07.12.2017

Sofia_osa8

Itsenäisyyden päivä

Olen aina ollut onnekas, kun puhutaan hyvästä hetkestä olla jossakin… Sattumalta, olin Berliinissä, kun Saksa voitti jalkapallon maailmanmestaruuden, ei niin, että olisin erityisen kiinnostunut jalkapallosta, mutta se oli ehdottomasti hyvä tapa löytää saksalainen ydin. Juhlat ovat todellakin sellainen hetki, jolloin sosiaaliset esteet tekevät tilaa läheisyydelle, ilo yhdistää ihmisiä ja kansoja toisiinsa.

Suomessa en olisi voinut olla onnekkaampi, sillä minulla oli ilo todistaa yksi tärkeimmistä tapahtumista koko suomalaisen historian ajalta: Suomi 100. Sen lisäksi, että se on vilpittömän isänmaallisuuden hetki ja itsenäisyyden juhla, Suomi 100:sta tuli ilmiö ja idea, joka on näkynyt kahden viime vuoden aikana kaikilla elämänalueilla, ruoasta muotiin, esineistä teatteriin.

Pitkä valmistautuminen päättyi viides ja kuudes joulukuuta, jolloin erilaisia tapahtumia riitti jokaiseen suomalaiseen kaupunkiin, sinivalkoisen taivaan alla. Aivan, itsenäisyyspäivänä jopa pimeä suomalainen talvi teki tilaa hennolle auringonvalolle, joka lumelle heijastuvana oli täysin sopusoinnussa rakennusten kanssa, jotka säteilivät Suomen lipun väreissä. Tunnelma oli lumoava.

Mutta juhlinnasta ja yhtenäisyydestä tarttuvan sinivalkoisen tunteen lisäksi oli näkyvissä myös musta merkki: äärioikeistolaisen Vastarintaliikkeen järjestämä paraati. Poliittinen liike, joka syntyi 1990-luvun puolivälissä Ruotsissa, on ollut aktiivinen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vuodesta 2016 lähtien. Heidän poliittinen ohjelma ei ole kaukana niistä poliittisista puolueista, jotka nousevat esiin koko Euroopassa. Italiassa fasismin kokemus 1920-luvulla on johtanut siihen, että sanojen ”fasismi” ja ”natsismi” käyttö on kielletty. Tämä on tietenkin vain semanttinen ratkaisu. Samoja aatteita ajetaan nyt eri nimillä eikä siihen puututa.

En halua sanoa, että kotimaassani olemme enemmän tottuneita raakuuksin, mutta valitettavasti melko usein saa kuulla väkivaltaisista teoista, joskus jopa poliisin tekemistä. Sen sijaan, Suomessa poliittinen väkivalta on niin harvinaista, eikä se ylitä kansainvälistä uutiskynnystä. Niinpä myös merkittävä uutinen nuoren miehen kuolemasta Suomen Vastarintaliikkeen järjestämän mielenosoituksen aikana jäi kokonaan huomaamatta, ainakin Italiassa. On yllättävää huomata, että tällaisia tapahtuu myös täällä, kehittyneessä oikeusvaltiossa. Lopulta se on kuitenkin yksi niistä oireista, jotka vaikuttavat länsimaiseen yhteiskuntaan juuri nyt.

On kummallista, että historialliset hetket vetävät meitä fyysisesti lähemmäksi, mutta työntävät henkisesti kauemmaksi. Kaikessa on aina kääntöpuoli ja Helsingin kaduilla itsenäisyyspäivänä järjestettiin vastamielenosoitus, jossa tuhannet nuoret kaikkialta maailmasta muistuttivat kaikkia, että Suomi on vapaa ja maa, johon ollaan tervetulleita.

                        

Sofia d’Alessandro

Kirjoittaja on Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) Erasmus-harjoittelija syksyn 2017 ajan