14.02.2019

Hanna blogikuva

Keskustelua dramaturgiksi valmistuvien kanssa

Iira Halttunen, Tarleena Laakko, Anni Rajamäki, Juho Keränen ja Ilja Lehtinen ovat piakkoin Teatterikorkeakoulusta valmistuvia dramaturgeja, joiden kanssa keskusteltiin TINFOssa siitä, miten he näkevät oman ammattitaitonsa ja tekijyytensä.  Kysymyksistäni yksi joutaa heti tunkiolle. Säälittävä kysymykseni siitä, eikö suomalainen teatteri osaa arvostaa dramaturgien ammattitaitoa. Niin terveellistä. Oma jälkijättöinen, asenteellinen pökäleajatteluni siirretään kohteliaalla eleellä sivuun. Jiihaa.

Meitä kiinnosti dramaturgiuden potentiaalisuus suhteessa monenlaiseen taiteentekemiseen ja hyvin erilaisiin ympäristöihin. Palveluammatin harjoittajia. Entä ”kultamunadramaturgit”, ”konsultit”? Vai dramaturgit ”hyvän meiningin vihollisina”. Keskinäinen sopimus voi pitää sisällään myös pahan kytän roolin. Dramaturgi ”koirana, joka puree ohjaaja jalkaan”. Kirjoittajia? ”Dramaturgi on se, joka ajattelee, pitkään ja syvällisesti ja pystyy laittamaan ajattelunsa sanoiksi.”

Iira Halttunen toi esiin Jess Applebaumin näkemyksiä ja sinisen raamatun, The Routledge Companion to Dramaturgy. Väliviivan tai yhdysmerkin ammatti, jatkuvan muuntumisen ja uudenlaisten yhteenliittymien ammatti. Tästä lisää, kunhan saamme työstetyksi. Jatkoilla ryhdyimme pohtimaan luokka-asemia. Kiitos jo nyt keskustelusta, jaetusta ja artikuloidusta ajattelusta. Lisää tulevaisuudessa.            

Maailman Teatteripäivän julistus Kuubasta

Ei ole tarvis ryhtyä hamuamaan ”julkkiksia” Maailman Teatteripäivän julistuksen kirjoittajaksi. Meillä on suuri joukko hienoja teatterintekijöitä, joiden ajattelu ansaitsee tulla laajemmin tietoisuuteen. Kuubalainen näytelmäkirjailija ja Argos-teatterin johtaja Carlos Celdrán on kirjoittanut tämän vuoden julistuksen. Hieno valinta ITI:ltä. Parhaillaan käännätämme julistusta espanjasta suomeksi ja pohjoissaameksi suomen kautta kiepaten. Ruotsinnoksen saamme naapureilta.

Tunnustan, olen käyttänyt google translatoria, kun olen viestitellyt Carlos Celdránin kanssa, käännätän viestini englannista espanjaksi. Samoin olen tehnyt venäjännösviestieni suhteen. Onko tämä fataalia? Onko aihetta roviolle?  Näissä epävirallisissa yhteyksissä olen kiitollinen siitä, miten google translator yhdistää, meillä on edes tällainen yhteinen kieli. Mutta Carlosin haastattelun kääntää ammatti-ihminen, ei google.
 

Vastaa kyselyyn liikkuvuustuesta

Luova Eurooppa -tuella rahoitetaan EU:n taiteilijoiden liikkuvuustukipilottia. Yhtenä kumppana on Goethe-Institut, joka on tehnyt lyhyen kyselyn. Siinä kartoitetaan, millaisia liikkuvuustukia kenttä tarvitsi. Vastaa siis ja vaikuta. Vastausaikaa on vain 25.2.2019 asti.
 

Kahtiajakautunut kuntakenttä? Entä teatteri?

Viime viikkoina on tullut kyselyjä maakuntateattereiden asemasta. Olen tutkaillut Teatteritilastoja, olen käynyt kaupunkien verkkosivuilla. Kuntien kriisiytyminen tarkoittaa ikävä kyllä usein seurannaisvaikutuksia teattereille.
 

TET-harjoittelija työskentelee

Meillä on ollut ilo saada 8-luokkalainen työelämäharjoittelemaan TINFOssa. Joonas Kokkosen TET-viikon viimeiset päivät kuluvat blogikirjoituksen tekemisessä. Alkuviikon Joonas on koonnut tasa-arvon päivän Minna Canth -tarkasteluamme varten dataa Ilona-esitystietokannasta. Kiitos harjoittelijan, meillä on jo koko aineisto kasassa: Canthin merkittävimpien teosten tuotannot ja esityskerrat sodanjälkeisessä Suomessa.

Tätä dataa ryhdymme nyt työstämään graafeiksi ja kartoiksi. Harjoittelijamme ehdotuksesta teemme teatterikarttaan laskelmat siitä, miten paljon eri kaupungeissa on Canthia esitetty. TET-harjoittelijamme on myös pyynnöstämme tarkastellut kriittisesti verkkosivujamme, joiden uudistaminen on käynnissä. On kiehtovaa jakaa 14-vuotiaan kanssa havaintoja ja pohdintoja, oli sitten kyse verkkosivujen käyttölogiikasta tai datasta, joka Ilona-esitystietokannasta aukeaa.
 

Mitä tilastotieto on, mitä Ilona tietää?

TET-harjoittelija on vienyt perimmäisten kysymysten äärelle. Ilona-esitystietokannan avulla hahmottuu kokonaiskuva, muutoksen ja pysyvyyden suhteet Minna Canthin näytelmien esityksistä sodanjälkeisessä Suomessa. Ja tuo syntyvä kuva on rajaus ja yleistys – jopa yksinkertaistus. Ja Ilonassa on puutteita, aukkoja. Kaikki esitykset eivät siellä suinkaan ole ja joistain esityksistä puuttuvat esityskerrat. Esitysten tekijätiedot löytyvät vuodesta 2002 lähtien. 


