Karoliina Huovila, mitä kuuluu? 

 

Karoliina Huovila: Kiitos kysymästä. Kyllä kai tuohon voi sanoa, että nykyhallitus pitää edunvalvontaa tekevän ihmisen aika kiireisenä. Kalenteri on melko täynnä, vaikka työehtosopimusneuvottelut eivät edes ole vielä päällä.  

 

Tulin Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liittoon, eli Temeen syksyllä 2022. Korona-aika oli tuolloin jo lähes ohi, ongelmat oli läpivalaistu ja oli entistäkin selvemmin tiedossa, miten heikossa asemassa esimerkiksi kulttuurialan freelancetoimijat ovat. Siinä mielessä saavuin Temeen hyvään saumaan, oli tunne siitä, että ongelmiin voidaan löytää ratkaisuja. Taiteen ja kulttuurin kentällä osattiin esittää vaatimuksia, että asioiden pitää oikeasti muuttua, katsottiin tulevaisuuteen. Mutta nyt tämän uuden hallituksen myötä toiveet ovat jokseenkin lopahtaneet.  

 

Minulla on työmarkkinatausta, olen 20 vuotta valvonut eri ammattiryhmien – mm. SAK:laisten ammattilaisten, palvelualoilla työskentelevien naisten ja akavalaisten asiantuntijoiden – etuja. Nämä ovat olleet todella erilaisia työntekijäryhmiä, joten on ollut ilo nähdä suomalaisen työelämän erilaisia puolia ja erilaisia toimijoita. Mutta tulo kulttuurialalle on yllättänyt siinä, miten suuri kenttä tämä on, kuinka koulutettua sen tekijät ovat ja kuinka sitoutuneesti työtä tällä alalla tehdään. Mutta on ollut myös yllättävää huomata, miten ihan eri lainalaisuudet tällä kentällä on kuin muualla. Tällä kentällä hyväksytään jonkinlainen epävarmuus helpommin kuin muualla, täällä hyväksytään epävarmat työolot, tietynlainen paine ja henkisessä puristuksessa oleminen, jota en ole kokenut millään muulla alalla. Muualla asiat on saatu jollain tavalla korjattua. Olen yllättynyt siitä, miten hyväksyttyjä nämä epäkohdat ovat ja miten ne ikään kuin istuvat rakenteissa ja toimintatavoissa. 

Nämä epäkohdat liittyvät ylipäänsä jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä ansioiden tasoon, kun rahoitus on niukkaa. Mutta näen että kysymys on myös ihan rakenteista. Sosiaalinen kestävyys on jäänyt laahaamaan, siinä kuin taloudellinenkin. Tekijöitä kunnioittava toiminta on sitä, että budjetit ovat kunnossa, ja jos pienellä rahalla tehdään, tehdään sitten pienellä porukalla, jotta ihmiset saisivat riittävät tulot. Nämä asiat koskevat myös ihan julkisia toimijoita ja rahoittajia. Samalla on hyvä muistaa, että alalla toimii myös paljon hyviä, työnantajavelvoitteet täyttäviä taidelaitoksia. Meillä on hyvät neuvottelusuhteet omien työnantajajärjestöjemme kanssa. 

 

Sosiaalinen tarkastelu puuttuu tältä alalta. Vaikka joku toimija polkisi työehtoja, ja tekisi mitä tahansa, valtiolla ei esimerkiksi ole työmarkkinaosapuolta mukana keskustelemassa siitä, mitä rahoituspäätöksen teossa otetaan huomioon tai edes mikä henkilötyövuoden perusta on. Itse kuvittelen, että rahoitusmalli, jossa olisi mukana myös työmarkkinaosapuoli olisi hyvä ja mahdollinen malli. Muualla työmarkkinaosapuolella on paljon enemmän mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa toiminnan eettisyyteen. Rakenteellisia korjauksia olisi mielestäni mahdollista tehdä myös tällä alalla hyödyntämällä olemassa olevaa lainsäädäntöä ja olemassa olevia rakenteita. Ei meidän tarvitse hyväksyä sitä, että kaikki teetetään kevytyrittäjillä ja laskutetaan – tai ettei työehtosopimuksen mukaisia palkkoja makseta. 

 

Rakenteellisia ongelmia ratkomalla tekijät pääsisivät ainakin joissain ongelmissa eteenpäin.  

