Kauden loppumetreillä 

 

 

 

Mielenosoituksen jälkimainingeissa on ollut huumaa. Jopa Tekniikan Maailma kirjoitti viikon aikana kulttuurialan ahdingosta. Sen sijaan Suomen Kuvalehdessä otsikoitiin raflaavasti TINFOn julkaisemattomien tilastojen pohjalta Monet teatterit tekivät satumaisia tuloksia koronavuonna – tukien avulla jopa puoli miljoonaa euroa voittoa. Luulisi, että Suomen Kuvalehti omien haastattelujensa pohjalta olisi harkinnut otsikkonsa muotoilua. Kuten Tampereen Teatterin johtaja Mikko Kanninen (joka on myös TINFOn hallituksen puheenjohtaja) haastattelussa sanoo (ja Twitterissä perusteellisemmin), tilikaudet osuvat keskelle näytäntökautta, minkä lisäksi valtion korona-avustus maksettiin juuri ennen vuodenvaihdetta.  

 

Ensi viikolla ilmestyvistä tilastoista käy ilmi, että 35 teatterissa oli vuoden 2020 aikana lomautuksia, jotka koskivat yhteensä 1 697 ihmistä ja olivat yhteensä 1 315 kuukauden kestoiset. Teattereiden avoimista vastauksista käy ilmi teattereiden käyttämiä strategioita, joilla toimintaa on voitu mahdollistaa yli pandemian aiheuttamien yleisörajoitusten, ensi syksylle saakka.  

 

Ensi-iltalistaltamme löytyy nyt 183 kesäteatteriesitystä, jotka painottuvat tänä vuonna heinä- ja elokuulle. Voi vain kuvitella kuinka monessa puistossa, kuinka monen talon pihalla tai ulkolavasteissa parhaillaan harjoitellaan kesän ensi-iltoja. Kaikille teille suurenmoiset potkut TINFOn toimistoväeltä. Nähdään esityksissä!  

 

 

 

Trion skriver om den oro och ångest de känner inför ett prekärt arbetsliv, något som de förberetts för, men som nu känns ännu svårare i och med att framtiden ter sig ännu mer oviss än tidigare. Och om avund och bristande solidaritet.  

 

“Trött på att jämföra mig med andra. 

Trött på att vara tvungen att tävla med mina kolleger. 

Trött på att få höra saker i korridoren. 

Trött på att allting måste vara hemligt hela tiden. 

 

Trött på att vi ska vara solidariska, men det går inte att vara solidarisk på ett fält som mer och mer liknar den fria marknaden. 

Trött på löften som inte håller. 

Trött på nepotism.” 

 

Av de nio som nu blir magistrar från S-linjen har två fått anställning, de övriga sju blir frilansare.  

 

Finlands teatrar, Teatercentrum och Finlands Symfoniorkestrar rf anordnade ett infotillfälle på tisdag morgon om nuläget och om teatrarnas framtidsutsikter inför hösten och inför nästa år. Enligt Taneli Puumalainen från social- och hälsovårdsministeriet är situationen i augusti avgörande för hur epidemiläget ser ut under hösten, men han är hoppfull. En återgång till mer normala förhållanden torde vara möjlig ifall vaccineringarna fortlöper som planerat. Intresseföreningarna var också måna om att vidhålla, att de kommande nedskärningarna inte är enligt preliminära räkningar katastrofala efter att de fördelats mellan alla de berör. Det tillägg på 10 miljoner som lovats i samband med statsandelsreformen är än så länge inte hotad. Det sagt löser inte tillägget och reformen det fria fältets strukturella problem.  

 

Fackförbundet för teater och media i Finland (Teme) meddelade idag att de startar tillsammans med Humak projektet Freet2030, vars målsättning är att söka och bygga modeller för kulturarbete så, att arbetslivets skyddande strukturer fungerar bättre.  

