”Kaiken, minkä voimme, annamme yleisölle” – DuvTeatern ennen ja nyt

 

 

 – Aikaisemmin joidenkin rahoittajien oli vaikeaa päättää, mihin lokeroon meidät sijoittaisivat, sanoo toiminnanjohtaja Sanna Huldén, joka on työskennellyt DuvTeaternissa vuodesta 1999. Meille se on aina ollut selvää: olemme taidetoimija. Toimintaamme rahoitetaan samalla tavalla kuin muidenkin vapaiden teatteriryhmien: toiminta- ja hankeavustuksilla.

 

DuvTeatern määrittelee itse moton tapana tehdä ero teatterin ja todellisuuden välille. Kun sitoutuu taiteelliseen työskentelyyn ja uppoutuu siihen syvälle, voivat tunteet joskus tulla niin vahvoiksi, että näyttämön tapahtumat tuntuvatkin yhtäkkiä todelta. Silloin voi olla hyvä muistuttaa itseään siitä, että se minkä kanssa ollaan tekemisissä, on tosiaankin vain teatteria.

 

– Me näyttelijät näyttelemme ja laulamme ja kirjoitamme. Kaiken, minkä voimme, annamme yleisölle. Uskon, että DuvTeatern on teatteri, josta kaikki pitävät – ainakin kaikki, jotka ovat mukana, pitävät siitä. Minulle teatteri on kotini, kertoo Ragnar Bengtström, DuvTeaternin ensemblen näyttelijä vuodesta 2012.
 

 

 

– Jotkut, jotka osallistuivat teatterikerhotoimintaan silloin, työskentelevät edelleen näyttelijöinä ensemblessämme, hän kertoo. Pidämme vuotta 1999 DuvTeaternin perustamisvuotena siksi, että teimme silloin ensimmäisen julkisen esityksemme.

 

Esitys I häxornas och vampyrernas stad (”Noitien ja vampyyrien kaupungissa”, versio Romeosta ja Juliasta) vakiinnutti DuvTeaternin varhaisen taiteellisen linjan. Seuraavat neljä esitystä lähtivät kaikki liikkeelle klassikoista: Ofelias land (”Ofelian maa”, 2001, Hamlet); Vita skuggor (”Valkoiset varjot”, 2003, Kolme sisarta); Sagan om Hans och Greta och mycket annat (”Satu Hannusta ja Kertusta ja paljon muustakin”, 2007), ja En rovfågel flyger in (”Mustien siipien lintu”, 2011, Carmen). Viimeksi mainittu (yhteistyö Kansallisoopperan ja tanssikoulu Blue Flamencon kanssa) osoittautui merkittäväksi virstanpylvääksi DuvTeaternin historiassa.

 

– Sen avulla saavutimme ensimmäistä kertaa laajemman, suomenkielisen yleisön, selittävät Huldén ja Hasán. Sen yhteydessä tuntui siltä, että nyt on oikea aika ottaa askel eteenpäin ja panostaa jatkuvaan toimintaan, eikä toimia vain tuotannosta toiseen.

 

 

Seuraava esitys, Den Brinnande Vargen (”Palava susi”, 2014), merkitsi uutta taiteellista suuntaa. Esitys, joka tehtiin yhteistyössä Klockriketeaternin kanssa, oli DuvTeaternin ensimmäinen täysin alusta asti käsikirjoittama esitys. Tutut kehikot, joita klassikkoteokset olivat tarjonneet, korvattiin nyt jollakin aivan uudella: ensemblen omilla sanoilla ja kokemuksilla. Bengtströmille, joka on tullut tunnetuksi myös runoilijana, on sekä näyttelijän että kirjailijan rooli tärkeä:

 

– Olen onnekas, että olen sekä näyttelijä että kirjailija, se lämmittää minua sisältä. Saan ajatella jotain muuta, enkä vain itseäni. Mutta se on minun ääneni ja minun sanani, minä olen kirjoittanut ne. Kun yleisö katsoo minua, tiedän, että he ovat tajunneet sen.

 

Uusi taiteellinen linja on eittämättä kantanut hedelmää. Vuodesta 2012 DuvTeatern on saanut useita palkintoja, muun muassa Thalia-palkinnon (2015 ja 2021) sekä näyttämötaiteen valtionpalkinnon (2015).

 

 

 

– Noin 20–25 ihmistä osallistuu teatterikerhotoimintaamme ja meillä on kahdeksan näyttelijän ensemble, kertoo Huldén. DuvTeatern on tärkeässä roolissa kehitysvammaisten ihmisten näyttelijä- ja täydennyskoulutuksessa. Näyttelijöillämmehän ei ole ollut pääsyä koulutukseen samalla tavalla kuin muilla kentän näyttelijöillä. Se vaikuttaa taiteelliseen suunnitteluumme – jokainen tuotanto tarkoittaa uutta oppimisprosessia ja usein myös uutta genreä meille kaikille. Työskentelemme aina jonkin sellaisen parissa, jota emme tunne ennalta.

