14.05.2020

Korona kuristaa mutta ei tapa

Cinars teki kyselyn koronan vaikutuksista kansainväliseen liikkuvuuteen. Raportti antaa liikkuvuusaktiivien, kansainvälistä kiertuetoimintaa harjoittavien ryhmien, kuraattorien ja instituutioiden näkökulman tulevaisuusnäkymiin. Ei kansainvälistä liikkuvuutta mikään pysty tappamaan. Kysely tehtiin huhtikuussa, jolloin peruutusten ja tuonnemmaksi siirrettyjen teosten ja tapahtumien koko kuva ei koko laajuudessaan ollut vielä tiedossa. Jotta kansainvälisyys ei pysähdy, tarvitaan matkakustannuksiin joustavaa tukea.

Vastaajajoukosta puolet kuvaavat tilannetta hälyttäväksi, neljännes ilmoittaa, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin odotus, neljännes puolestaan jakaa ratkaisuja, kehittää ideoita ja joustavia strategioita, jotta kriisistä selvittäisiin. Kutakuinkin tuttu näkymä myös Suomessa kansainvälisten liikkuvien toimijoidemme kohdalla.

Noin 60 % uskoo alan toipuvan vuoden sisällä. Nyt tehdään työtä kansainvälisten verkostojen säilyttämisessä, ylläpidetään suhteita. Näin varmistetaan toiminnan jatkuvuus vuonna 2021. Cinarsin raportti korostaa yhteistä jakamista, voimien yhdistämistä uusien strategioiden kehittämisessä, jotta varmistetaan teosten levittäminen epävarmoina aikoina.
 

Kulttuurisen moninaisuuden edistäminen. Osallistu aivoriiheen ja vaikuta!

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on tekemässä ehdotuksia siitä, miten vahvistettaisiin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osallisuutta ja kulttuurista moninaisuutta taiteessa ja kulttuurissa. 

Nyt jokaisella on mahdollisuus osallistua, kertoa omia näkemyksiään ja tehdä ehdotuksia avoimessa verkkoaivoriihessä. Jaetut asiantuntijuudet käyttöön!
 

Ohjauksia laajentuneilla kentillä

Missä menee ohjaajuus ja ohjaaminen saksankielisellä esittävän taiteen alueella. Junge Regie -festivaali peruttiin, mutta pieni kirjanen Radikal Jung sanoittaa 12 nuoren ohjaajan ajattelua, taiteellisia lähtökohtia.

Junge Regie kertoo kadehdittavasta moninaisuudesta, monen ohjaajan tausta on muualla kuin saksankielisessä maailmassa: Puolassa, Turkissa, Venäjällä. Ohjataan laajentuneilla kentillä, yhteistyössä. Ohjaajiksi tullaan muualtakin kuin perinteisestä saksalaisesta sivistysporvaristosta. Ohjaajuus ei ole ulossulkevaa, on monia opiskeluteitä. Eikä sukupuoli ole enää este.

Perinteisistä kaupunginteattereista katse suuntautuu myös ulos esitystaiteeseen ja taiteellisten tuotantoalustojen tekijöihin ja teoksiin ja tunnettujen teatterikeskittymien ulkopuolelle. Taiteellisten paradigmojen moninaisuus tarjoaa happea radikaalisti erilaisiin todellisuuksiin – myös saksankielisen kulttuurialueen ulkopuolelta. Poliittisesti polarisoitunut aika haastaa erilaisiin ilmaisumuotoihin. Vapise sinä Saksa ja maailma, sukupuolibinariteetit, patriarkaatti, valkoinen herravalta. Eikä poliittisuuden tarvitse olla hohhhoijaa -ryppyotsaisuutta.

Suuria käsitteellistämisiä, älykkään analyyttistä moninäkökulmaisuutta ajassa, joka haluaa uusintaa Eurooppa-keskeistä valkoista ylivaltaa. Anta Helena Recken Die Kränkungen der Menschheit (Ihmiskunnan loukkaukset) Münchenin Kammerspielessa ottaa vauhtia Freudista, joka kirjoitti siitä, miten ihmiskuntaa järkyttivät ensin kopernikaaninen vallankumous, sitten Darwinin lajien synty ja nyt viimeiseksi psykoanalyysi. Recke nostaa kriittisen tarkastelun kohteeksi Freudilta huomiotta jääneen loukkauksen. Freudille ihmiskunta tarkoitti Eurooppa- ja mieskeskeisesti vain etuoikeutettua valkoista cis-miestä.  

