15.12.2016

Esittävien taiteiden toimikuntaa aamukaffeilla

Kutsuimme (Teatterikeskus, TINFO, Suomen Näyttelijäliitto ja TeMe) esittävien taiteiden toimikunnan ja taideneuvoston jäseniä aamukaffeille. Yhteisessä sessiossa jaettiin ajatuksia rahoituslain ulkopuolisista teatteri- ja taiteilijatodellisuuksista. Tarkoituksemme oli tarjota kättä pidempää faktaa moninaisista kentistä ja avata tuotanto- ja esitysmuotojen kirjoa. Laatu ja merkityksellisyys (ja jos halutaan käyttää sanaa vaikuttavuus) näyttäytyvät näilläkin kentillä hyvin eri muodoissa.

Rahoituslain ulkopuolinen kenttä ei ole mikään yksi möhkäle. Putkiaivoisuudesta, siiloutuneisuudesta ja yhteen niputtamisesta pitää päästä eroon. Pohdittavana ovat tämän kentän monimuotoisuuden huomioonottavat tukijärjestelmät ja miten ratkaistaan kestävyys ja kehittäminen, miten tarjotaan mahdollisuuksia myös pitkäjänteiseen taiteellis-tuotannollis-strategiseen suunnitteluun ja toimintaan.

Taiken ja esittävien taiteiden toimikunnan rooteliin kuuluu huolenpito rahoituslain ulkopuolisen kentän taiteilijoiden ja yhteisöjen toimintaedellytyksistä. Tämä tarkoittaa sekä yhteisöjä että freelancereita.

Kysymyksenpoikanen: Ollaanko virasto-Taikessa virkapaavillisempia kuin OKM-paavi itse?

Huom! Väärintulkintojen välttämiseksi tarkennan, ettei tällä kysymyksellä tarkoiteta toimikunnan jäsenten toimintatapaa.

Lähikuvassa freelancenäyttelijä

Juuri sopivasti valmistui Suomen Näyttelijäliiton freelancenäyttelijöille suunnatun kyselyn raportti Lähikuvassa freelancenäyttelijä. Se kertoo freelancenäyttelijäkunnan moninaisista ja polarisoituneista asemista, vahvasta identiteetistä, sukupuolittuneista todellisuuksista. Tutkimus osoittaa, miten korkeasti koulutettua väkeä freelancerit ovat ja miten hyvin he pitävät (omalla kustannuksellaan) huolta ammattitaidostaan ja instrumentistaan. 

Jatkuvasti kasvava freelancenäyttelijäjoukko (65 % työikäisistä näyttelijöistä on freelancereita, yhteensä siis noin 820!) kertoo työn ja taiteellisen identiteetin murroksesta.  Freelancereiden arvostuksia ohjaa vapaus, halu toteuttaa omaa taiteellista näkemystä, merkityksellisyys ja itseohjautuvuus. Perinteistä ammattikuvaa täydentävät uusi esiintyjyys ja uusi tekijyys. Meillä on erilaisia näyttelijäorientaatioita.

Esittävien taiteiden taiteellis-poliittisena haasteena on kyetä nimeämään ja artikuloimaan näitä erilaisia sisältöjä.

Kulttuuri-VOS

Valtionosuusuudistuksen viimeisten Oulun ja Helsingin työpajojen ajattelua ja tuotoksia voi seurata mm. tallenteina. Syksyn mittaan sidosryhmätyössä keskityttiin tausta-ajatteluun ja teesien kiteyttämiseen siitä, miten taiteen ja kulttuuriperinnön asiantilojen tulisi olla.

Teesit ovat nyt liki 90 %:sti valmiit. Ne ovat tämänkaltaisia: Taide ja kulttuuriperintö luovat sivistysvaltion; Taide ja kulttuuriperintö puhuttelevat laajasti; Osaavat tekijät mahdollistavat taiteen ja kulttuurin; Toimijakenttää ja tuotantomalleja uudistetaan ja uusille esittävän taiteen aloille avataan mahdollisuuksia; Valintoja tasajaon sijaan; Strategisia valintoja eli erikoistumista tarvitaan; Toiminnan laadun arvioinnin merkitys korostuu; Yhteistyö on alueellisen saatavuuden ja elinvoimaisuuden edellytys; Vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu aidosti kaikille.

Joulukuun työpajoissa työstettiin sitten sitä, millainen rahoitusjärjestelmän tulisi olla, jotta edellä olevat teesit toteutuisivat. Tammikuun lopussa 2017 teesien ja rahoitusjärjestelmän perusperiaatteiden tulisi olla valmiita. Syksyllä 2017 pitäisi olla lopullinen esitys.

Näin ulkopuolelta seuraten aikataulu hirvittää. Ei käy kateeksi OKM:n virkamiehiä, joiden vastuulla on nyt sitten kevään ja kesän kuluessa rakentaa teesien ja perusperiaatteiden pohjalta se itse uudistettu järjestelmäkokonaisuus ja ehtiä vielä pohtia uudistuksen seurausvaikutuksia kaikilta mahdollisilta kanteilta ja vielä meitä kaikkia toimijoita kuullen.

Nyt seuraa sitten se visaisempi ja erilaisten näkemysten ja intressien täyttämä osuus. Laskennalliset henkilötyövuodet vai joku muu? HTV:n ja harkinnanvaraisen yhdistelmä?  Millaisia laskenta- ja arviointikriteerejä? Useampivuotinen rahoitus? Miten raivata tilaa uusille toimintakentille ja toimintamalleille, toisin sanoen monimuotoisuudelle?  Miten mahdollistaa aiempaa paremmin erilaiset yhteistyömallit, kansainvälinen ja kotimaan liikkuvuus? Miten varmistetaan laadukas kulttuuritarjonta kaikkialla Suomessa?

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että juustohöylän (tasajaon) sijaan tarvitaan enemmän valintoja ja että tukijärjestelmiin tulisi sisältyä taiteellisen ja organisaation toiminnan laadun arviointia. Ja taide edellä pitäisi mennä. Taiteellisen riskinotonkin ja epäonnistumisen pitää olla mahdollista.
 

Miten tehdään ”pimeä liha” näkyväksi? Ei mitään ”huorina” oloa

Ennenaikainen joululahja. Jussi Lehtosen toimittama Vapauden kauhu – Kirjoituksia vankilasta vapautuvien teatterista, jossa nyt ensimmäisen kerran käsitellään vankilateatteria. Sen ytimessä on Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ja Kiasma-teatterin dokumenttiteatterihanke Vapauden kauhu, jossa tehtiin teatteria vankien, vankilataustaisten ihmisten ja päihdekuntoutujien kanssa ja pureuduttiin siihen, mitä on vankilanjälkeinen elämä.

Vapauden kauhussa asetuttiin vankilasta vapautuvan asemaan. Siinä kokemusasiantuntijat, itse vankeuden kokeneet astuivat näyttämölle kertomaan tarinaansa ja esittelemään ”kakkujaan”, jokaiselle luotiin ”kakkuidentiteetit”, jotka nyt ovat ikuistettuna Pirje Mykkäsen kuvina kirjan sivuilla. Kirja dokumentoi hankkeeseen osallistuneiden taiteilijoiden ja vapautuneiden tuntoja.

Tämä paljas ja henkilökohtainen pohdinta on se lahja, jonka lukija saa. Se sisältää hiljaisia havaintoja, korneja tilanteita, itsetutkiskelua, vastarintaa, kipeyttä, riittämättömyyden tunteita, yhteistä iloa. Kirjoitukset kertovat yhteisesti jaetusta, toisin katsomisen vaikeudesta ja voimasta.

Vapauden kauhu on viisas kirja, jossa ei viisastella.

En paljoa tee tai mee. Ihan tässä vaan. Opettelen olemaan.”

Jos olet vihainen, joudut eristysselliin, jos olet iloinen, joudut kusitestiin.” 

Ilmaisuyhteisö toimii kuin jätevedenpuhdistamo. Se pesee yhteiskunnan likapyykkiä.”  

”Täällä edetään aistinvaraisesti. Soittaminen tarkoitti tässä prosessissa jonkin oleellisen äärelle menoa, ei musiikin tai taiturin esittelyä. ”

Artsqqualin blogista voi lukea Jussi Lehtosen kokemuksista rumpuopetuksesta taiwanilaisessa vankilassa ja ajatuksia vankeinhoidon ja taiteen tekemisen peruskysymyksistä.
 

Helsingin mallia käytännössä – Maria Baric Company ja yhteistyö

Maria Baric Company vietti 10-vuotissyntymäpäivään Mellunmäen metroaseman kupeessa Me-talossa, jonne teatteri on saanut pesäpaikan – kiitos Me-säätiön Tämän Supercellin perustaman säätiön tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä ja eriarvoistumista Suomessa. Company koostuu muusikoista, tanssijoista, nukketeatteri- ja sirkustaiteilijoista sekä teatterintekijöistä. Varjoteatteria, tulinukketeatteria, mustaa teatteria, uutta sirkusta, erilaisia voimannuttavia uuden nukketeatterin muotoja.

Maria Baric Company on hieno osoitus taiteellisesta herkkävainuisuudesta, organisointi- ja yhteistyökyvyistä, terveestä itsearvostuksesta, peräänantamattomasta kaukokatseisuudesta. Itsearvostus tarkoittaa myös sitä, että ryhmän työskentelyä on dokumentoitu kuvin ja videoin. Ihanaa. Hetken ja paikan taide välittyy myös jälkikäteen!

Maria Baric, itse Itä-Helsingissä kasvaneena pysyttelee juurillaan, tekee taiteellista työtä siellä, minne on juurtunut. Hän on uskaltanut kurottaa uuteen ja siihen, mihin vakaasti uskoo. Maailman rajat eivät ole Suomen rajat. Ryhmä on tehnyt työtä eri puolilla maailmaa. Ja kotipuolessa: Mellunmäki, Myllypuro, Kontula – yli 30 000 asukasta.

Helsingin malli, ajatus siitä, että lähdetään keskustasta omien taideseinien sisältä ulos alueellisiin todellisuuksiin, ei ole ihan helppo. Narulla ei voi työntää. Parhaimmilaan malli toimii juuri sellaisessa työssä, jota Maria Baric Company tekee ja sellaisessa yhteistyössä jota Company tekee Teatterimuseon kanssa. Metrolinjan toisessa päässä on erikoismuseo, sen mahdollisuudet, osaaminen ja intohimo. Kohtaamisia-hanke on hieno esimerkki ylirajaisesta yhteistyöstä.
 

Kohtauspaikkoja kadonneille
 

Iida Vanttajan 25-vuotistaiteilijajuhlaesitys Kohtauspaikkoja kadonneille on pieni helmi, joka näyttää nukketeatterin poeettisen voiman. Nykytosi saa surrealistiset siivet.

Mitä pimeydestä kehkeytyy?

Tämä oli käsittämätöntä. Uppoudun pimeyteen, ryhdyn aistimaan, kuulostelemaan ja katsomaan kehkeytymisen prosessia. Flashdance – mustaa jätesäkkiputkiloa ja sen sisällä liikkuvia olioita, joita en näe kuin heidän kätensä aivan lopussa. Voisin tuijottaa jätesäkin muodonmuutoksia ja kuulostella ääniä transsinomaisessa ihmetyksen, pelon ja keveyden euforiassa tuntitolkulla. Ajan taju katoaa!
 

Kuka pääsee mukaan?

Demokratian ja läpinäkyvyyden ydin on siinä, kuinka avoin hallinto on ja miten hyvin me voimme vaikuttaa lajien ja asetusten valmisteluun. Helsingin yliopiston Kaikki mukaan (KAMU) -hankkeessa on nyt selvitetty hallinnon avoimuutta ja uusia osallistumismuotoja. Selvityksen mukaan suuret pärjäävät, sen sijaan pienemmät järjestöt ja eri ihmisryhmiä ja ammattikuntia edustavat järjestöt kokivat jääneensä syrjään.

Supervaikuttajia olivat odotetusti Suomen Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK. Elinkeinoelämä rules. Kun aikatauluja on kiristetty, jää kuulemiselle yhä vähemmän aikaa.  Sähköinen lausuntopalvelu.fi on yksi mahdollisuus. KAMUn mukaan kuulemisen laajuuteen, läpinäkyvyyteen ja ajoitukseen tulee kiinnittää huomiota. Valmistelua voidaan tehdä verkon avulla läpinäkyväksi.

KAMU tekee monta tilannetta parantavaa ehdotusta. Nämä havainnot ja ehdotukset kannattaa pitää mielessä myös VOS-uudistuksessa.