24.01.2019

Hanna blogikuva

Kotkan rajut leikkaussuunnitelmat

Kotkan kaupunginteatteria uhkaavat melkoiset leikkaukset, jos kaupungin talouden tasapainottamisohjelman korjausliikkeet toteutetaan esityksen mukaisesti. Suunniteltu leikkausohjelma uhkaa viedä teatterilta 150 000 euroa – 50 000 euroa per vuosi kolmivuotiskautena 2020-2022.

Valtuustolta tuli ennen joulua ukaasia ryhtyä tasapainotusohjelmaan, jota ryhdytään toimeenpanemaan heti.    .

Nyt kaupunginjohtajan esitys on kaupunginhallituksen pöydällä. Peliä ei ole vielä menetetty. Seuraavan kerran asiaa käsitellään 4.2.2019.

Kaupunkilaisia on ihmetyttänyt korjausliikkeiden rajuus ja nopea tahti. Kaupunginteatterin kaltaisessa taidelaitoksessa suunnittelujänne on pitkä, sopimukset ulottuvat vuodelle 2020 ja vuoden 2019 suunnitelmat on laadittu kaupungin antaman talousarvion pohjalta.

Instituutiolaiva ei käänny riuhtaisten. Ellei sitten pistetä taloa kiinni, henkilökuntaa lomille. Negatiivinen kierre on selvä, lomautukset leikkaavat henkilötyövuosia, joiden pohjalta valtionosuutta maksetaan. Teatteri toivookin leikkausten kohtuullistamista.                                                                 

Ekokriisin ajan vapaa yhteenliittymä kutsuu

Tärkeätä, että Esitystaiteen seuran viimesyksyinen kokoontuminen saa jatkoa. Tärkeätä, että taiteilijalähtöiset erilaiset yhteisöt, taideaktiivit ja aktivistit liikehtivät ja kutsuvat koolle 16.3.2019 Helsingissä Stoassa järjestettävään tapahtumaan. Jään odottamaan lisätietoja, seuraamme, jaamme.

Koollekutsujia vertais- ja verkostoitumistapahtumaan ovat Pois poteroista -liike, Nuoren Voiman Liitto, Kiila, Nynnyt, Esitystaiteen seura, Euphoria Borealis  , Museum of Impossible Forms, Pixelache ja Catalysti. Tässä on mukana ihmisiä, joiden taidetoiminta, taidepoliittiset näkemykset ja teot kiinnostavat – erityisesti nyt kun taide- ja taiteilijapolitiikkaa suunnitellaan uusiksi.

Tapahtuman agendaan on mahdollisuus vaikuttaa vastaamalla kyselyyn.
 

Reshape kutsuu muotoilemaan vaihtoehtoisia yhteistyömalleja

Taide- ja taiteilijalähtöistä uutta politiikkaa rakentaa myös eurooppalainen Reshape-verkosto, joka kutsuu taide- ja kulttuurityön tekijöitä kehittämään uusia yhteistyömuotoja ja uusia tapoja olla yhteydessä yleisöihin. Tällainen verkostoituminen ja ohjelma ovat mahdollisuus. Nimensä mukaisesti tässä ollaan muovaamassa taidekäytäntöjä uusille urille, kuvittelemassa nykyisyyttä toisenlaisiin tulevaisuuksiin.

Kiinnostavina teemoina ovat taide ja kansalaisuus, reilun hallinnon mallit, joissa avoimuus ja inkluusio toteutuvat, taiteen arvo yhteiskunnan kudoksena, solidaarisuusrahoitus, sekä transnationaalit ja postnationaalit taidekäytännöt. Kaikesta tästä uudesta kerätään tietoa yhteen, keskustellaan yhteisessä foorumissa Puolan Lublinissa huhtikuussa ja konferenssissa tehdään uusia ehdotuksia, strategioita ja työkaluja, valmistellaan julkaisuja. Reshapella on selkeä aikataulu ja toimintasuunnitelma.

Sellainen kutina, että tähän toimintaan pitäisi löytyä meiltä Suomesta osallistujia. Osallistumista on jo sekin, että jakaa omat tietonsa tai osallistuu Lublinin-tapaamiseen tai alkaa uudelleenmuovailijaksi. Mukaan!

Syvätarkoista havainnoista nykyklassikoksi

Veikko Nuutisen näytelmästä Pasi Was Here on tullut nykyklassikko. KOMin kantaesityksen jälkeen se esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa ja nyt Lahden kaupunginteatterissa. Tekstistä avautuu monenlaisia tulkintoja, tunnemaastoltaan erilaisia, etäännytyksestä myötätuntoon. 