 

SAK:n hallituksen jäsenenä olen ollut mukana tekemässä viime aikoina paljon lakkopäätöksiä, ja Temessä olemme järjestäneet monia mielenilmauksia sellaisessa vaiheessa, kun esimerkiksi massiiviset sosiaaliturvaleikkaukset on jo päätetty. Lähtökohtaisesti emme ole edes olleet varmoja, että mielenilmaisuilla välttämättä saisi muutosta aikaan tässä hetkessä, mutta mielestäni ay-liike tai kulttuurikenttä ei ole voinut jättää näitä mielenilmaisuja tekemättäkään. Mielenilmaisut viestivät siitä, että asioita tuodaan päivänvaloon, niitä nostetaan keskusteluun, niitä vastustetaan ja vastustetaan siitä huolimatta, etteivät ne aina siinä hetkessä auta, mutta ne voivat kantaa hedelmää pidemmällä aikavälillä. Mielenilmaisut ovat osa meidän edunvalvontatoimintaamme.  

Tehtävämme valvontaorganisaatioina on myös kuunnella kentän tarvetta ja toiveita siitä, että jollain tavalla pääsisi osoittamaan sen, etteivät leikkaukset tunnu oikeudenmukaisilta – vaikkei hallitus perääntyisi näistä leikkauksista.  

 

Lobbaus on hirvittävän tärkeää, mutta ennen kaikkea viestin on oltava selkeä. Kulttuurin kentällä on välillä aika moniäänistäkin viestintää, nostetaan pieniäkin asioita keskusteluun yhden organisaation tai järjestön taholta, jolloin yhteisen, laaja-alaisemman viestin miettiminen ja kirkastaminen tulee haasteelliseksi. Lentokorkeuden on oltava oikea. Rakenteellisiakin uudistuksia pitäisi rohkeasti lähteä hakemaan ja ajamaan. SAK:laisena liittona Teme tekee paljon työnlainsäädännön ja sosiaaliturvalainsäädännön piirissä, jolloin meille lakien säätämiseksi tehtävä kolmikantainen työ, jossa palkansaajakeskusjärjestöt, työnantajakeskusjärjestöt ja maan hallitus neuvottelevat ja sopivat yhteisesti työmarkkinoiden kehittämisestä, on todella tärkeä vaikuttamisen väylä. Ylipäänsä tietenkin verkostoituminen, se että tehdään yhdessä, tarjoaa leveämmät hartiat ja on aina parempaa kuin yksin ahertaminen.  

 

Mielestäni parempaan suuntaan ollaan tässä koko ajan menossa ihan tiedon jakamisesta lähtien. Kentällämme tehdään hyvää yhteistyötä.  

 

Se, että taistelisimme nyt jotain suurempaa vastaan – taiteen ja kulttuurin arvostuksen hiipumista vastaan – on hirveän pelottava skenaario. Ei taiteen ja kulttuurin kysymykset tietenkään ole olleet riittävän merkittävässä asemassa päättäjien pöydällä tähän mennessäkään, mutta se että arvostus tästä laskisi vielä enemmän, on kammottava ajatus. Kaikki me tiedämme, että jos meiltä taiteen ja kulttuurin tarjoamat kokemukset katoaisivat, tämä yhteiskunta jäisi köyhäksi. Haluaisin kuitenkin optimistisesti ajatella, että kyse ei ole niinkään arvostuksen laskusta, vaan talouden realiteeteista, jotka ovat sinällään faktoja. Mutta se, ketkä näihin talkoisiin joutuvat osallistumaan – se on politiikkaa. Taiteen- ja kulttuurikentän vetäminen näihin talkoisiin on väärin. Valtion koko budjettiin suhteutettuna puhutaan todella pienistä euroista, ja leikkauksilla taas on todella lamauttava vaikutus kentällämme. Ala maksoi kovan hinnan koronasta, ja olisi ollut ihan kohtuullista säästää erityisesti ne tekijät, joihin vaikutukset olivat kohtuuttomat.  

Sosiaaliturva, johon moni joutuu turvautumaan johtuen alan rahoitusmalleista, ja sen heikennykset tarkoittavat, että heikossa asemassa olevat kulttuurialan ihmiset joutuvat kantamaan kohtuuttoman vastuun tässä tilanteessa suhteessa hyvin pärjääviin palkansaajiin ja yrityksiin.  

 

Temen 4 500 hengen jäsenistö on todella heterogeenistä, mutta olemme tietenkin erityisen huolissamme freelancereista. Se on ihan fakta, että kahdentoista kuukauden työssäoloehto, ja kaikki leikkaukset päälle tarkoittavat varmasti sitä, että todella moni putoaa kokonaan pois ansiosidonnaisen piiristä. Taiteen tekeminen on käynyt osalle mahdottomaksi jo nyt. Taiteilijat tekevät paljon muita töitä ja työtä, joka jää näkymättömäksi. Moni on kertonut meille vaihtavansa alaa, kaikki eivät kerta kaikkiaan jaksa enää.  