 

Det arbetas på många plan för att förbättra verksamhetsförutsättningarna för hela fältet, både på kort sikt för att säkra att publika evenemang igen kommer igång, och på lång sikt att finansieringen möjliggör en mångfaldig och livskraftig konst- och kulturverksamhet. Kulta fortsätter på hösten sin kampanj för att öka kulturbudgetens andel av statsbudgeten till 1 procent. Men det är en klen tröst för dem som nu stiger ut på arbetsmarknaden och som nu har hyror att betala.  

 

 

 

Raatikainen on toiminut taiteellisen työnsä ohessa myös ohjaajatyön lehtorina Metropoliassa. Metropoliassa ollessaan hän perusti yhdessä opiskelijoiden kanssa vaeltavan teatteriryhmä Teatteri Pensaan, jonka tarkoituksena oli seurata yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tehdä niistä teatteria, musiikkia ja tanssia luontoa kunnioittaen.  

 

Raatikainen on luotsannut Teatteri Tie -nimistä vaeltavaa teatteria jo muutaman vuoden. Teatterilla on commedia dell’arten tapaan vain kahden metrin pituisessa peräkärryssä koottava katsomo 80 henkilölle, jonka saa esityspaikalla pystyyn 20 minuutissa. Tänä kesänä teatteri lähtee kolmelle kiertueelle. Kuopiossa Johanna Ahonen esittää Henkilö V:n ja harakka Vinsentin riemukkaat seikkailut kaupungin eläinpuistossa ja Korttelimuseolla, kun taas Juhana Hurmeen esittämä Tuhkamo ja muita Suomen kansan satuja ja tarinoita kiertää Kalajoelta Utsjoelle. Kolmannessa esityksessä Kerttu ja korppi ja muita opettavaisia eläintarinoita Aisopoksen tapaan näyttelijä on Tanja Huuskonen ja kiertue käy ainakin Vaasassa ja Suonenjoella.  

 

Mitä Raatikaiselle kuuluu näin kesäteatterisesongin alkaessa?  

 

Hannu Raatikainen: Hyvää kuuluu, mutta päällä on armoton sutina. Harjoittelemme Tuhkamo ja muita Suomen kansan satuja ja tarinoita -näytelmää ja lämmitämme kahta muuta. Ensimmäistä kertaa joudumme myös suuremmassa mitassa myymään lippuja itse. Teatteri Tie myi aikaisemmin esityksiä suoraan kunnille ja poikkeustapauksissa vielä tien päällä, mutta nykyään – osittain koronan vuoksi – myynnin Kuopion Korttelimuseolle tulisi tapahtua ennakkoon verkkokaupassa. Eli meidän piti luoda teatteriryhmällemme nettikauppasivut. Oman perheen voimin Kuopioon laitetaan Henkilö V ja harakka Vinsentin kahvio pystyyn ja hoidetaan lipunmyynti. Tässä ohessa rakennan uutta katsomoa Kuopioon.  

 

Aloitin urani esittävän taiteen parissa Hangon uimarannalla ollessani 16-vuotias. Olimme kavereiden kanssa kesäretkellä. Iskin samettilippiksen puunjuurelle ja rupesin soittamaan kitaraa. Ja sehän onnistui. Eräs perhe vuokrasi minut viikonlopuksi trubaduuriksi. Siitä se kaikki alkoi, ja siitä lähtien olen viihtynyt tien päällä.  

 

Teatteri Varjon kanssa kiersimme toreilla Amsterdamia myöten. Siellä bussi tosin hajosi. Annoimme keikkabussin australialaiselle nuorelle naiselle bilealueeksi. Taneli Mäkelän kanssa kiersimme 1980-luvulla Suomea vailla sen kummoisempia suunnitelmia, ja saatiin Savonlinnan torilla yhtenä lyhyenä torilauantaina kasaan huikeat 720 markkaa. Elimme ihan puhtaalla katusoitolla. Myöhemmin Motelli Skronklen Iso yksinäinen naurava shamaani, joka kertoi otsonikadosta, kiersi ympäristöministeriön tuella läpi kaikki Lapin koulut, Suomen ohella myös Ruotsissa, esityksiä oli 700 ja katsojia 70 000. Teatteri Pensaan kanssa tehtiin Don Quijote vuonna 2003, siinä teoksessa yhdistyi yhteiskunnallisuus, ekologisuus ja vaeltavuus. Kiertue käynnistyi Hangosta ja päättyi Utsjoelle. Teatteri Pensas kävi kiertueella myös Prahan biennaalilla, Puolassa ja Saksassa: järjetöntä toimintaa, mutta hyvät muistot jäivät. 

