07.06.2015
Kun tilastot ei riitä!
Asiantuntijatietoa janotaan, koska päätöksenteko halutaan perustaa asiantuntijoiden tuottamaan näyttöön esimerkiksi julkisten tukien vaikuttavuudesta. Jälleen elokuussa julkaistava Teatteritilastot 2014 antaa yhdenlaista hardcore vaikuttavuusfaktaa, joka voi toimia päätöksenteon pohjana (evidence-based policy).
Teatterissa kokemustieto, paikallistieto ja merkitystieto ovat numerotiedon ohella korvaamattomassa asemassa. Me tarvitsemme kokemus- ja vertaistietoa ja tällaisen merkitystiedon artikuloimista ja nostamista esiin.
TINFO-hallituksessa oltiin yksimielisiä strategiamme hienoisesta reivauksen tarpeesta. Emme enää pärjää tilastojen varassa. Meidän tulee kerätä ja tallentaa entistäkin enemmän ja monipuolisemmin tällaista merkitystietoa (tai olla edesauttamassa, että tällaista tietoa tuotetaan). Paikallistiedon suhde asiantuntijatietoon on tärkeätä esimerkiksi pohdittaessa maaseututeattereiden asemaa ja tulevaisuutta. Meidän pitää pystyä tuomaan esiin teatteriin liittyviä kokemuksellisia ulottuvuuksia, jotta yhteisöjen teatteriin liittyvät kokemukset ja arvostukset voisivat olla päätöksenteossa tasaveroista tietoa teknis-taloudellisen-tilastollisen tiedon rinnalla. Yhtä lailla meidän tulee kyetä tuottamaan tietoa kasvavasta joukosta teatterifreelancereita, ei pelkästään tiedon itsensä vuoksi vaan yhteiskunnallisen vaikuttamiseen tähdäten. Ensimmäinen etappi on Tampereen Teatterikesän Muuttuva työ ja toimeentulo -seminaarissa.
Meidän pitkän tähtäyksen toimintasuunnitelmaamme kuuluu erilaisten tutkimushankkeiden käynnistäminen.
KÄRKIHANKKEENA SAAVUTETTAVUUS – YLEISÖJÄ TUTKIMAAN
TINFOn action-listalla on myös saada aikaan yleisöjen ja ei-yleisöjen tutkimus – tavalla tai toisella. Me tarvitsemme yhteistyökumppaneita ja yhteisrahoitusta tämän tärkeän kysymyksen selvittämiseksi. Tähän meidän suunnitelmaamme linkittyy tieto siitä, että uusi hallitusohjelma nosti kärkihankkeekseen parantaa taiteen ja kulttuurin saavuttavuutta.
Mietin, mitä nykytodellisuus merkitsee livetaidelajille. Esittävien taiteiden kenttä on moninaistunut ja sisältöjen tarjoajia on tullut entistä enemmän ja samanaikaisesti muut mediat ja digitalisaatio ovat muuttaneet tapojamme viettää vapaa-aikaa tai käyttää kulttuuria ja taidetta. Ja tarjolla on erilaisille monikulttuuristuneille ja -kulttuuristuville yleisöille erilaisia sisältöjä ja esityksellisten kohtaamisten muotoja. Kilpailu eri sisältöjen välillä on kova ja perinteinen sidos teatteriin on höltymässä eikä teatterin ”oikeutus” kansalaisten kesken ole enää yhtä itsestään selvä kuin aikaisemmin. Päiväkodit ja peruskoulu eivät pysty tyydyttävällä tavalla huolehtimaan teatterikasvatuksesta ja sitä kautta tulevien yleisöjen ”kiinnittämisestä” teatteriin.
Minkälaisilla asioilla on eniten vaikutusta yleisöjen muotoutumisessa? Mihin suuntaan teatterin tulisi kehittää tarjontaansa? Millaisia kokemuksia ja elämyksiä teatteri tuottaa? Mikä estää tulemasta teatteriin? Miten teatterit pystyvät yhä paremmin tavoittamaan ja sitouttamaan entistä liikkuvammat yleisöt? Millaisia yksilöllisiä käyttötottumuksia ihmisillä on? Millaisia ovat ”yleisönomadit”, jotka vaeltavat muuttuvien tilanteiden ja erilaisten laitteiden ja välineiden välillä? Mikä merkitys ja mahdollisuus digitaalisuus myös liveteatterille; miten yleisö suhtautuu asiaan? Miten teatteria ”käytetään”?
Kimurantteja ja mieltä kiihottavia kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia. Nyt vain hankkeistamaan!
KULTTUURIKUMMEJA TARVITAAN! PARHAITA KÄYTÄNTÖJÄ
Tampereella toimii Kulttuurikummit. Idea on yksinkertaisen toimiva. Kulttuurikummeja ovat kokeneet johtamisen ammattilaiset, joita yhdistää kiinnostus kulttuuriin ja halu tukea. Kummit tarjoavat yhteisöille mahdollisuuksia kehittää liiketoiminnallista osaamista ja johtamiskäytäntöjä. Tarjolla on sparrausta esimerkiksi strategian muotoilussa tai johtamisessa, kulttuurikummien avulla voi saada apua hallitustyöskentelyn kehittämiseen.
POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ
Pohjoismaisessa yhteistyöverkostossamme asialistalla ovat Färsaarilla järjestettävä Nordic Performing Arts Days, ja siellä Nordic Drama Trainin jatko – nyt täytyy keksiä nimi tälle tapahtumalle, jossa me esittelemme pohjoismaista nykydraamaa. Suunnitelmissa kangastelee myös teatterikoulujen entistä kiinteämpi pohjoismainen yhteistyö. Emme me sitä tee, mutta voimme yrittää avittaa.
KOLME MIESTÄ JA SAVI!
Scenkonstbiennalenissa Malmössä iranilaisen Yase Tamanin Count to One – kolme miestä, savea ja animaation ihme. Kolme sotilaspukuista miestä leikkii savella, neljäs tuottaa äänimaiseman. Ei muuta. Kolmen miehen käsissä saviklimpeistä syntyy ihmisiä, kokonainen yksilön elinkaari, kasvot saavat uurteita. Savinuket shakkilaudalla tulevat syödyiksi. Savesta syntyy unelmien ballerina tai lintu. Sodan julmuudesta ja halusta rauhaan voi kertoa näin. Ihmeen äärellä. Meidän sieluamme muovailtiin!
KIITOS TILASTOTIETOJEN TUOTTAJILLE
Nyt se on pakko sanoa, ettei unohdu tilastojenteon kiivaimmassa vaiheessa. Ei ole pelkkä Teatteritilastot -julkaisun esipuheen paikka nostaa esiin kaikki ne sadat teatterin kentän ammattilaiset, jotka kokoavat meille oman teatterin talous-, katsoja-, henkilöstö- ja ohjelmistotilastoja. Ilman tätä aikaa vievää ja usein takuulla piinallista puurtamista tärkeitä Teatteritilastoja ei olisi.