 

Roy Eriksson on yksi niistä, jotka ovat ottaneet askeleen teatterikerhosta näyttelijäksi:

 

– Olin ensin mukana teatterikerhossa monta vuotta, ja 2018 tulin mukaan ensembleen ja minusta tuli näyttelijä. Ensimmäinen roolini oli Kuningas “I det stora landskapet” (”Suuressa maisemassa”) -näytelmässä.

 

Vuosien varrella DuvTeatern on tehnyt muun muassa runoesityksiä, lastenteatteria, musiikkiteatteria, improvisaatioteatteria ja tanssiesityksiä. Huolimatta monista eri genreistä teatteri on kehittänyt omalaatuisen ja itsevarman tyylin. DuvTeaternin luomissa maailmoissa kuvataan erilaisia kulttuurisia arkkityyppejä, mutta usein odottamattomalla, yllättävällä ja monesti myös hauskalla tavalla. Näyttelijöiden käsissä kulttuurisista normeista tulee yhtäkkiä notkeita pakottamatta ja leikkisästi.

 

– Kaikkien työryhmäläisten on oltava osallisia. Kaikkien on voitava vaikuttaa ja kaikkien on pysyttävä kärryillä siitä, mitä teemme. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työskentelemme hyvin kollektiivisesti, selittää Hasán.

 

Kollektiivisuus, yhteistyö ja improvisaatio muodostavat perustan DuvTeaternin työskentelytavalle. Esitykset kirjoitetaan muun muassa devising-menetelmien avulla. Menetelmässä ensemble tutkii ideoita ja kysymyksenasetteluja, monesti Hasánin ohjauksessa. Hasán on ohjannut useimmat DuvTeaternin esityksistä.

 

– Se menee niin, että otamme erilaisia ideoita päästä ja suunnittelemme kaikki yhdessä, selittää Eriksson. Keksimme yhdessä ja kirjoitamme ne ylös, ja sitten esitämme sen.
 

 

 

– On hauskaa työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, saa tutustua heihin ja kokeilla jotakin ihan uutta. Näyttelijyydessä parasta on, että saa tavata muita ihmisiä, jotka työskentelevät teatterin parissa, ja näytellä heidän kanssaan, huomauttaa Eriksson.

 

Lista niistä taiteilijoista, joiden kanssa DuvTeatern on työskennellyt, ei myöskään ole vaatimaton. Listalla ovat esimerkiksi näyttelijät Alma Pöysti, Christoffer Strandberg ja Linda Zilliacus, ohjaaja Ulrika Bengts, ohjaaja-koreografi Antti Silvennoinen, runoilijat Tua Forsström ja Claes Andersson, pukusuunnittelija Anna Sinkkonen, säveltäjä Markus Fagerudd ja valokuvaaja Stefan Bremer. Sellaiset taiteilijat ja toimijat, jotka haluavat tutkia uusia työskentelytapoja ja kehittää näyttämötaidetta, ovat aina kiinnostavia kumppaneita DuvTeaternille.

 

 

– Koska työryhmässä on aina uusia ihmisiä, työskentelytapamme on jatkuvasti suurennuslasin alla, kertovat Huldén ja Hasán. Meidän on otettava huomioon, että ne, jotka eivät tunne työskentelytapojamme, voivat tulla erilaisesta työkulttuurista ja heillä voi olla erilaisia odotuksia tuotantoprosessin kulusta. Kollektiivinen tapamme työskennellä on esimerkiksi hitaampi kuin mihin monissa laitosteattereissa on totuttu, mikä voi aiheuttaa työkulttuurien yhteentörmäyksiä.

 

Myös Bengtström myöntää, että joskus voi viedä jonkin aikaa tutustua uusiin yhteistyökumppaneihin:

 

– Alussa on aika vaikeaa oppia tuntemaan ihmisiä, mutta sitten heistä tulee ystäviäni. Ja he ovat ystäviäni vielä tänäkin päivänä.

 

 

 

Yhteistyön lisäksi DuvTeatern levittää tietoa saavutettavista työskentelytavoista työpajojen, seminaarien ja luentojen kautta. Kunnianhimoinen tavoite on inspiroida muita toimijoita kehittämään saavutettavuuttaan, samalla kun ryhmä jatkaa oman toimintansa kehittämistä. Vuosina 2023–2025 DuvTeatern johti taiteellista tutkimushanketta TIKSI – Saavutettavuus taiteellisena strategiana ja inspiraationa (Tillgänglighet som konstnärlig strategi och inspiration). Hankkeen tavoitteena oli tutkia, kuinka saavutettavuus voitaisiin ottaa esityksen taiteelliseksi lähtökohdaksi sen sijaan, että se lisätään tukipalveluksi ensi-illan jälkeen.

 

– Hanke oli luonnollinen kehityskulku niistä kysymyksistä, joiden kanssa olemme työskennelleet alusta asti, kertoo Hasán. Kuinka voimme tehdä teatterista saavutettavampaa kaikille, sekä ammattina että elämyksenä yleisön näkökulmasta? Hankeidea sai alkunsa, kun olimme yhteyksissä Ramps on the Moonin kanssa.