Nuutisen teksti havainnoi tarkasti, miten yhteiskuntaluokat edelleen erottavat. Kaikki eivät ole voittajia. Päiväkodin tai peruskoulun yhteiset kokemukset eivät kuro umpeen railoja, jotka syntyvät vanhempien ja kodin kautta. Pasi Was Here -näytelmässä sukupuolentutkija-yksinhuoltajaäidin pojasta tulee päiväkodin suvereeni kunkku ja akateemisesti koulutettu punavuorelainen, ja työläiskodin kasvatti, täynnä iloa ja mielikuvitusta oleva Pasi päätyy itsemurhaan. Luoti on se, joka kaihertaa voittajaa ja pakottaa itsetutkiskeluun.

Näin kirjoittaessani olen päässyt vasta yhteen Pasi Was Here -näytelmän ulottuvuuksista. Teksti aukeaa muistamisen ja unohtamisen, havaitsematta jättämisen, oman sokeuden, syyllisyyden ja vierauden kudokseksi. Samalla se sykkii lapsen näkökulmasta aukeavia tapahtumia. Se on täynnä lapsen halua kuulua joukkoon, olla tavis.

Lahden Pasi Was Here -esityksen luoti sattuu meissäkin. Nostalgian, menneen maailman ja kadonneen yhteisyyden kipeys ja syyllisyys ei jätä kylmäksi. Hienoa olla mukana esityksessä, joka sytyttää yleisönsä elämään ja aistimaan osana esityskudosta. Hienoa näyttelijäntyötä. Teemu Palosaari (Hemmo), Jarkko Miettinen (Pasi), Liisa Vuori (Turnajaiskeppi, Lapsi tarhassa, Normijätkä, Hemmon äiti, Sarah Young) Tapani Kalliomäki (kaikki ne uskomattomat hahmot Pillukka-Pallukka-Pollukka, Normityttö, Normiäijä, Laktoosilerssi…) me nauramme ja itkemme mukana. Satu Linnapuomin ohjaus nostaa esiin herkkyyden, kipeyden ja surun kerrostumia, joita nostalgiatrippi kasarilapsuuteen Savonlinnan Kellarpellossa pitää sisällään Esitys elää myös oivaltavassa visuaalisuudessaan (Tiina Hauta-aho) ja ääni- ja valomaailmassaan (Jouni Nykopp, Tatu Virtamo).


Kotiin, kotiin

Miten tuska puhuu? Miten suru? Vieraus? Syyllisyys? Kaipaus? Mitä ei voi sanoin ilmaista, sen ilmaisee ensemblen raivokas virrenveisuu, miltei spastiset liikkeet, Pekko Käpin jouhikko ja Moe Mustafan mustavalkoiset videot, heilimöivät pellot, talot.

Tampereen Teatterin Pakolaiset on ankara esitys, ja juuri siitä pidin. Tämä esityksellinen ele ei vähällä päästä. Se ei kosiskele. Se ei selittele eikä tarjoa itseään. Vapaaehtoisen maanpaon ja pakolaisuuden valinnutta ei menneisyys jätä vainoamasta. Vieras on vieras. Eivätkä valheet ja petos päästä otteestaan. Kuolemako vain armahtaa.


Kuka saa määrätä ja millaisin säännöin

Totem-teatteri kulkee omia nykyteatteripolkujaan anarkististisella tatsilla. Totemissa ei tyydytä esittämään lapsille varmoja klassikko- ja suosikkikirjanakkeja. Lammassaaressa – komedia käyttäytymissäännöistä menee perimmäisten yhteiskunnallis-poliittis-filosofisten kysymysten äärelle sääntöjen, kieltojen, vapauksien ja vallan vyyhtiin. Pojan ja isän kesälomaviikko Lammassaaressa on se case, josta käsin sääntöjen oikeutusta ryhdytään pohdiskelemaan. Esityksessä korostuu kerronnallisuus, lukuteatteri on kuin tarinankerrontaa, joka sitten ryöpsähtää tapahtumiksi.

Vuoden ohjaukset

Nachtkritikissä äänestetään Theatertreffenin Vuoden ohjaus -ehdokkaista.

48 teosta ehdolla. Kiintoisaa on tätä listaa katsella. Naisohjaajia vajaa kolmannes karkean laskelmani mukaan. Millaiset ovat eri alueellisten teatteritodellisuuksien suhteet? Missä menee muoti ja trendit? Vieno toive: josko joitain näitä olisi mahdollisuus nähdä Suomessa. Onko liikaa toivottu?
 

Tämän(kin) esityksen haluaisin nähdä

Tämän haluaisin kokea. Volksbühnella on juuri saanut ensi-iltansa Susanne Kennedyn ja kuvataiteilija Markus Selgin esitysinstallaatio Coming Society. Kuvia ja klippejä katsomalla tuntuu siltä kuin astuisit unimaailmaan, epätodelliseen psykedeelisiin tiloihin, kuvataiteen historian merkkiteoksiin tai fraktaaleihin. Simulaatiota.


Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät