10.12.2015

Iloa tuottava kone

koneOvessani on pienen pojan piirustus, ”iloa tuottava kone”. Piirustus tuli mieleeni, kun luin Koneen Säätiön myöntämistä taiteen ja kulttuurin apurahojen saajista. Koneen Säätiö tuottaa paitsi iloa myös lukemattoman määrän uusia mahdollisuuksia taiteilijoiden tehdä ja yleisöjen kokea, kohdata ja ymmärtää uusia teoksia. Koneen apurahat tarjoavat taiteilijalle vapautta ja hengitystilaa. Kun lukee apurahansaajien listoja, hahmottuu kuva etukenoisesta, riskejä pelkäämättömästä säätiöstä, joka uskoo 150 %:sti taiteilijaan ja taiteeseen. Kiitos Koneen Säätiö!  

Kun läpimenoprosentti on alle 10 %, jää säätiön ilosta paitsi suuri joukko hyviä hakijoita ja hankkeita.

3 % maailman BKT:stä – enemmän kuin autoteollisuus

Kulttuuri- ja luovien alojen panos globaaliin talouteen on suurempi kuin Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltain autoteollisuuden tai tietoliikennepalveluiden liikevaihto. Oheisesta uutisesta selviää yksityiskohtaisemmin myös esittävien taiteiden osuus ja alalla työskentelevien määrä. Graafit löytyvät tästä raportista. Ei pidä unohtaa taiteilijoiden moraalisia ja taloudellisia oikeuksia. Eikä myöskään sitä, mitä julkinen taiteen tuki tuottaa takaisin. Julkisesti tuettu taide ei ole vähemmän arvokasta kuin taide/viihde, joka on yritystoimintaa. Pelottavan usein joutuu puolustamaan taiteen julkista tukea.

Pakkolait – takaperoisloikkaa

Työ- ja elinkeinoministeriö on saanut 28-sivuisen lausunnon, jossa SAK, Akava ja STTK yhdessä vastustavat ns. pakkolakeja. Palkansaajakeskusjärjestöjen mukaan ne ovat ristiriidassa perustuslain kanssa ja rajoittavat sopimusvapautta. Vaikutukset saattavat olla arvaamattomia, ne kohdistuisivat epätasaisesti eri alojen työntekijöihin.  Pakkolait heikentävät työelämän tasa-arvoa. Julkisen sektorin naiset olisivat pakkolakien suurimmat uhrit. Temen 6-sivuinen lausunto on luettavissa Temen sivuilta. Siinä tuodaan konkreettisesti esiin, mitä pakkolait merkitsisivät teatterialalle.

Kansainvälinen työjärjestö ILOn mukaan pakkolakeja voidaan perustella vaikealla taloustilanteella, tällöin poikkeaman tulee olla määräaikainen, korkeintaan kolme vuotta.

Huhhuh. Hämmentävää

On hämmentävää ja pelottavaa lukea Nachtkritikistä, että latvialaisohjaaja Alvis Hermanis on perunut Hampurin Thalia-teatterin ohjaustyönsä ”Russland. Endspiele”. Syyksi Hermanis ilmoittaa Thalia-teatterin humanitaarisen sitoutumisen pakolaiskysymykseen. Hampurin Thalia-teatteri on Hermaniksen mielestä pakolaisten vastaanottokeskus. Hänen mukaansa rajojen avaaminen pakolaisille on vaarallista Euroopalle, koska pakolaisissa on terroristeja. Me olemme Hermaniksen mukaan sodassa, jolloin on valittava puolensa. Mitä Hermanikselle on tapahtunut? 

Hajota ja hallitse

Hienoa, että Tanssin talo on nytkähtänyt kunnolla eteenpäin. Mutta opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä Helsingin kaupungin kanssa laatima rahoitussuunnitelma on kummajainen. Miten tässä näin kävi? Yhdeltä otetaan, toiselle annetaan. Kenttä laitetaan taistelemaan keskenään. Hajota ja hallitse.

”Teatterin pitää toimia kuin tehdas” ja venyttävä paljoon

Vasta nyt osui silmiini Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen sivuilta uutinen Kansallisteatterin Lavaklubilla käydystä teatteritiloja koskevasta keskustelusta. Keskustelu on yhä ajankohtaisempi, kun Tanssin taloa ja Espoon kaupunginteatterin uusia tiloja suunnitellaan, ja Helsingin kaupunginteatteri on remontin alla. Lisäksi meillä on kaksi uunituoretta esimerkkiä Kuopion ja Lappeenrannan kaupunginteattereista.

Mika Myllyaho puhui ”hengittävän tilan” tärkeydestä ja siitä, että tilan on palveltava kansalaisia monin tavoin. Tilan on venyttävä paljoon. Kansallisteatterissa haaveillaan teatterikorttelista. Arkkitehti ALAn Juho Grönholm korostaa teatterin toimivuutta: ”Taiteen kannalta on oleellista, millaiset henkilökunnan olot ovat. Teatterin pitää toimia kuin tehdas.” Grönholmille teatteri on myös kaupunkisuunnitteluinstrumentti: ”Teatterin pitää olla kaupungin keskustassa, keskusta merkitään sillä.”

Harrastajateatterin voimaa

Olemme tilastoineet yhteistyössä Työväen Näyttämöiden Liiton ja Finlands Svenska Ungdomsförbundin kanssa harrastajateatterit. Voimaa ja vahvuutta ruohonjuuressa. Suomi on teatterimaa!

Mitä harrastajateatteri merkitsee tekijöilleen? Identiteetistä olemme valmistamassa kyselyn pohjalta pientä selvitystä. Turun Sanomista sattui sopivasti silmään juttu kolmen harrastajan kokemuksista.

Valehumanisteja

Eppu Salminen: ”Teatterin ja taiteen parissa on valehumanisteja. Moni kriitikko pitää muka rajuista näytelmistä, joissa näyttelijät hakkaavat ja raiskaavat toisiaan.” (Aamulehti 9.12.2015)

Vaara-kollektiivi menee lujaa

Hengästyttää, mitä kaikkea kajaanilainen Vaara-kollektiivi tuleekaan tekemään. Maahanmuuttajat- kertomus kansasta, joka saapui ja katosi.  Nainen – oodi pesäpallolla, Kitee 1. Suuri työttömyysmusikaali jatkaa vielä. Tutkimusprojektina Kansallismaisema 2017.

TAhTO päättyy

TAhTO (2012-2015) on taideyliopistojen taiteellisen tutkimuksen tohtorikoulutusohjelma, joka nyt kolmivuotiskautensa päätteeksi arvioi omaa toimintaansa. Mukana on ollut yhdeksän tohtorikoulutettavaa. Ohjelman painopistealueina ovat olleet uusi taiteellinen toimijuus, metodologia sekä aistisuus ja yhteiskunta. Kriittinen päätösjuhlinta, joka pidetään perjantaina 11.12. Lumessa ja jonka ohjelma näyttää niin houkuttelevalta, jää nyt väliin. Menen Vaasaan, pohdittavana Saksan ja Suomen teatterisuhteet.

twitter.com/tinfotweets