 

Ramps on the Moon on brittiläinen organisaatio, joka tukee näyttämötaiteen toimijoita saavutettavampien työtapojen kehittämisessä. Organisaation työ inspiroi DuvTeatern suuntautumaan kolmeen painopisteeseen: viittomakielen tulkkaukseen, kuvailutulkkaukseen ja ymmärtämisen saavutettavuuteen. Yksi tavoitteista oli luoda näyttämötaiteen tuotanto, jossa kaikki kolme painopistettä olisivat läpileikkaavasti upotettuna esitykseen. Tuloksena oli dekkarifarssi Livsfarligt på allvar! -ett svårtolkat mordmysterium (”Oikeasti hengenvaarallinen! – vaikeatulkintainen murhamysteeri”). Esitys sai ensi-iltansa syksyllä 2024 ja se luotiin yhdessä Svenska Teaternin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa.

 

– Livsfarligt på allvar! -näytelmässä työskentelimme viittomakielisen ja kuuron näyttelijä Silva Belghitin kanssa, kertoo Eriksson, joka näytteli etsivätoimiston johtaja Pekka Janssonia. Minulle oli uutta näytellä viittomakielisen näyttelijän kanssa, mutta hän opetti meille vähän viittomakieltä. Työskentelimme myös sokeille tarkoitetun kuvailutulkkauksen ja selkoruotsin parissa. Pitäisi olla helppoa ymmärtää, koska on tärkeää, että monet erilaiset ihmiset voivat tulla katsomaan.

 

 

Belghiti toimi myös yhtenä hankkeen konsulteista, keskittyen viittomakieleen, tulkkaukseen ja kuurojen kulttuuriin. Ellen Hoang toimi viittomakielen tulkkauksen asiantuntijana, ja Riikka Hänninen ja Pipsa Toikka kuvailutulkkauksen asiantuntijoina. Ymmärtämisen saavutettavuuden ja selkokielen asiantuntijoina toimivat DuvTeaternin näyttelijät. Prosessi alkoi työpajojen sarjalla Teatterikorkeakoulussa. Konsulttien opastuksella ja tuella taiteelliset suunnittelijat ja näyttelijät alkoivat kehittää näyttämökieltä, joka sisältää kuvailutulkkausta, viittomakielen tulkkausta ja selkoruotsia. Työpajat myös aloittivat tuotannon kirjoitusprosessin.

 

 

 

– Emme esimerkiksi olleet ottaneet huomioon suunnitteluvaiheessa, että meidän pitää varata aikaa kirjallisen käsikirjoituksen kääntämiseen viittomakielelle, muistelevat Huldén ja Hasán. Tämän muistamme ensi kerralla, kun työskentelemme viittomakielisten näyttelijöiden kanssa.

 

Hankkeessa kehitetyt luovan saavutettavuuden työpajat elävät myös hankkeen jälkeen. Niitä voivat tilata toimijat, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään uusien kohderyhmien ja kollegojen mukaan ottamista. Työpajat on suunnattu kaikille, jotka työskentelevät näyttämötaiteen parissa.

 

– Keväällä 2025 Livsfarligt på allvar! oli vierailuesityksenä Wasa Teaterissa, kertovat Huldén ja Hasán. Silloin järjestimme konsulttiemme kanssa koko henkilöstölle näyttelijöistä teknikkoihin ja siivoojiin kaksi työpajaa. Olemme pitäneet työpajan myös Ruotsissa, osana Scenkonstbiennalenin (Näyttämötaiteen biennaalin) virallista ohjelmaa.

 

 

 

– Tulevaisuudessa teemme uusia näytelmiä, suuria ja pieniä, kertoo Eriksson. Teemme elokuvan nyt ensin, mutta sen jälkeen teemme uuden teatteriesityksen. Saamme miettiä, mitä ihmiset haluavat nähdä. Yleisö tykkää kyllä DuvTeaternista, mutta mitä he haluavat nähdä? Pidän siitä, kun tulee paljon väkeä katsomaan. Pitäisi olla täysi sali, jotta saamme paljon rahaa ja voimme tehdä enemmän esityksiä.

 

DuvTeatern suunnittelee parhaillaan uutta kehittämishanketta ja helmikuussa 2026 on seuraavan ensi-illan aika: Bengtströmin runoesitys Ut genom väggen! (”Läpi seinän!”) toteutetaan yhteistyössä Wegelius Kamarijousien kanssa. Kiertue-esityksessä Bengtström ja Huldén lausuvat runoja musiikin säestyksellä.

 

– Tätä olen odottanut! huudahtaa Bengtström. Yleisö tulee kokemaan jotain uutta minusta, sellaista, jota eivät ole ennen nähneet. Siinä on runojani ja Elina Mattilan sellomusiikkia. Ihmiset saavat ajattelemisen aihetta, kun runot esitetään musiikin kera. Saan paljon, kun kuulen sellon, tulen niin vahvaksi. Kun luen runojani, annan kaikkeni.

 

DuvTeatern jatkaa eteenpäin. Millimetri kerrallaan.