Kunnat teattereidensa tukena 

 

Teimme vuoden alussa erästä tilastonostoa someen, satuin sivulauseessa kysymään tilastonlaatija Piia Volmarilta, kuinka monessa kunnassa Suomessa on teatteri? Tämän artikkelin lähtökohta on tämä ilmaan heittämäni kysymys. Siitä sitten tutkimaan. Lähteenämme ovat olleet paitsi omien Esittävän taiteen tilastojemme pitkät aikasarjat – joissa taloustilastoja on pisimmältä ajalta suurilta teattereilta – myös esimerkiksi Tilastokeskuksen, Cuporen ja Kuntaliiton tietovarannot. Kuntien päätösasiakirjat ovat lisäksi yksi lähteistä.  

 

Suomessa on yhteensä 308 kuntaa, ja 33 kuntaa, joissa on vähintään yksi ammattiteatteri, 12 sellaista, jossa on vähintään kaksi teatteria. Näissä 33 kunnassa on yhteensä 142 teatteritoimijaa: 71 valtionosuutta saavaa (vos) ja 71 muulla rahoituksella tekemisensä turvaavaa. Näissä Suomen teatterikunnissa asuu 3,3 miljoonaa ihmistä. Tiedot ovat viimeisimmästä valmistuneesta esittävän taiteen kokonaisesta tilastovuodesta 2023. 

 

Puhumme tässä artikkelissa “kunnista”, joka on kaupunkienkin hallintomuoto. Kaikki kaupungitkin ovat kuntia. Kuntahallinnon järjestämiseksi on usein muodostettu konserni eli on emoyhteisö = kunta ja tämän tytäryhteisöt. Yksi kunta voi kuulua lisäksi kuntayhtymiin, joita on mm. vesihuollon, julkisen liikenteen tai vaikka koulutuksen järjestämiseksi. Tässä artikkelissa ei käsitellä tämän tarkemmin kuntien hallintorakenteita. 

 

Tätä artikkelia kirjoitettiin silmällä pitäen huhtikuisia kuntavaaleja, joissa esimerkiksi kuntien oma edunvalvoja ja tiedontuottaja Kuntaliitto käyttää yhtenä iskulauseenaan: Paikallisen kulttuurielämän puolesta. Katsokaamme nyt, millaista teatterielämää on kunnissa ja millä hinnalla. 

 

 

 

Pistäydymme lopuksi aikamatkalla tutkailemassa sitä, millaista on ollut kuntien rahoitus teattereillensa eri vaalikausilla, onko tapahtunut muutosta. 

 

Seitsikkomme lähempään tarkasteluun, asukaslukujärjestyksessä (31.12.2023) on seuraava: Helsinki (674 500), Tampere (255 050), Oulu (214 633), Pori (83 106), Joensuu (78 062), Vaasa (68 956) ja Kajaani (36 513). Yhteensä näissä asukkaita on siis ollut vähän vajaat 1,5 miljoonaa. Koko maan väkiluku samaan aikaan oli 5,6 miljoonaa. Teattereissa näissä seitsemässä kunnassa käytiin 1 365 541 kertaa. 

 

 

Helsingissä asutaan sen verran tiiviisti, että keskimäärin yli 3 000 asukasta mahtuu neliökilometrille, kaikissa muissa riittää huomattavaa väljyyttä pääkaupunkiin verrattuna. Esimerkiksi Oulun maarajaiset mitat muuttuivat radikaalisti 2013, kahden kuntavaalin välissä, kun siihen liitettiin neljä muuta kuntaa. Joten vaikka pohjoisen Suomen väkirikkaimmassa kaupungissa onkin paljon asukkaita, neliökilometrille heitä riittää keskimäärin vain noin 72.  

 

Seitsemästä lähemmin tarkastelemastamme kunnasta kaksi on kaksikielistä*, Helsinki ja Vaasa. Väestörakenteita koskevissa tilastoissa puhutaan “vieraskielisistä”, joita esimerkiksi Kajaanissa on 5,1 % kaikista asukkaista (2022). Kielien kirjo hipoo 30 eri äidinkieltä. Tampereella vieraskielisten osuus kaupungin asukkaista on ollut 10,4 % (2023). Porilaisia vieraskielisiä on ollut 4 282, mikä on suhteellisesti samaa tasoa kuin Kajaanissa, 5,1 % asukkaista. Helsingissä noin viidennes asukkaista puhuu ensikielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. 

 

Työllisten asukkaiden määrä on ollut Oulussa 93 276, Porissa 33 806, Vaasassa 31 082, Joensuussa 31 189 ja Kajaanissa 14 934, tiedot vuodelta 2022. 

 

Kajaanissa on puolestaan ainakin kaksissa kuntavaaleissa ollut koko maan pienin äänestysprosentti kuntavaaleissa, 2017: 49,3 % ja 2021: 46,5 %. Pandemiavuoden vaalissa koko maassa äänioikeutetuista 55,1 % kävi äänestämässä, mikä on 70 vuoteen alhaisin lukema. Joensuussakin päästiin 2021 vain 47,6 %:n äänestysaktiivisuuteen. Helsingissä äänestettiin suunnilleen samaan tahtiin kuin ennen aikana ennen koronaa, luku oli 2021: 61,6 %. Tampereella into äänestää kyllä laski edellisvaaleista, mutta 56,8 % kuitenkin äänesti. 

