25.08.2016

KULTTUURIPOLITIIKKAA TÄSSÄ JA NYT – OCCUPY VALTIONOSUUSUUDISTUS

Me taiteen ja kulttuurin kentän edustajat – asiantuntijat ja subjektit (ei hallintoalamaiset) – odotamme kiihkeästi, minkälaisen asiantuntijaryhmän opetus- ja kulttuuriministeri tulee asettamaan ja minkälaisella toimeksiannolla tämä asiantuntijaryhmä ryhtyy toimimaan kulttuurin rahoitusjärjestelmää uudistettaessa.

Rahoitusjärjestelmän uudistamisprosessia fasilitoiva tulevaisuusorganisaatio SITRA on korostanut toimivansa vain ja ainoastaan tässä järjestäjän roolissa. OKM ja SITRA järjestävät syksyllä meille sidosryhmille kolme keskustelutilaisuutta. Asiantuntijaryhmä on sitten se, joka seuloo ja suodattaa tilaisuuksien annin.

Ensimmäinen näistä tilaisuuksistahan on runsaan kuukauden kuluttua Lahdessa, jossa on määrä pohtia teemaa ”tulevaisuuden toimintaa – miksi ja ketä varten”. Mistä tulevat sisällöt tähän tilaisuuteen?  Ei ihan riitä, että kenttää osallistetaan, aktivoidaan ja kuullaan syksyn kolmessa tilaisuudessa. Onko muuten Cuporen asiantuntemus millään tavoin valjastettu prosessiin?

Hittoako tässä odotellaan? Kulttuuri- ja taidepolitiikan paikat ovat tässä ja nyt, kaikkialla. Occupy… Nyt joka iikka vaihtoehtoisia rahoitusmalleja tekemään. Tarvitaan kaikki se erilaisten toimijoiden hiljainen kokemus- ja näkemystieto ja asiantuntemus pöytään. Puheenvuoroja, seminaareja, keskustelutilaisuuksia, omia julkaisuja ja raportteja. Nyt on sen aika.
 

YHTEISTYÖLLÄ JA YHTEISKEHITTELYLLÄ

Sopivasti ilmestyvät norjalaisen ekonomistin ja ay-toimijan Jan-Erik Støstadin pohdinnat siitä, miten terveydenhoito, hoiva ja koulutus tulisi järjestää. Tulevaisuuden hyvinvointivaltioa ei turvaa markkinaehtoisuus, ei New Public Management, eivät liioin perinteiset hyvinvointipalvelut. 

Støstad ehdottaa neljättä tietä. Otetaan parhaat käytännöt vapaasti käyttöön, luotetaan ammattilaisiin ja tehdään parempaa yhteistyötä niiden kanssa, jotka palveluita käyttävät. Yhteistyötä, yhteiskehittelyä – siis palvelumuotoilua, vaikkei Støstad tällaista käsitettä käytäkään. Josko näillä eväillä voitaisiin järjestää myös kulttuuripolitiikkaa?
 

PALVELUMUOTOILUA – VOIMAANNUTETTU ASIAKAS JA VAIHTOEHTOTULEVAISUUDET

TINFOn ja Teatterikeskuksen palvelumuotoilukoulutus alkoi työpajalla, jossa päivään mahtui rautaisannos palvelumuotoilun perusasioita, työkaluja, ajattelumalleja ja osallistujien pyynnöstä sosiaalista mediaa.

Asiakas, katsoja, osallistuja. Hänet on voimaannutettu. Hän tekee valintoja. Hänen kokemuksensa ja näkemyksensä kannattaa ottaa huomioon. Kannattaa miettiä tietä esitykseen ja esityksestä pois. Sitä minkälaisista odotuksista, kokemuksista, aistimuksista ja tunteista katsojan pitkä ja joskus turhaumien täyttämä ”palvelupolku” oikein koostuu. Teatteri voi tasoittaa tätä polkua teoillaan. Teatteri on paaaaljooon muutakin kuin esitys.

Kouluttajina toimivat Tuija Pulkkinen, Tuula Angervuo ja Piritta Seppälä. Palvelumuotoilua käsittelevän tehopäivän jälkeen teatterit saavat mentorointitukea omien palvelujensa kehittämiseen ja kävijänäkökulman kasvattamiseen.

