02.12.2020
Joonas Lahtisen väitöstilaisuus
Joonas Lahtisen väitöstutkimus Making Sense of Perception and Power in Participatory Performance tarkastetaan Helsingin yliopistossa 11.12.2020. Tilaisuutta voi seurata etäyhteydellä Zoomin kautta.
FM, MA Joonas Lahtisen esitysanalyyttinen ja epistemologinen väitöstutkimus Making Sense of Perception and Power in Participatory Performance. Horizons of Change and Politics of the Sensible in Lois Weaver’s ’What Tammy Needs to Know’, Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kalleinen’s ’Complaints Choir’, and Claudia Bosse’s ’dominant powers. was also tun?’ tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 11. joulukuuta 2020 klo 12.15 alkaen. Yleisö voi seurata väitöstilaisuutta Zoom-etäyhteyden avulla (tiedot alla).
Vastaväittäjänä toimii Dr. Fintan Walsh (Reader in Theatre and Performance, Birkbeck, University of London) ja kustoksena Helsingin yliopiston teatteritieteen professori Hanna Korsberg.
Väitöskirja julkaistaan elektronisesti ja se on vapaasti ladattavissa 10 päivää ennen väitöstilaisuutta osoitteessa:
Linkki väitöstilaisuuden Zoom-etäyhteyteen on:
Vaihtoehtoisesti samaan Zoom-tapahtumaan voi liittyä myös seuraavin tiedoin:
Meeting ID: 64 823 204 371
Salasana: 360360
Joonas Lahtinen (s. 1984) on Wienissä asuva esitys- ja installaatiotaiteilija ja teatterintutkija, joka työskentelee Wienin Kuvataideakatemiassa kuvataidekasvatuksen tutkijalehtorina. Hän on opiskellut teatteritiedettä Helsingin yliopistossa sekä performanssia Lontoon yliopiston Queen Mary Collegessa. Lahtinen on julkaissut useita tutkimus- ja populaariartikkeleita suomenkielisissä ja kansainvälisissä julkaisuissa. Hänen teoksiaan on nähty mm. Kiasma-teatterissa, URB-festivaalilla, Mad House Helsingissä, brut Wienissä, WUK Wienissä sekä SOHO in Ottakring-, imagetanz- ja Freischwimmer-festivaaleilla.
Lisätietoja:
joonas.j.lahtinen (a) helsinki.fi
Väitöskirjan tiivistelmä
Väitöskirjassani tarkastelen osallistavien esitystaidepraktiikoiden poliittisuutta ja niihin liitettyjä maailman muuttamisen mahdollisuuksia erityisesti havainnon problematiikan näkökulmasta. Työni koostuu teoreettisesta osasta ja kolmesta tapaustutkimuksesta.
Teoreettisessa osassa esittelen kehittämäni epistemologisen ja esitysanalyyttisen mallin, joka pohjaa erityisesti Jacques Rancièren, Marcel Mauss’n ja Michel Foucault’n ajatuksiin havainnon, vallan, tiedon ja ruumiin suhteesta, ja jonka keskeiset käsitteet ovat "aistikenttä" (sensory field), "kokemuskenttä" (experience field) sekä "ruumiintekniikka" (body technique). Joe Kelleherin ja Alan Readin näkemykset "teatterillisesta kuvasta" (theatre image) ovat puolestaan keskeisessä osassa ruumiillisten kokemusten esitysanalyyttisessä sanallistamisessa.
Analyysimallin avulla pyrin havainnollistamaan yhtäältä sitä, millä tavoilla taiteelliset esitykset vaikuttavat osallistujiinsa ja toisaalta sitä, miten valta, tieto, kulttuuri, aistimellisuus ja ruumiillisuus kytkeytyvät lähtemättömästi toisiinsa ihmishavainnossa, niin osallistavissa esitystilanteissa kuin arkielämässämmekin. Sovellan kehittämääni mallia kolmen erityyppisen osallistavan esitystaideprojektin analyysiin.
Tarkastelen Lois Weaverin esityksiä What Tammy Needs to Know (2006) ja What Tammy Needs to Know about Getting Old and Having Sex (2008), Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Complaints Choir / Valituskuoro -konseptiin perustuvia Helsingin (2006), Singaporen (2008) ja Wienin (2010–) Valituskuoroja sekä Claudia Bossen ja hänen luotsaamansa theatercombinat-ryhmän esitystä dominant powers. was also tun? (2011).
Analysoin projekteissa käytettyjä osallistamiskeinoja ja niiden välittämiä käsityksiä osallistavan esitystaiteen vaikuttavuudesta, politiikasta, ruumiista ja subjektiudesta sekä tarkastelen projekteihin sisältyviä muutospotentiaaleja, ongelmallisia taustaoletuksia ja inkluusioiden ja ulossulkemisten dynamiikkaa. Osoitan myös, millä tavoilla postfordistisen työn erityispiirteet ja osallistavalle taiteelle ominainen “vieraantumisen vastainen eetos” näkyvät projekteissa.
Tutkimustulokseni haastavat monilta osin Weaverin, Kalleisen ja Kochta-Kalleisen ja Bossen projekteista tehdyt tähänastiset, affirmatiivisiin luentoihin painottuneet tulkinnat. Ehdotan, että analyysimalliani voi soveltaa myös taiteellisen tutkimuksen, kuratoinnin ja taidekasvatuksen sekä epistemologian, semiotiikan ja valtiotieteiden piirissä tehtävään tutkimustyöhön.