9.4.2015
Jonkin sortin hulluutta – kesä ja teatteri kuuluvat yhteen
Kesäteatteritoiminta versoo samoista juurista kuin suomalainen teatteri, jolla oli vahva kytkös ”rahvaan järjestäytymiseen”, 1800-1900 -lukujen vaihteen joukkojärjestäytymiseen. Tuolloin syntyi erilaisia kansanliikkeitä ja yhdistyksiä perustettiin. Kansanliikkeet olivat sivistysliikkeitä, ja niiden kulttuuritoiminta olikin vilkasta, perustettiin näytelmäseuroja, orkestereita, kuoroja ja urheiluseuroja. Näyttämötoiminnasta tuli yhdistykselle mainio keino ansaita rahaa. Näytelmäseurojen ihmisille harrastustoiminta merkitsi itsekasvatusta: kansalaisen oli hyvä rohkaistua esiintymään, kehittämään itseään ja oppimaan yhteistyötä. Teatteritoiminnassa yhdistyi talkootyö, huvi ja hyöty, yhteinen hyvä.
Sama yhdessä tekemisen riemu ja yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ajaa kesäteatterin tekijöitä nykyäänkin kesästä toiseen valmistamaan uutta näyttämökappaletta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) teki pienen haastattelututkimuksen nykypäivän kesäteatteriaktiiveille.
• Kesäteatteritoimintaan vetää mukava ja mahtava porukka. Porukka on sopivasti ”hullua” ja suvaitsevaista, ja tässä porukassa saa ja uskaltaa olla oma itsensä. Kesä ja teatteri kuuluvat yhteen. (Esa Tikkanen, Kuusamon Näyttämö)
• Jonkin sortin hulluus saa olemaan mukana. Ja tietysti se katsojien palaute esitysten jälkeen. (Pekka Toroskainen, Paukkajan teatteri)
• Framför allt är det nog gemenskapen som finns bland alla deltagare. (Daniel Norrback, Närpes Teater)
Kesäteatterilainen työskentelee vähimmilläänkin satoja tunteja esityksen eteen, valmisteluvaiheessa ja sitten ohjatessaan tai näytellessään, markkinointia, lippukassaa tai kahvilaa hoitaessaan, lavasteiden ja puvustuksen parissa. Talkootunteja kuluu myös kun rakennetaan uutta katsomoa tai katetta katsomolle.
• Kesällä 2010 rakensimme uuden kesäteatterikatsomon talkoovoimin. Työ oli välillä raskasta, mutta tuo kesä on jäänyt mieleen lämpimänä muistona. (Tiina Koskela-Janhunen, Kuusamon Näyttämö)
Yhteisön lujittumisen lisäksi kesäteatterilaiset ymmärtävät lisäävänsä oman paikkakuntansa kulttuuritarjontaa. Esimerkiksi hämeenkyröläisen Maaseudun taiteellisen teatterin julkituotu tavoite on ”maaseudun kulttuuritoiminnan monipuolistaminen”.
• Kesäteatterilla on suuri merkitys, katsojia on reilusti yli 3000 kesässä ja seuraavaksi lähin kesäteatteri sijaitsee 80 kilometrin päässä, pieniä kyläproduktioita lukuun ottamatta. Kesäteatterimme on erittäin merkittävässä asemassa kulttuurin tuottajana alueella. (Silja Mustonen, Kuusamon Näyttämö)
• Paikalla käy paljon turisteja, joten hyöty ei ole jää pelkästään paikallisille asukkaille. (Pekka Toroskainen, Paukkajan teatteri)
• Närpes Teater är en viktig del för många på sommaren, och ett teaterbesök är för flera ett måste. Teater är känd för högklassiga föreställningar och lockar varje år publik från stora delar av landet. (Daniel Norrback, Närpes Teater)
Joillakin paikkakunnilla kesäteatteria on tullut pyörittämään yritys tai vaihtoehtoisesti ohjelmistoa kesäteatteriin ostetaan valmiina pakettina joltakin tuotantotalolta. Tämän tyyppinen kesäteatteriyrittäminen on kuitenkin vähemmistönä, vain noin kuudennes kaikista kesäteattereista.
Klassikkoja, nostalgiaa ja maaseutupolitiikkaa – hauskaa pitää olla
Kesäteatterissa tarjotaan useimmiten hilpeää, jopa hervotonta menoa. Kesäteatterissa ei olla ryppyotsaisia. Musiikki on vetonaula monissa kesäteattereissa, on sitten ohjelmistovalinta vanha kotimainen klassikko Tukkijoella tai uusi Topi Sorsakosken laulujen ympärille käsikirjoitettu näytelmä. Nostalgia puree myös, muistellaan ensimmäisten televisioiden tuloa tai kerrotaan sukupolvien tarinoita.
Perheteatteri kasvattaa suosiotaan, on Mestaritonttua, Röllimetsää, Liisa Ihmemaassa, Prinsessa Ruusunen, ja kotimaiset kirjahahmot ovat myös kesäteatterien suosikkiohjelmistoa, kuten Risto Räppääjä ja Ella. Täällä Pohjantähden alla ja Seitsemän veljestä löytyy liki joka kesä jostakin teatterista, myös Niskavuori-saagaa ja Nummisuutareita, Rautatietä.
Yksi erityinen kesäteatteriohjelmistoista esiin pistävä aihe on maaseutupolitiikka. Näytelmissä käsitellään sitä, miten kylästä viedään palvelut, mutta silti sinnitellään, periksi ei anneta ja vastaiskuja mietitään (Jo vain herra ministeri), vaikka eletäänkin kuntaliitoksen jälkimainingeissa (Operaatio Pusukumpu). Kesäteatterinäytelmissä ei purematta niellä ajatusta, että ”maaseutu olisi valmis saattohoitoon”. Näytelmissä esiintyvät EU-koordinaattorit, maaseutu elää rakennemuutoksessa. Ehkä pienviljelyllä ja karjataloudella olisikin tulevaisuus (Kesä Kuteman kylässä). Kylissä tehokkuusajattelu ja oman edun tavoittelu törmäävät pehmeisiin arvoihin, harjoitetaan maatilamatkailua ja elämää kilpailuyhteiskunnassa (Maarian piha), kiistellään sorakuopasta (Pirunpelto) tai etsitään elämänkumppania maitotilalliselle (Tositarkoituksella).
Tekstejä ohjelmistoihin haetaan ammattikirjailijoilta tai sitten tekijäjoukosta löytyy kesäteatteriesityksen käsikirjoittaja. Suosituimpien kirjailijoiden tekstejä menee usean teatterin näyttämöllä samana kesänä. Esimerkiksi Heikki Luoman kynästä on kesällä 2015 lähtöisin käsikirjoitusta.
Kesäteatterien ohjelmistoissa näkyy paikkakunnan näkökulmasta koettu kansalaisuus. Kyse on symbolisesta yhteisöllisyydestä, ”omasta väestä”, ei Suomen kansalaisista tai EU-kansalaisista.
Teatterin tiedotuskeskus (TINFO)