Mitä Canthin näytelmiä on esitetty eniten? Onko eri vuosikymmeninä ollut eri näytelmäsuosikkeja? Onko jokin yksittäinen esitys ollut erityisen suosittu? Tilastotiedolla me luokittelemme, teemme kategorioita – sitten kysymys on jo siitä, millaisia luokitteluja teemme. Eikä kaikkea käy kategorisoiminen. Ilonasta emme saa selville sitä, miten keskeinen merkitys Kansallisen Papin perheen suosiolle oli Eeva-Kaarina Volasella, joka viidenkympin kieppeillä esitti Maijua. Eikä Ilona kerro sitä, että Helsingin Kaupunginteatterissa esitettiin käytännössä sanaton Murtovarkaus. Koko totuutta me emme näin saa. Ei kokemustietoa, ei aistimustietoa. Ja tilastot ovat vallankäyttöä, vallankäyttäjät niitä useimmiten käyttävät omiin tarkoitusperiinsä, tarkoituksenmukaisesti asioita rajaten ja selittäen.

Ajattelen tietoa, ajattelemista, kuvittelemista, tuntemista, koskemista, puhumista, lukemista, kirjoittamista, tekemistä – ajattelen tietoa sisäisenä ja ulkoisena. Pian ollaankin jo taiteen ja sen tiedon ytimessä.
 

Harriet – muistin ja muistamisen politiikasta ja etiikasta

Kuinka monta variaatiota ja tulkintaa yhdestä ja samasta tapahtumasta 20.4.1918. Milja Sarkolan Harriet Ryhmäteatterissa on demonstraatio muistamisen ja muistin sukupuolittuneesta ja nationalistisesti rakentuneesta politiikasta. Sarkola on tässä se eettinen ymmärtäjä, jolla on halu muistaa, tutkia jokainen fakta ja todistajalausunto ja levittää tuo äänten kirjo esitysmikroskoopin alle.  Esityksessä mennään tuotetun ”melun” ja hiljaisuuden taakse – hallintaan ja kontrolliin, hämmästyttävästi myös naisvihaan.

Klassisen-kliinisestä puhtaanvalkoisesta salista – mikä valkoisen Suomen poliittisen tilan metafora – aukeaa ovia vähemmän kunniakkaaseen menneisyyteen. Kuin tahraan, jonka kanssa kukin sitten elää parhaansa mukaan.
 

Esitys prosessina – tulevaisuudenuskoterapiaa

Esitys prosessina on Teatterikorkeakoulun kurssikokonaisuus, jossa toisen vuoden näyttelijät, ohjaajat, dramaturgit, pukusuunnittelijat, lavastajat sekä ääni- ja valosuunnittelijat tekevät ensimmäistä kertaa yhteistyötä keskenään. Yritän sanoittaa itselleni, mitä kaikkea kurssi pitää sisällään. Se tarkoittaa työryhmälähtöisten prosessien, ryhmäroolien ja dynamiikan opiskelua, sitoutumista ja sitouttamista kollektiivisen työhön, erilaisia hahmotustapoja, radikaalisti erilaisia sisältöjä, rajauksia, fokusointia, yhteen kuromista kokonaisuudeksi, omien tekijänidentiteettien etsintää työryhmälähtöisen prosessin kehyksissä. 

Kiinnostavaa onkin sitten katsoa, millaista ilmaisukieltä ja estetiikkaa prosessit tuottavat.  Onnistuin näkemään neljästä esityksestä kolme. Ettei vaan sattuis mitään, Tavallaan niinku ehkä – pulp fiction. Periaatteessa ja Vyöhyke. Näin kokonaisiksi muotoiltuja hämmästyttävän hienoja esityksiä, oman ilmaisukielensä löytäneitä, hyvin, hyvin erilaisia ajattelultaan, sisällöiltään, muotokieliltään. Esityksiä katsoessa tuntui siltä, että prosessit olivat olleet myös tekijöilleen antoisia – olipa kyse sitten minkälaisesta materiaalin tuottamis- tai työstämistavasta tahansa. On niin monia teitä esitykseen, joka kommunikoi myös katsojansa kanssa.

Tulevaisuudenuskoterapiaa? Niin siis, minulle. Ei minun pidä olla huolissani teatterin tulevaisuudesta. Siellä se on. Teatterikorkeakoulun, Nätyn ja Aallon opiskelijoissa.

Klassikon voi tehdä itse

Valtimonteatterissa on Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus  , joka on Myy Lohen näyttelijäntyön taiteellinen opinnäyte. Lohi, Jekyll/Hyde, on itse myös sovittanut Stevensonin klassikon, tehnyt hyviä rajauksia, karsinut henkilöitä, keskittänyt. Puhdasta pertsaa, epookkia. Taiten tehtynä, täynnä tarkkaa näyttelijäntyötä, ei pintakauhua vaan tutkielmaa psyyken kontrollista ja kontrolloimattomuudesta, sijaiselämästä. Valtimonteatteri on juuri oikea tila, johon työryhmä on teoksen sijoittanut.
 

Otimme Ilmastoveivin haasteen vastaan

TINFO haastettiin Ilmastoveiviin. Ilmastoveivi2019 tavoittelee 500 000 allekirjoitusta vetoomukselle, joka luovutetaan Suomen uudelle pääministerille keväällä 2019. Siellä olemme allekirjoittaneet. Ja nyt eteenpäin haaste sinulle!

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät