista. Valtiollisia korona-avustuksia jaettiin esittävän taiteen toimijoille (teatteri, tanssi ja sirkus) vuonna 2020 yhteensä 31 miljoonaa euroa. 

 

Perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistunut hallintotieteiden tohtori Pauli Rautiainen kirjoitti eilen Twitterissä järjettömästä sääntelystä, joka mahdollistaa silkan mielivallan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on kumonnut tartuntatautilain pykälän 58d mukaisen kahden metrin etäisyyksien pitämistä sisätiloissa koskevan päätöksen. Etäisyyden pitäminen ei ole enää välttämätöntä tartuntatilanteen kohennuttua. Tästä huolimatta aluehallintovirasto teki saman pykälän nojalla päätöksen, että yli 10 hengen yleisötilaisuuksissa on pidettävä kahden metrin etäisyys.  

 

Näin ollen etäisyysrajoitukset eivät enää perustu lakiin, vaan viranomaisten laatimiin ohjeisiin. Rautiainen kysyy jälleen kerran, “voidaanko hallinnon antaa ilman eduskunnan suostumusta ottaa käyttöön rajoitus, jota ei katsota enää voitavan pitää voimassa eduskunnan säätämässä muodossa? Voiko lakiperusteisen välttämättömyyden jälkeen alkaa lakiin perustumattoman välttämättömyyden aika?”  

 

On erikoiset ajat.  

 

Olisi sääli päättää tämä Huomioita-blogin kevätkausi näin alakuloisesti, onneksi eilen tuli myös hyviä uutisia. Koneen Säätiö myönsi esittävien ja visuaalisten taiteiden vapaille ryhmille 3,5 miljoonaa euroa koronakriisin jälkeiseen pitkäjänteiseen työskentelyyn. Onnittelut Aura of Puppets, Grus Grus -teatteri, Porttiteatteri, TOTEM-teatteri ja Vaara-kollektiivi sekä tanssi-, sirkus- ja visuaalisen taiteen ryhmät, jotka saivat 3-4 vuoden apurahan!  

 

Meiltä tinfolaisilta kaikille: Hyvää kesää! Palataan taas elokuun alussa yhteisiin asioihin.  
 

 

 

Tässä kohden se sitten taisi poksahtaa palasiksi – ajatus siitä, että kyselee pelkästään yhdestä toisen ihmisen havainnosta menneen viikon aikana. Miksi rajata toimeksiantoa ja tyrehdyttää keskustelu yhteen havaintoon, kun elämä, havainnointi ja tarinointi vie yllättävillekin poluille?  

 

Tein toissailtana huvikseni sanapilven kaikista tekemistäni haastatteluista. Kun joukosta poistaa yleiset täytesanat, valtaosan pronomineista, luvut ja numerot sekä taivutukset, jäljelle jäävät tietenkin etunenässä sanat “teatteri”, “tehdä”, “työ”, “taide”, “yleisö”, “jälki”, “aika”, “esitys”, “korona” ja “elää”. Onhan siinä jotain kaunista, että juuri nämä sanat toistuvat haastatteluissa, mutta tämä kyllä typistää kaiken sen, jonka nämä Toiset äänet ovat kertoneet.  

 

Vuoden aikana olemme puhuneet ajankohtaisista töistä ja haasteista, peloista ja toiveista – sekä ihan vaan teatterilaisten arjesta. Kuitenkin nämä puolen tunnin, joskus pidemmänkin hetken keskustelut jättävät jälkensä.  

 

Lokakuussa näyttelijä Silva Belghiti kertoi Kuunteleminen-esityksen valmistelusta, ja menin innoissani heti katsomaan esitystä Kiasmaan. Jokin siinä veden väreilyssä ja kommunikaation ytimessä olemisessa kolahti niin voimakkaasti, että esitys vieläkin tuntuu kehossa. Kuunteleminen nähdään seuraavaksi syyskuussa Performing HEL -katselmuksessa. Ohjaaja-näytelmäkirjailija Taina Mäki-Iso kertoi siirtyneestä ensi-illastaan tilanteessa, Vaasan koronatartuntaluvut aivan yllättäen nousivat ja myös yhteisten harjoitusten luomasta rakkaudellisesta tilasta. Hän kuulosti niin onnelliselta ja kiitolliselta kertoessaan puhelimessa työpäivästään teatterin parissa, että itsekin pysähdyin hetkeksi kesken kaiken kiireen työpäivän. Monet muutkin tulisivat vuoden aikana toistamaan kiitollisuuttaan siitä, että saa tehdä työtään. Mäki-Ison ja työryhmän Rakkaus? Iik! Kääk! Yäk! nähdään elokuussa Tampereen Teatterikesässä. 

 

Entinen kollegani Svenska Teaternista, Antti Hosia, jonka kanssa aina juteltiin pitkään työpäivän päätyttyäkin niitä näitä taiteesta ja elämästä, kertoi seuraavan viikon Toisena äänenä hänellä työn alla olleesta näyttelystä ja tarpeistoammatin arvon kohottamisen tarpeesta. Istuin vessanpöntön kannella keskellä remontoitavaa asuntoa ja kirjoitin vimmatusti ylös muistiinpanoja. Vaikka olin usean vuoden seurannut tarpeiston työntekijöiden hommaa sivusta, keskustelu syvensi työn ymmärrystä, kun ammattilainen kertoi niin intohimoisesti työstään. Esitystaiteilija Pilvi Porkolan tavoitin Kuopion ANTI-festivaalilta lokakuun lopulla, jossa hän oli puhumassa popcornista. Vaikka en päässyt Kuopioon, muistelen hänen kertomiaan tarinoita popcornin historiasta, kun suolanhimo iskee.  

 

Kiitos kaikille teille, jotka olette niin anteliaasti vastanneet kysymykseen “Mitä kuuluu?” tämän vuoden aikana, usein hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Nämä haastattelut ovat omassa pienimuotoisuudessaan kuvastaneet sitä kirjoa, voimavaraa ja intohimoa, jota esittävän taiteen kentältä löytyy.