Kaisa Tienvieri, Sorin Sirkus ry
Työvaihto-organisaatio: Cirkus Cirkör, Tukholma, Ruotsi
Ajankohta: 26. – 30.8.2013
Työvaihtopaikan hankkiminen
Työvaihtopaikka ruotsalaisessa nykysirkuksessa Cirkus Cirkörissä tuntui heti hankkeen ja koulutusten alkaessa luonnolliselta valinnalta. Cirkörissä toimii sekä esitys ja tapahtumatuotannon osasto että pedagoginen osasto. Lisäksi Cirkör on aikanaan käynnistänyt sirkuksen korkeakouluopetuksen ja edelleen sen yhteydessä toimii sirkuslukio. Nämä kaikki ovat Sorin Sirkuksen kanssa yhteneväisiä – joko jo olemassa olevaa toimintaa tai tulevaisuuden tavoitteita.
Sorin Sirkuksella oli jo moninaisia suhteita Cirköriin vuosien varrelta: Cirkuspiloternan (sirkuskorkeakoulun edeltäjän) riveissä oli koulutettu sorilla aikanaan harrastaneita nuoria, nuorten esiintyjien ryhmä, Ung Cirkör oli tullut tutuksi mm. festivaaleilla, joihin Sorin Sirkuskin 2000-luvun alkupuolella osallistui. Cirkör oli vuoden 2012 alussa liittynyt eurooppalaisten nuorisosirkusten verkostoon, Caravaniin. Sorin Sirkus järjesti 2012 heinäkuussa Euroopan Unionin rahoituksella Youth In Actionin kautta nuorisovaihdon, johon osallistui myös Cirkörin nuoria. Tätä kautta opin tuntemaan yhden heidän pitkäaikaisista pedagogeistaan, Anna Nermanin, jonka tehtäväkenttään kuului opetustyön lisäksi kurssitoiminnan kehitys ja myyntityö.
Annan kanssa ryhdyimme suunnittelemaan vaihtoa – kaiken piti olla ”Peace of Cake”. Toisin kuitenkin kävi: Jouduin suureen leikkaukseen syyskuun 2012 alussa, jonka seurauksena olin pitkällä sairaslomalla. Leikkauksella ei saatu korjattua jo osin heikentynyttä liikuntakykyäni. Palasin töihin täyspäiväisesti marraskuulla ja vaihdon mahdollisuus toipilaana tuntui lähes mahdottomalta. Toisaalta työyhteisössäni oli vuoden 2012 aikana muitakin pitkiä sairauspoissaoloja ja henkilöstövaihdoksia, joten mahdollisuus irrottautua edes kahdeksi viikoksi työstä näytti täysin poissuljetulta. Kun lopulta loppukeväästä 2013 työnantajalta näkyi vihreää valoa vaihdon suhteen, Cirkörin tilanne olikin muuttunut: pedagogisen osaston raskas kevät toi tullessaan tehtävien uudelleen järjestelyjä ainoaan mahdolliseen ajankohtaan, jolloin olisin voinut irrottautua omasta työstäni.
Kesälomien keskellä jatkoin neuvotteluja toisen osaston, tuotantotiimin Anna Ljungqvistin kanssa, elokuun toisella viikolla saimme sovittua kaksi viikon mittaista jaksoa, jolloin saatoin lähteä. Vaihdosta toteutui tällä erää kuitenkin vain ensimmäinen viikko. Kotiin palatessani näytti jonkin aikaa mahdolliselta, että ennenaikainen synnytys olisi käynnistynyt hetkenä minä hyvänsä. Lääkäri määräsi minut matkustuskieltoon, joten toinen viikko jäi valtavan suureksi pettymyksekseni toteutumatta. Olemme kuitenkin sopineet, että toteutan tuon viikon vielä jälkeenpäin!
Omat järjestelyt olisin voinut hoitaa todella paljon paremmin. Toisaalta on melko ymmärrettävää, että oma heittelehtivä terveydentila ja työpaikan sisäiset paineet tekivät pitkän tähtäimen suunnittelemisesta lähes mahdotonta.
Ehdin tavata Annan lisäksi Tampereella juuri ennen vaihtojaksoa kiertuetuottaja Emman Knitting Peace -esityksen yhteydessä. Ehdin siis saada mukavasti ennakkotietoa ja kerätä hyviä kysymyksiä vaihtojaksoa varten.
Työtehtävien määrittely
Koska pääsimme sopimaan kovin myöhään vaihdostani Anna Ljungqvistin kanssa, päätimme, että suunnittelemme tehtäviä paremmin vasta paikan päällä ja hiukan tilanteen mukaan. Ensimmäisen viikon tavoitteena olikin lähinnä seurata tuotanto-osaston työtä ja tehdä pieniä tuotantoa tukevia tehtäviä. Sain haastatella Annan lisäksi muiden osastojen vastaavia työntekijöitä – talouspäällikköä, pedagogisen osaston vastaavaa, lukio-opetuksen vastaavaa, joka on myös Dans och Cirkus Högskolanin linjavastaava, tiedotus- ja markkinointiosaston kahta työntekijää ja tuottaja-taiteilija Jesper Nikolajeffiä, joka esiintyy artistina mm. toisessa kiertue-esityksessä, Wear it Like a Crowninissa. Hän valotti myös mm. Ung Cirkörin toimintaa ja järjestämiään esiintymiskiertueita kouluille.
Toisella viikolla minulle oli varattu tehtäviä Daniel Spizerin johdolla, tarkoitus oli olla mukana sekä koululaisesityksen järjestämisessä että lähinnä Botkyrkan asukkaille järjestetyn näytöksen järjestelyssä, yksi tehtävistäni olisi ollut mm. kutoa ottaessani vastaan koululaisia näytökseen. Olisi ollut hienoa nähdä heidän tapansa toimia. Tutustuminen taustatyön, teknisen suunnittelun, kv-kontaktoinnin, rahoituksen ja tiedotuksen lisäksi konkreettiseen näytöstoimintaan jää siis myöhemmälle enkä osaa vertailla omaan malliimme, jossa omalla tilalla ja talkootoiminnalla on suurempi merkitys.
Työskentely ulkomaisessa organisaatiossa
Oli upeaa tulla taloon: jokainen tiesi tulostani ja kohtasin ainoastaan iloisia ja avoimia kasvoja tutustumiskierroksella. Anna oli lähettänyt koko henkilökunnalle viestin, jossa kertoi tulostani. Ihmiset toivoivat myös oppivansa Sorin Sirkuksesta – harmillisesti toiselle viikolle suunniteltu esittelytilaisuus ei tällä kertaa toteutunut.
Oli mahtava huomata, miten hyvin pärjäsin kahdella kielellä - arkiset tilanteet hoidin ruotsiksi, mutta haastatellessani tarkemmin työntekijöitä kieli oli kaikkien kannalta helpompi vaihtaa englanniksi. Sanastoa löytyi paremmin englanniksi vaikkapa talous- tai PR-asioiden osalta. Kohtuullisen englannin käyttäminen ei tuntunut tuovan sinänsä uutta tai yllättävää työhön. Toimin omissa työtehtävissäni jo niin usein sähköpostin välityksellä ”with broken english”, että tuntui suorastaan virkistävältä mahdollisuudelta käyttää sekä toista kotimaista että kasvokkain varmistua siitä, että ymmärrämme toisiamme – tarvittaessa kahden kielen sekoituksella.
Oma tehtäväni käytiin läpi ensin maanantaina yleisluontoisesti ja tilanteiden muuttuessa aikatauluja ja tehtäviä pohdittiin päivittäin tarkemmin. Sain toimia melko itsenäisesti, sillä minulle mietityt tehtävät eivät vieneet koko työpäivän aikaani. Sain oman pöydän tuottajien toimistosta. Työskentelin tarvittaessa omalla koneellani, pääsääntöisesti kuitenkin kynän ja paperin kanssa. Cirkörin edistyksellisyydestä huolimatta yhdessä asiassa kaipasin Suomeen – toimiva verkkoyhteys ei ollutkaan itsestäänselvyys. Ensimmäisinä kahtena päivänä en saanut yhteyttä toimimaan lainkaan, muinakin päivinä se pätki. Yhtenä päivänä Anna lähti kotiin viimeistelemään avustushakemusta, sillä verkko ei toiminut lainkaan.
