Kolme kysymystä UNO-verkostolaisille  

 

Teattereissa työskentelevät ovat muodostaneet UNO-verkoston. TINFO kysyi vaikutelmia ja sai vastauksia kolmelta verkostoon kuuluneelta: teatterinjohtaja Angelika Meuselilta, dramaturgi Henna Piirrolta ja tuottaja Hanna Roiskolta. 

 

Kysymykset kuuluivat näin: 

 

1. Mistä lähtökohdista tulit mukaan Uuden näytelmän ohjelman (UNO) verkoston toimintaan? (työpaikkasi, työtehtäväsi, kiinnostuksen kohteesi, oppimistarpeesi, odotuksesi jne) 

  

2. Koetko, että UNO toi omaan työhösi lisää välineitä? Mitä konkreettista uutta osaamista tai välineitä sait hankkeen annista matkaasi omiin työpäiviisi? 

 

3. Millainen osa omissa työviikoissasi on kotimaisiin uusiin näytelmäteksteihin tutustumisella ja kirjailijoiden kanssa yhteydenpidolla? Kerro millaisia reittejä uusi, vielä kantaesittämätön teksti päätyy (tai voisi päätyä) teatterissanne esitykseksi näyttämöllä. 

 

 

 

2. Opin todella paljon, etenkin dramaturgin uskomattoman laajasta työnkuvasta. Dramaturgiahan voi, ja kannattaa, käyttää vaikka mihin! Esim. vuonna 2017 UNOn valtakunnan dramaturgi Elina Snicker toimi Musta, mustempi, romani -esityksen käsikirjoittajan, Elina Izarran dramaturgisena apuna.  

Lisäksi olemme koko henkilökuntamme voimin tutustuneet Das Arts -metodiin uuteen näytelmään tutustumisessa sekä myös esityksen palautetyöpajassa. Das Arts jää meille toimivaksi työkaluksi. Valto Kuuluvainen on meillä osa-aikaisesti palkattuna kaupunkidramaturgina -- hän on mukana kehittämässä teatteriamme sisäisesti sekä hahmottamassa rooliamme tässä kaupungissa, Porissa.   

 

Koen myös, että on ollut hienoa tutustua niin moneen uuteen käsikirjoittajaan/dramaturgiin ja heidän töihinsä. On paljon helpompi olla yhteydessä ihmiseen, kun on häneen jo UNOssa vähän tutustunut. Sitä paitsi tutun tekijän tekstiin on myös helpompi tarttua kuin täysin tuntemattomaan... Vuosittaisen 24 Hour Plays -tapahtuman järjestäminen on myös UNOn myötä helpottunut, kun nyt tunnen jo niin monta käsikirjoittajaa, että esim. koronavuonna 2020 kun järjestimme tapahtuman virtuaalisena, käsikirjoittajia oli 23... 

 

 

3. En saa hirveästi tekstejä ammattilaisilta, ne mitkä saan, pyrin kyllä lukemaan, vaikka aikaa onkin rajallisesti. Toki, jos on vaikka jo lähtökohtaisesti kyse tekstistä, joka olisi mahdotonta saada meidän teatterissamme tuotantoon, on esim.  liian iso näyttelijäkaarti, niin silloin vain silmäilen tekstiä. Käyn niin paljon teatterissa kuin suinkin ehdin, useimmiten juuri uudet tekijät ja uudet tekstit houkuttelevat minua. 

 

Meillä Rakastajissa saattaa usein olla joku idea, jota haluamme lähteä kehittämään yhdessä käsikirjoittajan kanssa tai innostumme ideasta, jonka joku käsikirjoittaja tai ohjaaja -- usein hän on meille jollain tavalla tuttu -- on meille esittänyt. Joskus joku luottohenkilö on saattanut vinkannut meille jostain tekstistä, joka voisi sopia meille...  Joskus taas olemme tutustuneet kiinnostavaan tekijään ja päätämme, että hänen kanssaan haluaisimme tehdä esityksen... Reittejä on monia. 

 

 

 

2. Ehdottomasti antoisinta olivat suorat kohtaamiset kirjailijoiden ja teattereiden välillä lukudraamoissa, työpajoissa ja epämuodollisissa keskustelutilaisuuksissa. Palautetyöpaja (Das Arts) sekä dramaturgien keskinäinen työpaja syvensivät perspektiiviä työskentelyyn kirjailijoiden kanssa; ne lisäsivät ymmärrystä siitä miten erilaisista näkökulmista kirjailija ja teatteri usein käyvät keskustelua. Työpajat antoivat välineitä yhteisten päämäärien sanottamiseen. 

3. Työmäärä vaihtelee riippuen prosessin vaiheesta. Kun teatteri tilaa näytelmän, dramaturgi on mukana ensimmäisistä keskusteluista kirjailijan kanssa ensi-iltaan asti. HKT:lla dramaturgi auttaa tilausvaiheessa kirjailijan ja teatterin yhteisten tavoitteiden hahmottelussa, on kirjoitusprosessin aikana tekstin eri versioiden lukijana ja palautteenantajana ja siirtyy sitten ohjaajan tueksi miettimään esitysdramaturgisia näkökulmia.  

 

Dramaturgi toimii osaltaan viestinviejänä kirjailijalta ohjaajalle ja tuo prosessiin mukaan oman ammattitaitonsa ja kokemuksensa teatterin esityskontekstista ja yleisöstä. 

 

 

 

2. Koen! Tiedon karttuminen ja sanaston laajeneminen on tuonut työhön varmuutta, keskeneräisen tekstin kanssa on helpompaa työskennellä, kun on välineitä sen lukemiseen. UNO on tuonut paljon ymmärrystä eri ammattiryhmien työnkuvista, haasteista ja haaveista sekä laajasti keinoja, kuinka huomioida nämä seikat onnistuneessa tuotantoprosessissa. 

3. Vakituiseen henkilökuntaamme kuuluvat Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Jussi Kärkkäinen, Ville Mäkelä, Minna Suuronen ja Robin Svartström muodostavat ohjelmistosuunnitteluryhmämme. He keskustelevat teksteistä ja tekstiaihioista keskenään sekä tietenkin myös kirjailijan kanssa. Kun idea tai teksti herättää kiinnostusta ohjelmistosuunnitteluryhmässä, keskustellaan tekstistä koko henkilökunnan kesken ja sille aletaan etsimään tuotantopaikkaa ja -aikaa.  

 

Jokainen prosessi on erilainen. Prosessiin vaikuttaa todella paljon, kuinka valmis tai keskeneräinen teksti on ja onko kirjailija esimerkiksi halunnut alun alkaen saada kantaesityksen meille meidän näyttelijöiden esittämänä. Tekstistä ja kirjailijasta riippuen voi välivaiheita ja tapaamisia keskeneräisen tekstin äärellä olla useitakin.  

 

Yhdessä Q-teatterin, Teatteri Viiruksen ja KOM-teatterin kanssa perustamamme Uuden näytelmän toimisto UNTO tuo prosesseihin paljon uutta syvyyttä ja dialogia jatkossa, kun meillä on apuna dramaturgit Elina Snicker ja Antti Hietala.