19.10.2017
Hyvää Maailman tilastopäivää perjantaina!
20. lokakuuta on Maailman tilastopäivä. Päivän vietto aloitettiin vuonna 2010 ja YK:n tilastokomissio on suositellut, että päivää vietettäisiin joka viides vuosi. Voi tilastojen merkityksestä muistuttaa välivuosinakin. Tilastopäivänä tehdään tilastoja tutuiksi arjessa ja korostetaan luotettavan tiedon merkitystä. Numeerisen tiedon luku- ja käyttötaitoa tarvitaan. Mutta ei vastuuta voi sysätä vain kansalaisille. Vastuu on myös meillä, jotka tilastoja tuotamme. TINFOllakin on edelleen paljon parannettavaa siinä, miten tilastotietoja esitetään ja havainnollistetaan. Selkiytetään, visualisoidaan!
Esitykset harjoittavat myötätunnon neuropolitiikkaa
Ja heti samaan hengenvetoon muistutusta esittävien taiteiden arvopohjasta ja kaikista niistä monista tavoista, joilla esitykset ovat merkityksellisiä. Puhuimme TINFO-hallituksessa empatiasta, myötäelämisestä ja myötätunnon neuropolitiikasta.
Lisää rakkautta
Taiteen Sulattamon Nainen 100 meni ohitse. Kahdessa paikassa ei pysty olemaan samaan aikaan. Rakkauden Hulluuteen Teatterimuseossa vielä ehdin myöhemmin marraskuussa.
Suomeen Allianssi – ehdottaa Teme
Vihdoin myös Suomeen allianssi esittävien taiteiden kentälle! Muutosta alipalkattujen ja alityöllistettyjen freelancereiden toimeentuloon! Teatteri- ja mediatyöntekijöiden Liitto esittää sellaista Allianssia, johon kuuluisivat esittävät taiteilijat (tanssijat, sirkustaiteilijat, näyttelijät, muusikot) sekä taiteellista suunnittelutyötä tekevät (ohjaajat, dramaturgit, lavastus-, puku-, valo-, video- ja äänisuunnittelijat). Ja vielä muistutus. Allianssia ei tule rahoittaa kulttuuribudjetista vaan työttömyyden hoitovaroista. Meteli-lehdessä tietoa Allianssista.
Muutoinkin Teme muistuttaa perusasioista. Uudistuksia ei synny ilman lisärahoitusta, eikä säästämällä ja leikkaamalla mikään ala kehity. ”Rahoitusuudistuksen keskeisiin tavoitteisiin pitää kuulua vos-järjestelmän ulkopuolisten toimijoiden, ns. vapaan kentän, rahoituksen vahvistaminen ja huomattava korottaminen, jotta ammattimainen toiminta siellä voidaan turvata. Ryhmien rahoitusta tulee nostaa – jos ei kerralla, niin portaittain.”
Toivon ja utopian kannattelemat 182 taidetyöläistä
Tanssi- ja teatteripedagogiikkaa on Teatterikorkeakoulussa opetettu 20 vuotta. Tänä aikana koulusta on valmistunut 182 pedagogia. Näitä ja tulevia ”toivon ja utopian lähettiläitä”, taiteilijapedagogeja me tarvitsemme enemmän kuin koskaan. Taiteilija-pedagogista toimijuutta tarvitaan!
Syntymäpäivän kunniaksi on ilmestynyt koulun opetusohjelmia ja historiaa esittelevä teos. Olen vasta lukenut sitä selaillen ja poimiskellen. Tämä kirja elähdyttää. Siitä välittyy kirkkaana opetuksen arvopohja, opiskelijoiden ja opettajien moninaiset äänet ja kokemukset.
Taideopetusta pohditaan ”kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja eettisyyden” kannalta. Dialogisuus ja kriittinen pedagogiikka ovat ne vankat kulmakivet, joille opetus rakentuu. Opiskelijat näkevät, että filosofisuus, pohdiskelevuus ja kriittisyys ”annettuihin asioihin” tulevat lisääntymään. Juuri niin. Tarvitaan kriittisen utopistisuuden kannattelemaa tasavertaista kohtaamista, toimintaa, joka edistää toivoa ja eettistä hyvää.
Janne Katajan Riihimäki – yhteisöllistä ruletusta
Siunattu olkoon nykyteatterilla ja esitystaiteella viritetty kansanteatteri. Onnellinen liitto, jonka kriittisenlämpimiä myötätuntoisia teatterintekijöitä suomalainen teatteri tarvitsee, joiden sydän sykkii paikkakunnalle. Kansalaiset tarvitsevat esityksiä, jotka esityksellistävät ja sanoittavat paikallista verenkäyntiä, oman yhteisön ilmiöitä, sen rakennetta sosiaali- ja taloushistorian murroksessa. Tällaiset yhtä aikaa esitykset käsitteellistävät ja konkretisoivat.
Taustoitusta pelon Puolaan
Puola on edelleen myös kriittisen sivistyksen teatterimaa. Kriittinen sivistys tarkoittaa sitä, että teatterin maisemaa hahmotetaan ja analysoidaan myös keskustelemalla, ei pelkästään esityksillä. Tämä oheinen englanniksi käännetty artikkeli on valotus Kirouksen (Klatwa, The Curse) jälkeiseen aikaan. Klatwa on Oliver Frljićin Varsovan Powszechny-teatteriin ohjaama esitys, joka on saanut aikaan massiiviset oikeistokansalliskonservatiivien mielenosoitukset ja teatterin piirityksen.
Mitä tästä kaikesta on seurannut? Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Ääritilanteet saavat taiteilijaensemblen entistä enemmän kysymään itseltään oman tekemisensä lähtökohtia. Tekijyys karaistuu. Erilaisten maailmankuvien täytyy voida keskustella. Työtä kannattelee Joseph Beuysin sosiaalisen veistoksen ajatus. Ei tehdä pelkästään teatteria vaan veistetään todellisuutta. Todellisuuden veistämisestä joutuu äärioloissa maksamaan kovaa hintaa.
Julkinen taide kunnissa
Ilahduttava iso pikku-uutinen Kotkasta. UPEA17-festivaaliin osallistui 13 suomalaiskaupunkia, ja Kotkassa skottitaiteilija Sam Bates Smug teki kerrostalon korkuisen seinämaalauksen, joka valmistui lokakuun alussa. Se sai kotkalaiset kohtaamaan toisensa, maalauksen valmistumista seurattiin innolla, kaupunkilaiset puhuvat toisilleen. Muraalista tulee yhteinen asia. Lisää muraaleja, lisää yhteisöllisiä esityksiä. Taide voi herättää yhteisön uudella tavoin henkiin mentaalisesti.