13.12.2018
Joulun mieli – missä pelastuksemme
Bachin Jouluoratorio ja maalaukset Marian ilmestyksestä, Marian ja Joosefin matkasta, Jeesuksen syntymästä, paimenista, itämaan tietäjistä osoittavat, miten antoisa taiteen ja hengellisten liikahdusten lähde joulu on kuulijoilleen ja katsojilleen. Mitä olisi länsimainen taide ilman joulua ja pääsiäistä. Oratorioiden hengellisenä musiikkina oli tarkoitus liikuttaa, vaikuttaa ja vedota tunteisiin.
Koivuryhmän Jouluevankeliumi Kiasmassa tekee päivitetysti saman. Nyt meitä ei kannatella Bachin Jouluoratoriolla, mennään syvemmälle. Olivier Messiaenin katseilla jouluun. Piano takoo kirkonkellojen raivoisaa iloa. Bachin kantaatti kertoo, miten syvälle olemme vajonneet, mutta pelastuskin on luvassa. Teoksen päättävät Riikka Talvitien säveltämät laulut Teemu Mäen runoihin Jotta ehditte pettyä ja Tänään sataa lunta.
Mutta nyt hyppään jo ylitse. Ei meitä tällä päästetä. Haastatteludokumenteissa joulua pohtimassa ovat kaksi kokoomuspoliitikkoa, pappi/kirjailija, politiikan ja talouden tutkija sekä Aatos ja Armas Mäki. Wille Rydmanin haastattelu päättyy Ayn Randin yltiöindividualismin ja ääriliberalismin sävyihin. Haastattelun käänne on pelottavan hieno. Viimeiseksi jää ilmaan lapsen kokemus siitä, ettei jouluna koskaan kuitenkaan saa sitä, mitä toivoo. Teemu Mäki on Brechtin läpäisemä.
Haastattelut risteyttävät eriäänistä ja -ideologista ajattelua. Jouluevankeliumi laittaa kaksi joulun yksinäistä sankaria, joulupukin ja Jeesuksen tarvitsemaan ja tukemaan toisiaan ja lähtemään yhdessä saunomaan. Saunomisen jälkeen elämä ja tulevaisuus alkavat, nyt-hetkessä. Roolikuteet pannaan narikkaan. Myös enkeli luopuu siivistään.
Minua ei liikuteta vain musiikilla, äänellä (enkelin ilmestys), joka värehtii lumen kiteytymistä. Minua liikutetaan esiintyjien liikkeillä, ekologialla, hauraankauniilla, luonnostelevilla liikkeillä, joilla nämä kasvi-ihmisten taimet kurottavat kohti valoa (niin: kohti valoa, tästäkö ekologisesta tosiasiastako uskonnot sikiävät), ja syntymillä, syntymillä. Esiintyjät ovat kollektiivisena elävänä veistoksena jatkuvassa tulemisen, uudelleen muotoutumisen tilassa. Miten hellää ja kaunista on tämä toinen toisistaan tuleminen, syntyminen. Jeesus ilmestyy, kasvaa koivuna, joka sekin synnyttää uutta. Erilaisten kehojen myötätuntoista rakastavaa kieltä – joulun sanoma. Toivo.
Kiitos tästä joulun lahjasta. Toivon, että Riikka Talvitien ja Teemu Mäen yhteistyö jatkuu. En kuullut/nähnyt heidän kamarioopperaansa Tuomarin vaimoa.
Ei varmaan ole pelkkää sattumaa, että vuoteen 2018 mahtuu enkeleitä ja Bachia (Toinen luonto, Ateria ja Jouluevankeliumi, onko vielä muutakin).
Teatteri ja digi – tasavertaisen toimijuuden haasteet
Humakin, Aalto-yliopiston laserkeilauksen huippuyksikkö ja Jyväskylän kaupunginteatterin yhteistyöhanke Virtuaaliseikkailu teatterin maailmaan on päättynyt. Hankkeessa haluttiin uusia teknologioita hyödyntämällä kehittää teatterien yleisötyötä. Tällä kertaa tutkittiin mittaus- ja mallinnustekniikoita, joita voitaisiin hyödyntää teatterissa. Jyväskylässä järjestetyssä seminaarissa jaettiin kokemuksia, nähtiin sitä, mitä oli saatu aikaan. Seminaarin tallenteet ovat vuoden loppuun katsottavissa tästä: aamupäivän osuus, ja iltapäivä.
Tuoreesta julkaisusta on nyt luettavissa hankkeen toteuttajien ja muiden asiantuntijoiden näkemyksiä. Se on mainio tietopaketti siitä, mitä digitalisaatio edellyttää, millaista uutta osaamista, ammattitaitoa, yhteistoimijuutta ja -tekijyyttä, millaisia uudenlaisia taiteellis-tuotannollisia prosesseja ja teknologiaa tarvitaan. Julkaisu on hyvä yhdistelmä teknologiaa, taidelähtöisyyttä ja teoriaa.