Bonn Parkin käsikirjoittama ja ohjaama Das Deutschland fyysistää populaarin horrorin ja vinon komiikan ja satiirin keinoin keskiluokkaisen perheen pakkomielteiden terroria. Ja tätä groteskia kuvaa esitetään Bambergissa, Unsecon maailmanperintökohteessa, joka Parkin sanoin on saksalainen versio Disneylandista. Sellaisena saksalaiset itsensä haluavat nähdä. Zombi-ihmiset järkyttävissä plastiikkavaatteissa, puisessa maailmassa – kirjaimellisesti.

Daniel Cremer tarjoaa Miracle of Love -teoksessa (Maxim Gorki Theater) yhden miehen/femme fatalen kokemusasiantuntijan queeriä standupia. Tämä Conchita Wurst -hahmo laulaa, tanssii ja vie mukanaan rakkauden ihmeen olemukseen, moninaisuuteen, symbioosiin, riippuvuuksia, uusliberalistista autonomiaa, projektioita. Cremer puhuu radikaalista lempeydestä.

Florentina Holzingerin Tanzissa alastomat naistanssijat tässä kurinalaisen eheyden maailmassa! Holzinger ravistelee baletin tradition eurokeskeisyyttä ja sen ruumiista kurittavaa pakkoa, painovoimaa ylittävää keveyttä. Se parodioi, tekee groteskia vastarintaa. Balettitunnilta päädytään vaginatutkimuksiin. Lumoavaa. Täytyy olla myös hauskaa, sanoo Holzinger. Yhden sortin tanssin Tarantino.

Puolalaissyntyisen Ewelina Marciniakin Der Boxer (Thalia Theater, teos perustuu Szczepan Twardochin romaaniin) kertoo kolmen naisen näkökulmasta puolanjuutalaisen 1930-luvulla eläneen nyrkkeilijän tarinan, ollaan ahdistavassa hetkessä juuri ennen Wehrmachtin marssia maahan. Nyrkkeilijä näyttää nationalismin uhan ja miten ylipäätään pahuus ja väkivalta tartuttavat ja viettelevät. Tämä keveä koreografinen liike, sen musikaalisuus on pelottavaa katseltavaa.

Sasha Marianna Salzmannin Oder: Du verdienst deinen Krieg (Eight Soldiers Moonsick, Maxim Gorki Theater) tarttui israelilaissyntyisen Sivan Ben Yishain – jonka moni saattaa muistaa hänen vieraillessaan Maailman Teatteripäivän tapahtumassamme viime vuonna – tekstiin. Muistamme Sivanin toisen tekstin rajun oksennuksenkaltaisen poeettisuuden ja hänen patriarkaatin kritiikkinsä. Tässä samassa maailmassa liikkuu myös tämä teksti, jossa kahdeksan naissotilaan kautta katsotaan, mitä jälkiä sotilasleiri jättää, mitä tarkoittaa nuorena naisena toistuvasti kuvitella oma kuolemansa. Israelhan kuuluu niihin maihin, joissa on naisillekin pakollinen asevelvollisuus.

Klassikoilla on materiaaliarvonsa, ja sitä pitää käyttää, niin kuin Lucia Bihler Hedda Gablerissa. 1800-luvun psykorealismista lähdetäänkin rokokoohon, sen sisäistettyyn kurikoodiin ja rakenteisiin.  

Tässä vasta puolet. Jatkan tulevaisuudessa. Joskus.
 

Hangö Teaterträff – esitystaiteen virtuaalinen buffetpöytä

Miten hienoa! Korona ei vie kuolioon, vaan pakottaa festivaalin taiteellisen johdon ja taiteilijat etsimään uusia teitä virtuaalisina kokeiluina ja adaptaatioina. Hangö Teaterträffiä voi viettää 6.6.2020 virtuaalisella alustalla, jonka Yle Areena tarjoaa. Ja etädiskoilemaan festarin päätteeksi.