 

Henkilökohtainen arvioni on, että moni jättää alan kokonaan. Freelancetaiteilijat ovat luoneet todella paljon kulttuuria yhteiskuntaan, ja on kysyttävä mitä tämän taiteen tilalle tulee – amerikkalaista viihdekulttuuriako? Kokonainen tekijäryhmä saattaa kadota tai pienentyä huomattavasti, ja koska kaikella on kerrannaisvaikutukset, tulisi jo nyt pohtia mitä esimerkiksi nuoriso tekee, mikäli heillä ei ole mahdollisuuksia ottaa osaa huippenevaan kulttuuritarjontaan, tai miten pahoinvointi lisääntyy yhteiskunnassa, kun kulttuuritarjonnan moninaisuus kapenee. Mihin tämmöinen politiikka johtaa?  

 

Tottakai meillä on jäseniä, jotka haluavat alalle – saimme 300 hakemusta viime vuonna, ja on alalla pitkään olleita, jotka haluavat Temestä turvaa ja kollektiivisuutta. Mutta jäsenemme ovat myös hyvin kouluttautuneita, ja monen on helppo vaihtaa alaa halutessaan.  

 

Mitään neuvoja yksittäiselle taiteen tekijälle on todella vaikea antaa tässä tilanteessa. Jäsenet kysyvät tätä paljon. Haluaisin kannustaa ihmisiä pysymään alalla, ja tekemään sitä mitä he haluavat ja mihin he ovat kouluttautuneita. Yhteiskunnan kannalta on todella tärkeää, että meillä olisi monenkaltaisia tekijöitä. Teme tarjoaa paljon vertaistukea, meillä on freelance-ryhmiä, jotka ovat alkaneet keskustella näistä asioista. Siellä keskustellaan myös paljon esimerkiksi apurahoista, kielteisistä päätöksistä ja tarjotaan tärkeää vertaistukea. Se on tärkeää henkisen jaksamisen kannalta. Mutta jos ansioita ei kerta kaikkiaan ole, niin ei sekään tietenkään auta.  

 

Haluamme myös valmistella kenttää ja nostaa ihmisten tietoisuutta siitä, mitkä jo tehtyjen leikkausten ja tulevien massiivisten leikkausten vaikutukset tulevat olemaan. Olemme kollektiivinen toimija ammattiyhdistysmielessä, saamme voimaa omalta kentältämme. Kun tietoisuutta on tarpeeksi, ja ihmiset haluavat vaikuttaa – silloin meiltä löytyy myös kollektiivista voimaa viedä asioita eteenpäin.  

 

Teme vaikuttaa jatkuvasti kulttuuripolitiikkaan, selontekoihin ja rahoitusleikkauksiin. Teemme myös koko ajan työmarkkinatyötä – mutta emme vielä tiedä minkälainen työmarkkinamalli meillä tulee olemaan. Muun muassa palkaton sairauspäivä ja määräaikaisuuksien helpottaminen, nämä ovat asioita, joista mahdollisesti neuvotellaan työehtosopimusta tehdessämme.  

 

Lähden tästä itse seuraavaksi eduskuntaan tapaamaan kansanedustajia ja heidän erityisavustajiaan, minkä jälkeen työnantajaliitossa alkaa seminaari. Temen hallitus kokoontuu piakkoin, ja ensimmäiset valtuustovaalit ovat tulossa. SAK:n hallituksen ylimääräinen kokous on myös tulossa, jossa päätämme mitä työtaistelutoimien osalta tehdään ja miltä kehysriihen tulokset näyttävät näin duunareiden osalta. Teatterijärjestöjen keskusliiton hallitus tapaa myös tällä viikolla, ja on minulla myös yhden teatterin ensi-iltaan liput. Tässä välissä yritän joka päivä käydä myös treenaamassa, jos suinkin ehdin, ja tietenkin lapsille on tehtävä ruokaa.  

 

 

 

 

Maanantaina 15.4.2024 Teme yhdessä lukuisten muiden taide- ja kulttuurialan järjestöjen kanssa oli mukana järjestämässä Kivi voittaa sakset -mielenilmaisun kulttuurileikkauksia vastaan. Luovien alojen ammattilaiset vetosivat päättäjiin, ettei sellaisia leikkauksia enää tulisi, jotka kohdistuvat intohimoisesti tehtävään ja väsymättömään työhön suomalaisen talouskasvun vauhdittamiseksi omaperäisellä ja kiinnostavalla kulttuurisisällöllä.  

 

 

---

 

 

TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuviikolla. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.