Teattereilta digitalisaatio edellyttää oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, niin kuin Hilkka Hyttinen omassa kirjoituksessaan toteaa. Uudenlaisia mediasisältöjä ei teattereiden perinteisellä ammattitaidolla toteuteta, mutta digitaalisiin tuotantoihin sopivaa osaamista voi löytyä läheltäkin, kuten hankkeen teknologia-asiantuntijat toiveikkaasti kirjoittavat. Teoreetikko (Riku Roihankorpi) pohtii sitä, miten suurin haaste on säilyttää esittävien taiteiden ominaispiirteet. Teatteri on sitä, että ”jotakin tehdään läsnäolevaksi sillä, että jotkut ovat läsnä (esiintyjät, esitys ja katsojat), ja jotakin ei aiemmin läsnä ollutta halutaan luoda tai luodaan näiden välille”. ”Uusien teknologioiden tehtävä teatterissa onkin asettaa ruumiiden suvereniteetti yhä uusiin nollapisteisiin toimijuuden, välineellisyyden ja utopioiden suhteen.” Eikä tätä eettis-poliittista haastetta voi koskaan yliolkaisesti sivuuttaa.
”Teatteri on välineenä pohdiskeleva ja hitaahkosti syttyvä. Se ei ole ilmeisin nopean toiminnan joukoiksi”, pohdiskelee Riihimäen Teatterin #digiteatteri -hankkeen Maria Oiva, mutta kehottaa samaan hengenvetoon tekijöitä tarttumaan ”kriittisellä ja kiinnostuneella otteella digitaalisuuden mahdollisuuksiin” ja ”hackaamaan teknologioita niiden alkuperäistarkoituksia vastaan kohti omia, yleviä päämääriään”. Digi ei teatterissa voi tarkoittaa vain trendikästä ja mediaseksikästä sisäänheittotuotetta.
Vielä on matkaa kuljettavana. Raadollinen realismi varovaisuuden kaavussa suhteessa digitaalisuuteen nousee esiin kulttuurilaitosten ja niiden yleisöjen haastatteluista (Arto Lindholm): kulttuurilaitoksissa ei juurikaan löytynyt intoa visioida digitalisoitunutta taiteen tulevaisuutta. Siihen eivät toisaalta yleisötutkimuksetkaan rohkaisseet. Digitaalisuus ei ole se ikääntyneen ja ehkä konservatiivisen yleisön juttu.
Hienostunutta barbariaa, erehtymättömyyden arroganssia
Tampereen yliopiston aate- ja oppihistorian dosentti Juhani Sarsila käy jäähyväisluennossaan dialogia antiikin Rooman ja nykyhetken Tampere 3:n kesken – sanoja säästelemättä.
Konformismin on hallittava, jumalat täytyy aina keksiä, Roomaakin hallittiin uskonnolla, keisarikultilla, ei legioonilla. Tampere 3:n Sarsila näkee feodalismin paluuna ja uuden keskiajan koittona. Vallan on aina kuuluttava jonnekin. Nyt meillä on voittoja korjaava konsulttiarmeija niin kuin keskiajan lopulla katolinen kirkko. Sarsilalle tämä näyttäytyy hienostuneena barbariana, jossa valta ja väkivalta kätkeytyvät rakenteisiin, struktuureihin. Lisäksi käynnissä on vulgarisoituminen tai popularisoituminen, kaiken kansanomaistuminen ja banalisoituminen.
Nyt puhuu raha ja luonnonlakina ylistetään ikuista muutosta. Sarsilan mukaan valta on taloustotalitarismissa ja konsultivismissa, sen erehtymättömyyden gloriassa, arroganssissa ja itsevarmuudessa.
Parhaita käytäntöjä ja tutkimustuloksia
Meillä työmarkkinaosapuolet ovat parhaillaan valmistelemassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskoulutusta alalle. Hollannissa elokuva-, televisio ja esittävät taiteet ovat yhteistyössä toteuttaneet yhteisen tukipuhelin-verkkosivuston, jolla asiantuntijat ehdottoman luottamuksellisesti avustavat häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun kokeneita. Norjassa on vastikään valmistunut meidän Valta, vastuu, vinoutumat -kyselyn kaltainen tutkimus, jonka tulokset löytyvät täältä, samoin norjalaisten eettinen säännöstö.
Ehdokkaita palkintojen saajiksi
Kiitokset kaikille. Saimme liki 30 ehdokasta Thalia-palkinnon arvoisiksi esityksiksi. Saimme parisenkymmentä Silmänkääntäjä-palkintoehdokasta ja kymmenisen TINFO-palkintokandidaattia. Tämä ylittää kaikki aiemmat ehdokasmäärät. TINFO jakaa nämä kolme palkintoa alan yhteisessä Thalia-juhlassa 11.3.2019.
Väliaikatietoa tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskyselystämme
Yli 300 kollegaamme on jo vastannut kyselyyn. Vielä on matkaa tavoitteeseen. Älä luovuta. Tee tämä pois tieltä, sitten pääset joulurauhaan!