Virtuaalinen esitystaiteen buffetpöytä! Lisen Rosellin, Nadja Hjortonin ja Anna Efraimssonin liveteos Cuteness Overload on nyt nähtävissä elokuvaversiona. Niin söpöä, tästä live-esityksen trailerista ennakkomakua. Mitä on ruumiillisuuden, kielellisten ilmausten ja söpöyden radikaali potentiaali? Söpöys politisoituna – vuhuu! Josefine Frin ja Emelie Zilliacuksen esitystaidekollektiivi Glitcherin The Porn Horror Musicalissa naisnäyttelijät riisuivat pornolta sen pornon esittäessään kliseisen kuvaston ja rakenteellisen vallan. Nyt teoksen pohjalta nähdään lyhytelokuva Distant Dildos – Whatever happened to The Porn Horror Musical? JIIHAA! Ennakko-orientaatiota Viiruksessa käydyn keskustelun muodossa. Luiskahdin pornohubin sivustolle – avainsana distant dildos taustatyötä tehdessäni. Että sillee.

Entä Teater 90°:n Norppa-live med teater 90°? Mitä tapahtuu, jos taiteen praktiikoissa keskitytään prosesseihin valmiin lopputuloksen sijaan ja taiteilijat ovat vapaita leikittelemään ilman ulkoisia tai sisäisiä vaateita. Se nähdään näissä etäharjoituksissa. No entä norppa sitten? Sen laita on kuin taiteen. Sen arvo on silkassa olemassaolossa, ei sen meille suunnatussa aurinkoköllöttelyssä.

She She Popin Kanon nähdään nyt Remotena. Tukilinjalla meille osallistujille kerrotaan unohtumattomista esityksistä ja kanssamme jaetaan näkemyksiä  – uutta teatteritaiteen kaanonia rakentaen.

Millaista osallistavuutta digi mahdollistaa? Millainen voisi olla interaktiivinen digitaalinen näytelmä? Se koetaan teatteriteffeillä. Labbetin residenssiohjelmassa Nina-Maria Häggblom on kehitellyt teosta Minnesbyrån. Saamme valita, mihin suuntaan mennään loppuunmyydyllä matkustajalautalla, alustana meillä Facebookin Messengerin chatbot. Osallistua voimme myös Alex Holmlundin, Henrik "Honken" Gullmetsin, Ole Öwren ja Dennis Storhannusin Torbjörn LIVEssä.  Se on miltei kuin norppalive, nyt tämän lapsuudenkotiinsa mukavuusalueelleen koronahautautuneen Torbjörnin selviytymistaistelua.
 

Taiteen tiedotuskeskukset tutkimuksen valossa

Cupore on nyt kartoittanut yhdeksän toimijan merkitystä omilla aloillaan. TINFOn lisäksi kohteena olivat vertaisorganisaatiot Arkkitehtuurin tiedotuskeskus, Frame Contemporary Art Finland, Kirjallisuuden vientikeskus FILI, Music Finland, Suomen pelialan keskus Neogames, Sirkuksen tiedotuskeskus, Suomen elokuvasäätiö ja Tanssin tiedotuskeskus. Raportti on luettavissa täältä. Tärkeätä, että kartoitus on tehty ja luotu kokonaiskuvaa meistä opetus- ja kulttuuriministeriön ”strategisista kumppaneista”, joiden kumppanuuden luonnetta ja sisältöjä ei ministeriön taholta koskaan ole kovinkaan tarkasti aukikirjoitettu.

Prosessin kuluessa teimme itsearviointeja, saatiin kentän mielipiteitä. Itsearviointi ei ainakaan TINFOn kohdalla tuonut mitään olennaisesti uutta, kutakuinkin me myös tiesimme nuo kenttämme sokeat pisteet. Sokeilla pisteillä tarkoitan katveita siinä, miten eri taiteenalojen ja erilaisissa rakenteissa taidetyötä tekevät kokevat palvelutarpeisiinsa vastattavan. On paljon väliinputoajia.

Tarvitaan nykyistä parempaa tietoa toimialoista. Tässä raportin suurin anti, samoin siinä esiin tuleva, usein esittämämme toive saada rahoitukseen pitkäjänteisyyttä. Raportista tulemme sidosryhmissämme keskustelemaan.

Minua (jo osittain ulkopuolisena) pohditutti raportin kyseenalaistamaton ja analysoimaton kehys – opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset – ideologiat ja politiikat otettiin sellaisenaan.