Sain käännettäväkseni kaksi kritiikkiä ja yhden ennakkopuffin Cirkörin Knitting Peacin Turun ja Tampereen esityksistä. Oli oikeastaan aika hauskaa kääntää sellaisen esityksen kritiikit jonka itsekin on nähnyt ja josta on jutellut useamman sirkuslaisen kanssa. Sirkuskritiikki on Suomessa melko lailla lapsen kengissä. Toisaalta oma ymmärrykseni nykysirkuksesta on sekin vielä kovin ohutta. Kääntäessäni sumeita suomalaisia lauseita edes jollain lailla vastaaviksi englanniksi sain vaivata päätäni moneen uuteen ajatukseen ja oivallukseen sirkuksesta itsestään.
Autoin lisäksi Anna mm. lukemalla avustushakemuksen ja esittämällä kommentteja siitä. Muutoin pääsääntöisesti tutustuin itsenäisesti toimintaan ja toimijoihin, osallistuin kokouksiin, luin mm. toimintakertomuksia, tutustuin lukion opinto-ohjelmaan jne.
Oli jännittävää lähestyä Knitting Peace –esitystä monipuolisesti koko Cirkörin työyhteisön kautta (talous, tuotanto, markkinointi ja tiedotus, koululaisesitysten valmistelu, kiertueorganisaatio jne.). Esitys itsessään oli jättänyt paljon kysymyksiä joihin sain Cirkörillä vastauksia. Oma käsitykseni sirkuksesta sai uusia piirteitä ja varmasti kehittyi ammatillisempaan suuntaan.
Sain ilokseni seurata myös Cirkörin työpaikan tyytyväisyyskyselyn esittelyä koko henkilökunnalle tarkoitetussa kokouksessa. Ymmärsin reilun tunnin mittaisen ruotsinkielisen tykityksen lähes täydellisesti. Kyselyn tulokset olivat uskomattomat, henkilöstön tilanne vaikutti sen valossa monin paikoin unelmatyöpaikalta. Vuoden takainen kysely toistettiin kesän aikana ja tuloksia vertailtiin. Kunkin kohdan vapaakenttätekstit luettiin ja niistä kustakin keskusteltiin lyhyesti. Muutama kohta herätti paljon syvällistäkin keskustelua –työntekijät olivat myös itsekriittisiä omien toiminta- ja ajatusmalliensa suhteen. Varsin avointa ja kypsää keskustelua, johon ei välttämättä aivan jokaisella suomalaisella kulttuurialan työpaikalla kyettäisi!
Osallistuin myös mm. viikoittaiseen tuotantokokoukseen, jossa käytiin läpi Knitting Peacen Prahan esityksiä ja suunniteltiin Cirkörin seuraavaa kiertue-esitystä. Samoin seurasin tiedotuksen ja markkinoinnin ja tuotannon yhteistä tiivistä palaveria.
Työkulttuurista
Ajatukseksi vaihdon aikana tiivistyi:
Luovan alan toimijat, kulttuurialan työläiset ovat samanlaisia ainakin Cirkörissä kuin miten suomalaisen kentän toimijat koen: työtä tehdään intohimosta, ei (jopa hävyttömän pienen) palkan vuoksi. Ihmiset ovat valmiita joustamaan lähes loputtomasti toivotun taiteellisen tai pedagogisen lopputuloksen eteen. He ovat sitoutuneet todella voimakkaasti sekä toimintaan että työyhteisöönsä. Siinä mielessä kansainvälinen työ ei oikeastaan eronnut suomalaisesta työstä.
Cirkörissä varsinainen KV-toiminta on kovin erilaista, kuin mitä omassa työyhteisössäni teemme (EU-rahoitteiset nuoriso- ja koulutushankkeet), sirkusesityksen kiertuetoimintaa. Tässä suhteessa vertailukohta olikin kovin erilainen ja kaivattu! Virkistävää oli muutoinkin seurata ammattilaisten kiertuetoimintaa.
(Nuorisosirkustoiminnan puitteissa aiemmin tekemääni KV-työskentelyyn verrattuna kokemukset ovat kovin erilaisia mihin tahansa paikan päällä tapahtuvaan toimintaan nähden: sähköpostin välityksellä tapahtuva yhteistyöskentely on usein ”venyvää ja paukkuvaa”, asioita tehdään viime tingassa ja melkoisella tulipalokiireaikataululla muun perustyön ohella. Suunnittelukokouksissa on toki aikaa paneutua sisältöön ja suunnittelutyö tehdäänkin usein huolella. Projektien ollessa käynnissä suuristakin asioita joudutaan sopimaan skypen tai sähköpostin kautta ja vaikkapa poikkeavien taloussysteemien välinen ”kommunikointi” on ajoin työlästä. Yhteisesti käytetty ”broken English” tekee sekin oman hankaluutensa yhteistyöhön. Cirkörilläkin osa juuri näistä EU-hankkeista tosin tuntui menevän jossain määrin samanlaisen hankalamman kaavan mukaan.)
