Hanna Rosendahl, mitä kuuluu?  

 

Hanna Rosendahl: Onhan se ihanaa, että on tulossa mahtava festivaali, mutta asian toinen puoli on, että viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet kylmää kyytiä rahoituspäätöksen takia. Olimme toki osanneet varautua leikkauksiin, mutta niiden suuruus yllätti.  

 

Olen aiemmin työurallani toiminut tanssijana, tanssinopettajana ja koreografina. Olin myös mukana perustamassa Tanssiteatteri MD:tä, neuvottelemassa tanssiteatterillemme näyttämöä ja osallistumassa sen toimintaan. MD on ollut minulle tärkein koulu, opin todella paljon. Kolmas polvivamma siirsi minut sitten sattumien kautta hallinnon puolelle. Toimin Teatterikesän hallituksen jäsenenä kolme vuotta, kunnes sain tilaisuuden ryhtyä festivaalin toiminnanjohtajaksi vuonna 2007. Festivaalia olin kuitenkin seurannut jo pidempään, Vivica Bandlerin ajoista saakka. Aivan alussa Teatterikesä oli kansallinen katselmus, mutta kansainvälisyys on ollut vahvasti mukana jo 1990-luvun alusta.  

Teatterikesän merkitys on todella suuri Tampereella. Festivaali on tamperelaisten ammattiteattereiden perustama, ja meillä on 18 jäsenyhteisöä, jäseniä ovat esimerkiksi Tampereen kaupunki ja yliopisto. Tämän kaupungin etuna on se, että täällä osataan tehdä yhteisponnistuksia poliittisista suuntauksista riippumatta. Se on täällä ylpeyden aihe – Teatterikesää on haluttu pitää elossa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kaupunki on tullut hätiin auttamaan tarvittaessa. Tähän päivään asti on pärjätty hyvin, ja tase on plussan puolella – mikä ei ole itsestäänselvää.  

 

Tampereen Teatterikesä työllistää viikon aikana suoraan tai välillisesti 800 ihmistä.  Teatterikesässä kävi Pirkanmaan festivaalit ry:n tilastojen mukaan vuonna 2024 noin 56 000 vierasta. Selvitysten perusteella voi arvioida, että keskimäärin jokaista kävijää kohden rahaa jäi alueelle reilu 200 euroa. Ja se tiedetään, että teatterin suurtapahtumaan tullaan paitsi läheltä myös kauempaakin: on laskettu, että vähintään kolmasosa tulee esityksiä katsomaan muualta kuin Tampereen seudulta. 

 

Olemme merkittävä toimija myös kansainvälisen liikkuvuuden edistäjänä – kutsumme vuosittain noin sata kansainvälistä kuraattoria Tampereelle katsomaan suomalaisia esityksiä. Haluamme edistää sekä kotimaisten tekstien että esitysten leviämistä Suomen rajojen ulkopuolelle. Tämä on sekä paikallinen, kansallinen että kansainvälinen festivaali.  

Olimme kovalla työllä saaneet taloutemme tasapainoon koronavuosien rajoitusten jälkeen – ja nyt tuli leikkauksia. Taiteen edistämiskeskus leikkasi rahoitustamme vajaat 12 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Tämän lisäksi arvonlisäveron nousu 10 prosentista 14 prosenttiin ja lähes kahdeksan prosentin indeksikorotukset kolmen seuraavan vuoden vuoden aikana palkkoihin tekevät tilanteesta haastavan. Aloimme suunnitella ohjelmistoa heti edellisen festivaalin päätyttyä, eli viime elokuussa. Olimme toki varautuneet leikkauksiin – mutta emme siihen, että ne olisivat jopa 12 prosenttia. Onneksi Tampereen kaupunki on pystynyt jopa hieman kasvattamaan tukeaan vuodesta 2019 lähtien, mutta ensi vuosi onkin suurempi kysymysmerkki. Uskon kuitenkin vahvasti, että Teatterikesä halutaan pitää elinvoimaisena.  

 

Oma tuottomme on myös kasvanut – viime vuonna se oli 40 prosenttia koko liikevaihdosta. Viime kesä oli kaikkien aikojen lipunmyynnin euromääräinen ennätys. Pääohjelman täyttöaste oli huikeat 87 prosenttia. En kuitenkaan tiedä, miten näitä lukuja voisi enää kasvattaa.  

 

Lähes 20 vuotta Teatterikesän toiminnanjohtajana työskennelleenä en pysty suoranaisesti sanomaan, minkälaista johtajuutta esittävän taiteen kentällä nyt tarvitaan. Pitäisi olla valtavan pitkä kokemus, jotta näkisi, että tulee huonoja ja hyviä aikoja – ja niiden välillä olevia kausia – ja niinä myrskyisinä aikoina pitäisi pystyä pysymään rauhallisena. Samalla pitäisi olla tiimipelaaja, idearikas ja innovatiivinen. Tämä on vaikea yhtälö. Talousosaaminen nousee kuitenkin nykytilanteessa erityisen tärkeään rooliin. 

 

Olen sitä mieltä, että toivoa on aina. Kun lyödään lujaa, täältä noustaan kaksi kertaa vahvempana. Pakkohan se on. Jos jää marisemaan ja itkemään, siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa.  

 

Mutta kyllä tässä vaaditaan ponnistelua. On ollut unettomia öitä, ja yön pimeinä tunteina ajatukset ovat usein synkkiä. Alan silloin öisin tekemään laskelmia – ja lopulta lasken niin vaikeita yhtälöitä, että nukahdan itse laskutoimitukseen. Siitä on tullut oma selviytymiskeinoni. (Nauraen) Viimeisten kahden viikon aikana näitä harjoituksia on tullut tehtyä melko paljon. Voimaa saan luonnosta, lenkkeilystä, puutarhatöistä ja ranskan kielen opiskelusta. Ulkona puuhastelu ja metsälenkit auttavat jaksamisessa. 

Onneksi saamme myös ohjelmiston valmiiksi ja julkaistua pian – tätä työtä tehdään yleisölle. Kun ohjelma on vahvasti kuratoitu ja upea, katsojat eivät hylkää meitä. Eivät he ole hylänneet Teatterikesää sen 57 vuoden aikana. Huonoja aikoja ja lamavuosia on ollut, mutta niistäkin on selvitty. Ohjelmisto on selkärankamme, ja luvassa on edelleen paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen festivaali vahvoine sisältöineen. Taiteellinen johtoryhmämme työstää parhaillaan linjauksensa kiteytystä, mutta voin jo nyt sanoa, että festivaalista tulee sykähdyttävä, koskettava, ja ajankohtainen.  

 

Tänään, Maailman teatteripäivänä, julkaisemme ison kansainvälisen tuotannon, ja perjantaina kokoonnumme hallituksemme kanssa käsittelemään leikkauspäätösten seurauksia. Käsittelyssä on myös positiivisia uutisia: saimme paikalliselta Majaoja-säätiöltä kaksivuotisen rahoituksen katuteatterin ja -sirkuksen tuottamiseen Teatterikesän aikana. Näin saamme yleisölle ilmaista, saavutettavaa ohjelmaa kaduille ja toreille! Näinä ikävinä aikoina tapahtuu hyviäkin asioita.  

 

 

 

 

 

---

 

 

TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuaikaan. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.