26.03.2024
Kaivauksilla näytelmien parissa
Janna Lund kirjoittaa harjoittelujaksostaan tinfolaisena, miten paras anti ei päädy ansioluetteloon. Työyhteisö, turvallinen ympäristö oppia, haastaa itsensä ja mokatakin ovat olleet kolmen kuukauden työskentelyn ytimessä.
Kolmen kuukauden harjoittelujakson kääntyessä loppusuoralle on sopiva hetki reflektoida sitä, mitä tuli tehtyä ja ennen kaikkea – mitä tuli opittua. Nimittäin uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja välillä myös turvallisessa ympäristössä mokaaminen ovat mielestäni työharjoittelun ydintä.
Pääasiallisesti tehtäväni kytkeytyivät tavalla tai toisella Maailma näyttämölle -hankkeeseen, jota TINFO on kolmen vuoden ajan vetänyt. Pääsin seuraamaan hankkeen viimeistä vuotta läheltä, aina näytelmien valinnasta upeaan, 18.3.2024 Helsingin kaupunginteatterilla pidettyyn seminaariin asti. Oma taustani on tyystin muualla kuin teatteritieteessä, joten oli ilo seurata asiantuntijaraadin työskentelyä, ja samalla oppia lisää siitä, miten näytelmäkirjallisuutta ylipäätään luetaan. Toisaalta taisin Maailma näyttämölle -tietokantaan tietoja etsiessäni vitsailla muutamaankin kertaan, että yllättäen myös arkeologin osaaminen tuli tarpeeseen, sillä sekin oli yhdenlaista kaivelua.
Näytelmähanke on jo nyt osoittanut, paitsi minulle, myös suurelle yleisölle että maailma on pullollaan sykähdyttävää, elähdyttävää ja joskus myös hämmentävää kirjallisuutta! Olen iloinen, että sain kantaa korteni sen eteen, että nämä hienot tekstit saavat ansaitsemaansa näkyvyyttä. Toivonkin, että hankkeeseen valittuja tekstejä tullaan näkemään kotimaisilla näyttämöillä, ja saan itse istua yleisössä pieni ylpeyden läikähdys sydämessäni.
Vaikka en millään muotoa ole teatteritieteilijä, saati taiteilija, en myöskään näe itseäni ”perinteisenä” arkeologina. Ei teatterin maailma toki täysin vieraskaan ole, sillä olenhan työskennellyt aikaisemmin myös Teatterimuseossa. Vaikka teatteritaide ja arkeologia ovatkin näennäisesti kaukana toisistaan, molemmat ovat kiinteästi ja erottamattomasti tekemisissä ihmisyyden kanssa. Taide on loppujen lopuksi universaalia ja ajatonta; vanhimmat tunnetut kalliomaalaukset ovat 40 000 vuotta vanhoja, ja jo niiden perusteella on tulkittu, että esihistoriassa tanssittiin ja esitettiin metsästystä. Egyptin faaraoiden hovin tanssi- ja musiikkiesityksistä on olemassa kirjallisia lähteitä. Antiikin Kreikan teatteriperinnettä tuskin tarvitsee sen enempää tässä avata, sillä jos luet TINFO-blogia, olet siitä luultavasti jo tietoinen.
Laajasti yhteiskunnasta, taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneena olen tietoisesti pyrkinyt profiloimaan itseni monipuolisena taide- ja kulttuuripolitiikan asiantuntijana, ja TINFO-harjoittelu antoi siihen eväitä. Harjoittelun parasta antia ei kuitenkaan voi ansioluetteloon kirjata: aamukahvit muumimukista, joskus absurdeille kierroksille yltyvät ruokapöytäkeskustelut sekä ikkunasta työpöydälle lankeava lupaus keväästä jäävät mieleeni yli yhdenkään sähköpostin tai Excel-taulukon.
Janna Lund on helsinkiläistynyt pohjalainen, joka viimeistelee arkeologian maisteriopintojaan Helsingin yliopistossa. Jannalla on työkokemusta sekä harrastuneisuutta monipuolisesti taiteen ja kulttuurin kentältä. Seuraavaksi häntä kutsuu valtion (väitetysti) pitkä mutta kapea leipä.