 

Välillä olen ottanut tervehtymiskylpyjä opettajana peruskoulussa, kun on tuntunut siltä, että jalat ovat olleet taiteen tekemisen myötä liian irti maasta. Esimerkiksi Malminkartanon ala-asteella palautuvat hyvin takaisin maan pinnalle. Mutta tien päälle tulee aina jossain vaiheessa halu. Viime vuosina olen halunnut tehdä töitä vain yhden näyttelijän kanssa kerrallaan, ilman lavasteita, rekvisiittaa, vaatteiden vaihtoa. Olen ollut onnekas, olen taloissa saanut tehdä kaiken sen minkä teatteri voi tarjota, mutta se kun jalkapallokentällä seisoo yksi näyttelijä ja katsomossa seuraa sata ihmistä - silloin ammattitaito laitetaan koetukselle. Miten jännitettä ylläpidetään? Siihen tarvitaan akrobatiaa, miimiä ja kuvioluistelua - ja kun se onnistuu, tulee huimia esteettisiä säväreitä ihan siitä, että näyttelijä näyttelee yksin vaikkapa auringonlaskun. Eräs raahelainen toimittaja sanoi esityksestämme, että “kaiken näkee sielunsa silmin”. Yhdessä ammattinsa taitavassa näyttelijässä on teatterin ydin.  

 

Luojan kiitos, että on töitä. Apurahoja emme vielä ole saaneet, mutta palkat olen maksanut liiton taksojen mukaan. Teatteri Tie toimii puhtaasti lipputuloilla, kunnat maksavat esityksistä. Kussakin esityksessä on vain yksi näyttelijä ja harjoituksemme pidetään ulkona Helsingin Arabianrannassa, joten harjoitusprosessi on turvallinen. Esityksemme ovat myös ensisijaisesti ulkona, ja katsomossakin pidetään turvavälejä.  

 

Teatteri Tien ohjelmisto koostuu tarinoista, jotka ovat osa meidän kulttuuriperintöä. Henkilö V:n ja harakka Vinsentin riemukkaat seikkailut perustuvat Aapelin eli Simo Puupposen tarinoihin. Puupponen syntyi Kuopion korttelimuseon alueella 1915, joten meidän oli pakko viedä hahmot hänen kotipihalleen. Nämä ovat kokoperheen esityksiä, joihin tulee eläkeläispariskuntia muistelemaan lapsuuden tarinoitaan. Aapelilla oli esikuvana Tšehov, joten niissä on syvyyttä ja tarkkuutta ja elävää tekstiä. Aapeli ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta.  

 

Tässä on koronavuoden aikana tuntunut siltä, että rutiini ja asioiden kiireellisyys on väistynyt sivummalle. Kun soittaa ihmisille ympäri maata myyntihommien merkeissä, kaikki ovat jotenkin enemmän läsnä toisilleen. Viime kesänä kiertueellakin tuntui siltä, että yleisön reaktiot olivat ikään kuin lämpimämmät, eläytyneemmät. Ei tässä kannata ruveta runoilemaan, mutta vuosi on näyttänyt miten tärkeitä olemme toisillemme. Jonkin verran varmaan tieto, informaatio, ilmiöt ja haltioitumiset välittyvät verkon kautta, ja tämä muuttaa kulttuurimaailmaa. Mutta toistaiseksi on tärkeää että ollaan oikeasti läsnä. Ollaan rituaalin äärellä.