Jälkilämmössä pohdimme vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja sitä, miten teatterit itsensä näkevät ja profiloivat. Pohdimme myös murrosta ja ympäristötekijöitä – ennustettavien trendien lisäksi teatterit kohtaavat kaikki ne yllättävät muutostekijät, joita riittää. Mikään ei ole pysyvää.  

Minusta me pääsimme paljon lähemmäs sitä, missä mennään ja vaihtoehtotulevaisuuksien tarjoamia mahdollisuuksia, kuin SITRA megatrendeineen kesäkuussa.
 

VAIKUTTAVUUDEN POHDINTAA – MITEN TOIMIA KULTTUURIPOLITIIKASSA

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen julkaisussa Näkökulmia kulttuuripolitiikan vaikuttavuuteen pääsee kätevästi käsiksi siihen, mitä nykyisin paljon viljelty käsite vaikuttavuus oikein tarkoittaa. Paljon puhetta, mutta vähän tosiasiallista vaikuttavuuden arviointia, julkaisussa todetaan.   

Tiivistetysti: jos halutaan arvioida kulttuuripolitiikan vaikuttavuutta, tavoitteet on kyettävä muotoilemaan konkreettisemmin. Tavoitteiden konkretisointi tarkoittaa (arvo)valintojen tekemistä ja kohdentamista. Mitä tavoitellaan ja millä aikataululla. Vaikuttavuus tarkoittaa myös kehittämisnäkökulmaa.  

”Kun saadaan voimaan yhteinen näkemys muutoksen suunnasta, voidaan oletettavasti tehokkaammin katsoa, mitä oikeastaan saadaan aikaan.” Niinpä. Erimielisten yhteisössä yhteisen näkemyksen saavuttaminen on melkoisen vaikeaa.  Tästähän viime kädessä on kyse myös kulttuurin rahoituksen uudistamisessa.

Julkaisussa muistutetaan, että kulttuuripolitiikka ei ole lääketiedettä ja terveydenhuoltoa, tulosodotusten asettaminen ei ole ihan yksinkertaista. Mittatikulla mittaamisessa ei kulttuurin monimuotoisella toimialalla usein ole paljon tolkkua, kuten julkaisussa todetaan.

Cuporen julkaisussa mennään myös perimmäisten kysymysten äärelle. Kulttuuripolitiikassa toimitaan sekä kansalaisyhteiskunnassa että markkinaehtoisesti.  Tutkija Pekka Kettunen kysyykin, olisiko markkinoiden tai kansalaisyhteiskunnan tuottama kulttuuri erilaista kuin nykyinen. Kuinka pitkälle kulttuuripolitiikka on rahanjakoa, jolla vaikutetaan siihen, että kulttuuria on olemassa. Mikäli rahoitus loppuisi, syntyisikö tällöin korvaavia rahanlähteitä, miten kävisi toiminnan? Millaista olisi markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan omaehtoisesti tuottama kulttuuri? Kuinka se eroaisi nykyisestä?

Arviointi liittyy myös demokratiaan siksi, että liikutaan sekä kansalaisyhteiskunnassa että markkinoilla. Vaikuttavuus ei ole pelkkää managerialismia vaan se palvelee myös yhteisön demokraattisia pyrkimyksiä. Silloin on kysymys arvoista ja kansalaisten etujen ajamisesta.

Näkökulmia kulttuuripolitiikan vaikuttavuuteen liputtaa tutkimustiedon tärkeyden puolesta päätöksenteossa. On olemassa tutkimustietoa siitä, minkälaisia ovat hyvät ja vaikuttavat tavat toimia. Kulttuuripolitiikassa voitaisiin tässä kohden toimia kuin lääketieteessä: ”hakea tietoa siitä, mikä toimii.” Parhaiden käytäntöjen vertailua siitä, millaisia voisivat olla uudenlaiset julkisen sektorin, markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimien yhdistelmät.

Tekisi mieli lisätä tutkimustietoon myös kokemustieto, tekijätieto, hiljainen tieto. Kaikki se tieto, jota kulttuurin tekijöillä on.  – Kulttuuripolitiikassa voitaisiin olla myös kansalaisdemokratian kovassa ytimessä. Occupy kulttuuripolitiiikka!