Cirkörin tavoitteena on, että nykysirkus läpäisee koko yhteiskunnan. Erityisesti taiteellisen johtajansa Tilde Bjöforsin tekemä aktiivinen ja syvällinen lobbaustyö on käynnissä jatkuvasti. Tilde tuntuu elävän nykysirkukselle – sen toteuttamiselle, tutkimiselle ja sen tietouden levittämiselle. Alan avaaminen, opetustyö ja yleisötyö otettiin todella vakavasti. Pedagogisella osastollakin mm. kouluille suunnattujen sirkuskurssien lisäksi pyrittiin sirkustietoisuutta lisäämään opettajille sekä faktatiedon että sirkusavusteisen opetustyön avulla.
Haastatellessani talouspäällikkö Anna Olssonia tuntui, että koko Cirkus Cirkörin tapa toimia, vision ja mission käsin kosketeltavuus kaikessa tekemisessä näkyi konkreettisimmin: talouspäällikkö tunsi talon tapahtumat todella hyvin ja kertoi talon tiiviistä ja mietityistä toimintamalleista yhteisön kanssa. Hän kertoi mm. Chilla med Cirkör – sunnuntaitapahtumasta ylpeänä, tapahtuman sisältö ja tarkoitus olivat hänelle varsin selkeitä: tapahtuma tarjoaa Botkyrkan asukkaille mahdollisuuden tutustua nykysirkukseen, tulla katsomaan Cirkörin toimintaa, kokeilla sirkuslajeja ja hengata kahvitellen sirkuksella. Kerran kuussa tapahtuva toiminta kerää jopa satakunta paikallista viettämään rentoa aikaa sirkuksella. Mitä parhain tapa kiinnittyä ympäröivään yhteisöön ja tuottaa samalla paljon hyvää!
Cirkus Cirkör kiinnittyy ympäröivään yhteisöönsä voimakkaasti. Sen tavoitteet, arvot ja toimintatavat ovat linjassa kaiken sen toiminnan sisällön kanssa. Cirkörin taiteellinen toiminta on kärjistäen sanottuna enemmän kuin sirkusesitys, jonka esillepanoon käytetään hyväksi muita taiteita. Cirkörissä ajatuksena tuntui olevan taiteiden tasavertainen olemassaolo – ne eivät ole vain alisteisia tiedolle ja tekniikalle. Perustamishistoria ja perustajien tausta vaikuttaa edelleen voimakkaasti koko toiminnan sisältöön ja toteutustapaan. Uusia, lainaamisen arvoisia toimintatapoja ovatkin suhtautuminen poliitikkojen, rahoittajien, virkamiesten jne. ajatusmaailmaan ja sirkustuntemukseen vaikuttamiseen aktiivisesti, avoimesti, sitkeästi ja pitkäjänteisesti.
Yhden suuren rahoittajan, eli Botkyrkan kunnan kanssa tehtävät sopimukset toiminnasta, joka suunnataan juuri ympäröivän yhteisön hyväksi, kuvaavat sirkuksen yhteisöllisyyden läpäisemää toimintaa – taidetta ei nähdä vain itseisarvona eikä rahoittajaa kasvottomana tahona. Rahoittajan toiveisiin pyritään vastaamaan avoimessa ja tiiviissä keskustelussa. Arvomaailma läpäisee koko työyhteisön ja kaiken Cirkörin toiminnan. Se, että talouspäällikkö on innostunut toiminnan sisällöstä ja todella tuntee sen, oli minulle todella sykähdyttävä kokemus!
Kokouksia oli sopivasti ja ne olivat hyvin valmisteltuja ja napakoita. Asiat käytiin läpi juurta jaksain, vaikkapa tunnin mittaisessa markkinointi- ja tiedotuspalaverissa ehdittiin käydä läpi valtava määrä asioita ja sopia niiden toteuttamisesta melko tarkkaankin. Positiivinen ilmapiiri, osallistuminen ja rauhallisuus palavereissa tuntuivat poikkeavilta suomalaiseen kulttuurimaailman kokous- ja palaverikäytäntöön suhteutettuna. Henkilökohtaisuuksiin ei menty, epäselvistä asioista kysyttiin rauhallisesti ja ne selvennettiin ilman kysymysten henkilöitymistä. Kokoukset alkoivat ajallaan ja kestivät sovitun ajan, ihmiset olivat pääsääntöisesti ajoissa.
Tuotannon haasteet, toimintatavat ja kartoittamattomat alueet tuntuivat jopa hämmentävän samankaltaisilta. Cirkörin esitystuotannon puolella oli käynnistymässä muutoksia tehtävänkuvissa ja suunnitteilla strategiatyön tiivistämistä. Siitä huolimatta, että Cirkör on suurempi, monet toimintatavat olivat samankaltaisia. Jos Sorin Sirkuksella olisi mahdollisuus useampaan työntekijään vaikkapa tuotannollisissa tehtävissä toimisimme varmasti pitkälti samoin.
Havaintoja
Käytin osan ilta-ajastani tutustuakseni ruotsalaiseen sirkuskenttään. Suomalaisen Sieltä puuttuu vahva nuorisosirkustoiminta. Vertailun vuoksi: Ruotsissa on kymmenen nuorisosirkusta, sirkuslukio ja –korkeakoulu. Suomessa on yli 40 nuorisosirkusta, toisen asteen ammatillinen koulutus sirkuksen alalta ja korkeakoulun teatteri-ilmaisuohjaajien koulutukseen integroitua sirkusohjaaja koulutustakin ollaan ajamassa alas muun taidekorkeakoulutuksen mukana. DOCHin kahdestakymmenestä kahdesta opiskelijasta on 4 ruotsalaista, 10 suomalaista, loput muualta Euroopasta. Lukion linjavastaava Walter Ferrera oli itsekin sitä mieltä, että Ruotsiin kaivattaisiin lisää toimijoita juuri ruohonjuuritasolle, jotta sekä lukioon että korkeakouluun saataisiin myös oman maan oppilaita.
Toinen yllätys oli kattojärjestön ja tiedotuskeskustoiminnan puuttuminen Ruotsista. Kattojärjestö voisi toimia sekä voimakkaasti jäsentensä etua ajavana että keskustelufoorumina. Sen puuttuminen tuntui ainakin omasta näkövinkkelistä todella suurelta puutteelta: Cirkör tuntui kantavan koko ruotsalaisen nykysirkuksen agendaa harteillaan. Eikä se liene pieni ja mitätön tehtävä!
Cirkörin rahoitus ei vieläkään, 18 toimivuoden jälkeen, ole itsestäänselvyys. Sirkus joutuu perustelemaan olemassaoloaan ja rahoituksen tarvettaan uskomattoman paljon suhteessa siihen, miten paljon kansalaisia se tavoittaa vuoden aikana ja miten voimakkaasti se vie Ruotsi-kuvaa maailmalle. Cirkör kutsutaan mieluusti suuriinkin saappaisiin – Nobel-kutsujen esiintyjäksi tai maailmannäyttelyn Ruotsi-osaston vetonaulaksi. Mutta rahoituksen suuruus on lähes naurettava verrattuna vaikkapa vastaavassa, vakituisen alueellisen taidelaitoksen, asemassa oleviin ammattiteattereihin.
Valokuvaaja Mattias Edwallin kanssa tehty pitkäaikainen ja hedelmällinen yhteistyö näkyi lähes kaikkialla Cirkörissä - sirkuksen seinillä, Inuti i cirkus hjärtan -kirjassa, verkkosivuilla jne. Valokuvista julkaistiin juuri syyskuun alussa kirjamessuilla upea kuvateos. En ehtinyt saada sitä vielä käsiini ensimmäisen jakson aikana. Mattiaksen pistämätön näkemys on vaikuttanut todella voimakkaasti Cirkörin näkyvyyteen ja siihen, miten itsekin Cirkörin näen ja suorastaan koen. Tätä yhteistyötä arvostetaan valtavasti. Yhteisöllisyys ja taiteidenvälisyyden läpäisevyys näkyy jälleen kerran!
Tavoitteiden toteutuminen
Olin asettanut tavoitteeksi suuremman organisaation seuraamisen ja siitä kumpuavat ajatukset ja oman ammattitaidon kehittymisen toisenlaista työyhteisöä seuraamalla sekä luonnollisesti verkostojen luomisen. Cirkörin kanssa emme sopineet yhteisistä tavoitteista – lyhyt, kahteen jaksoon pätkitty jakso ja vaihtopaikan työntäyteinen tilanne mahdollistivat hiukan alkuperäistä suunnitelmaa karsitumman version.
Yllätyksekseni jo viikon vaihtojakson aikana tärkeäksi oppimiskokemukseksi ei paljastunutkaan uudet toimintatavat, -mallit, suuremman organisaation tehokkaampi/parempi toiminta, vaan oman osaamisen ymmärtäminen, oman organisaation vahvuuksien hahmottaminen ja uuden näkökulman saaminen omaan työhön. Toisaalta monet vanhat omat ajatukset saivat vahvistusta. Erityisen tärkeäksi koin arvojen, näkemyksen ja kulttuurisen tehtävän kirkastamisen omassa toiminnassamme. Organisaationa, jonka toiminta kasvaa voimakkaasti selkeän suunnan löytäminen, fokusoiminen ja toiminnan perusteiden syvällinen jakaminen läpi koko organisaation on oleellisinta kaikessa. Toisaalta jokaisen oven molemmilta puolilta löytyvät lyhyet tehtävänkuvaukset vahvistivat näkemystäni läpinäkyvien tehtävänkuvien ja toimintamallien tärkeydestä.
Yksi tavoitteistani oli kartoittaa yhteistyön mahdollisuuksia Cirkörin kanssa. Kaksi oppilaistamme oli muuttanut saatuaan opiskelupaikan DOCHista, toista näinkin harjoittelemassa. Yksi oppilaistamme oli muuttanut tyttöystävän perässä Ruotsiin ja aloittanut Cirkörin sirkuslukiossa opintonsa. Uutta kiinnostusta ja vanhojakin suhteita kun on riittämiin. Olimme toivoneet yhteistyötä jo vuodelle 2014, mutta pedagogisen puolen uudelleen organisoituminen ja kaiken ylimääräisen karsiminen rajoittavat tulevaa yhteistyötä. Yhteistyölle on toiveita ja ideoita kannattaa kehitellä – molemmilla on kaiken lisäksi tulossa pyöreä juhlavuosi 2015, joten molemmin puolinen ja monipuolinen vaihto varmasti tulee toteutumaan. Sorin Sirkuksen toiveena on esiintyvien ryhmien mahdollisuus tutustua toisiinsa, harjoitella yhdessä ja nähdä toistensa esityksiä.
Sirkuslukion ja -korkeakoulun kanssa olisi kiinnostavaa tehdä yhteistyötä. Viikossa en ehtinyt tutustua vielä Tukholman muuhun sirkustarjontaan – tarkoitus oli laajentaa kenttää naapurin taiteilija-kulttuurityöntekijöiden kansoittamaan Subtopiaan ja sirkuskorkeakoulu DOCHiin seuraavalla viikolla. Tapahtumia oli juuri vaihtoviikkoni aikana melko vähän, toisen rupeaman aikana olisikin ollut runsaammin esitystarjontaa.
Eniten vaihto tarjosi näköaloja ja oman työn ja työyhteisön tarkastelua ulkopuolelta. Huomioita syntyi paljon, sekä korjattavaa että ilon aiheita ja oman työn ja työpaikan kehitysideoita.
Omasta elämäntilanteesta johtuva myöhäinen varmistuminen ja lyhyt valmistautumisaika harmittivat. Toisen jakson poisjäännin vuoksi en saanut kokemusta konkreettiseen esitystoimintaan osallistumisesta. Samaan aikaan apuraharumba omassa työpaikassa ja omien töiden hoitaminen vaihdon aikana söivät keskittymistä ja tehoa vaihdolta.
Oman organisaation hyöty ovat varmasti konkreettiset muutosideat pienissä ja suuremmissakin asioissa: mainioiden ideoiden ”varastamiset” ja toisaalta arvojen, vision ja mission kirkastuminen sekä strategian miettiminen ja ennen kaikkea hallitustyöskentelyn kehittäminen. Koska jäin pois omasta työstä äitiyslomalle niin pian vaihdosta palaamisen jälkeen, monet asiat alkavat konkretisoitua varmasti vasta töihin palaamiseni jälkeen.
TAIVEX2
Työvaihto oli ehdottomasti parasta, mitä ammatillisesti olen muutaman vuoden aikana saanut kokea. Omien näköalojen avartuminen, omien ammatillisten ajatusten vahvistuminen ja voimaantuminen omassa työssä vievät varmasti eteenpäin omaakin organisaatiotani.
Vaihto ei olisi toteutunut ilman patistelua – jäin harmittelemaan sitä, etten ehtinyt konsultoida Sirkuksen tiedotuskeskuksen väkeä ennen lähtöä. Eväspussin ja verkoston mukaan ottaminen olisi ollut varmasti vaihdon kannalta hedelmällistä sekä itselle viemisinä että Cirkörin väelle näkökulmaksi. Vallitseva asenne heillä tuntui olevan, että kaikilta ja kaikesta voi oppia itsekin. Turhan paljolti ehkä itse lähdin oppimaan altavastaajana enkä tasavertaisena, kollegana.
Jälkeenpäin katsottuna mukana oli turhaakin nöyryyttä, sillä suomalaisella sirkuskentällä on paljon annettavaa eritoten taiteen perusopetuksen osaamisella ja kehitystyöllä sekä sirkuskoulujen yhteisellä toiminnalla. Kattojärjestötoiminnalla yleisestikin ottaen, tiedotuskeskuksen ja nuorisosirkusliiton kaltaisilla toimijoilla, olisi tilausta. Loppukeväästä ja alkusyksystä olimme toisessa yhteydessä kehittelemässä yhteistyöideoita Norjan ja Ruotsin suuntaan. Yhtenä kärkenä juuri nuorisosirkustoiminnan osaamisen vieminen ennen kaikkea Norjaan. Osaamisen viemistä suosittelisinkin. Hanke pystyyn, kiinnostuneita riittää kaikissa kolmessa maassa! Olen mielelläni mukana toteuttajana. Suunnitellun toisen vaihtojaksoni aikana Sorilla vieraili Norrköpingiläinen nuorisosirkusryhmä. Laajempi kontaktointi on siis jo aluillaan!
Ammatillisen toiminnan lisääntyminen Sorin Sirkuksella hyötyisi varmasti Cirkörin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tamperelaisen sirkuselämän kehittyessä Sorin Sirkus voi tulevaisuudessa olla tarjoamassa muutakin apua kuin yksittäisiä sirkuskatsojia vauhdittamalla CC:n esitysten katsomoihin. Cirkörin verkostot ovat valtavan laajat kotimaassaan ja laajasti myös maailmalla. Cirkörin koulutus ja esitys/tapahtumatoiminta kattaa laajasti myös Norjan kentän (Norjalaisten on helpompi tilata hyvää ja valmista Ruotsista kuin alkaa kouluttaa omaa taiteenlajin osaajaimistoa…) Uskaltaisin ajatella, että joitain näitä suhteita voisimme hyödyntää sekä nuorisosirkuksen puolella että esitystoiminnan suhteen.
Itselle yllätykseksi vaihdon suurin anti ei ollutkaan suorastaa uusien työtapojen ja työhön liittyvine taitojen oppiminen vaan sen ymmärtäminen, miten suuri merkitys kulttuurialan työyhteisössä arvoilla ja arvostuksella on. Kiireestä huolimatta en missään vaiheessa kokenut olevani tiellä tai epätoivottu. Vaihtoon tulemiseni hankalassakin tilanteessa ikään kuin todisti yhteisön päämäärän todeksi: nykysirkuksen levittäminen kaikilla käytettävissä olevilla keinolla ja maailman muuttaminen sitä kautta toteutui varmasti vaihdossani. Ymmärrykseni nykysirkuksesta lisääntyi huikeasti. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös toimintaani omalla kentälläni.
Olisin toivonut jo etukäteenkin voivani olla kauemmin kuin kaksi (vaivaista) viikkoa vaihdossa. Viikossa ehti oppia ja oivaltaa valtavasti asioita, olisi ollut hienoa jakaa tekemäni huomiot ja ymmärrykseni ja arvostukseni myös minut vastaanottaneeseen yhteisöön. Onneksi siihen tarjoutuu mahdollisuus myöhemmin.
Suurkiitos Taivexin kannustaville ihmisille ja koko hankkeelle hienosta sisällöstä ja toteutukseta – ilman Taivexia tämä ei olisi ollut mahdollista!