 

Oululaisten keski-ikä on ollut 39,6 vuotta vuonna 2023, esimerkiksi Porissa se on 46 vuotta eli yli maan keskiarvon. Muuttovoittoa viime vuosina keränneen Tampereen väestön keski-ikä on 41 vuotta. Suurin ikäryhmä ovat opiskelijaikäiset 20–29 -vuotiaat. Kajaanissa nähdään Suomi pienoiskoossa siinä mielessä, että yli 64-vuotiaiden osuus kaikista asukkaista lisääntyy ja että väki vähenee. Kajaanin kaupungista tehdyn tuoreen tutkimuksen (MDI, 2024) perusteellisessa aineistossa on skenaariot (s. 48) väestön määrän kehityksestä: myöskään nykyistä vilkkaampi maahanmuutto ei pitäisi nykyistä Kajaanin asukasmäärää.  

 

Seitsemästä kunnasta muuttovoittoa on Tampereella +2,4 % eli 6 041 asukasta (2023), Joensuussa + 0,7 % eli 553, Vaasassa + 1,4 %, Oulussa + 1,3 %, Kajaanissa 195 asukkaan lisäys ja Helsingissä 1,6 %. Hieman tappiollinen väestökehitys on ollut Porissa, - 0,1 %. Suurempi pomppaus on ollut siis vain Tampereella. Koko Suomen väkimäärä samaan aikaan eli vuodesta 2022 vuoteen 2023 väheni jonkin verran –0,7 %. 

 

Kuntaliiton tiedotteen mukaan kuluvalle vuodelle 68 kuntaa nostaa veroprosenttia, neljässä sitä lasketaan. Oulu nostaa +0,2 prosenttiyksikköä, Pori +0,3 ja Joensuu +0,2 %. Kuntaliiton mukaan +0,3 korotus on koko Suomessa tyypillisin. 236 kunnassa tuloveroprosentti säilyy ennallaan vuonna 2025. 

 

Pyrimme poiminnassamme alueelliseen kattavuuteen ja riittävään keskinäiseen “erilaisuuteen”. On väestöltään suurimpia kaupunkejamme ja sitten näitä pienempiä. Ollaan yhtäältä rannikolla, toisaalta sisämaassa, ylletään rajaseuduille. Yhtäläisyydetkin ovat kiinnostavia: kaikki paitsi Kajaani ovat yliopistokaupunkeja, kun esimerkiksi Porissa ja Vaasassa on useampien yliopistojen kampuksia. 

 

Lähempään syyniin haluttiin kooltaan erilaisia kuntia, mitä tulee teatteritoimijoiden määriin. Kuitenkin niin, että vähintään kaksi ammattiteatteria piti olla.  
 

 

 

Yhteensä näissä seitsemässä kunnassa toimii 90 ammattiteatteria. On kyse teattereista, jotka ovat tätänykyä mukana tai ovat joskus toimittaneet tietojaan Esittävän taiteen tilastoihin eli niistä on olemassa siten tilastodataa. Sitten katsotaan yksi-risti-kaksi -menetelmällä näiden rahoituspohjia eli kuinka monta on valtionosuutta (vos) saavaa toimijaa, kuinka moni saa (valtion) Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) toiminta-avustusta ja kuinka monta on sellaista, joilla ei ole valtion rahoitusta. Tulokset: Helsinki (68 eli 25 vossia, 30 taikea, 13 muuta), Tampere (10 eli 6-2-2); Oulu (3 eli 2-1-0); Pori (3 eli 2-0-1); Joensuu (2 eli 1-0-1); Vaasa (2 eli 2-0-0) ja Kajaani (2 eli 1-1-0). Mikä vinkeintä, mistään ei löydy kahta samanlaista asetelmaa suhteessa valtion tukemiin ja ei-tukemiin teattereihin. 

 

 

 

Esittävän taiteen taloustilastoja löytyy lähinnä vos-teattereilta. Näissä lähemmin tarkastelemissamme seitsemässä kunnassa toimii yhteensä 37 valtionosuutta saavaa esittävän taiteen toimijaa ja lisäksi kaksi kansallista taidelaitosta, Suomen Kansallisteatteri ja Suomen kansallisooppera ja -baletti. Kaikki nämä saavat myös omilta kunniltaan tukea toimintaansa. 

 

Entä kunnan tuki näille teattereillensa? Vuoden 2023 tilastoissa nämä seitsemän kuntaa rahoittivat teattereitansa yhteensä 39 061 580 eurolla. Valtion tukea samoissa kunnissa toimiville teattereille liikeni samaan aikaan 95 445 616 euroa. Tästä Helsingin osuus on 72 901 100 euroa, jossa on mukana kahden maamme suurimpiin kuuluvan ja kansallisen taidelaitoksen asemassa toimivien Suomen Kansallisteatterin (11 391 000 euroa) ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin (38 197 000 euroa) valtiontuet.  

 

Helsingissä ja Tampereella teatteritoiminta on vilkkainta, paljon esityksiä tekeviä laitoksia ja ryhmiä, keskimäärin pääkaupunki tukee 284 268 eurolla per toimija, ja Suomen “teatteripääkaupungiksi” itseään tituleerannut Tampere 556 556 eurolla.  

 

Helsingissä suurimmat kunnan myöntämät tuet (sis. vuokra-avustuksen) ovat vuonna 2023 olleet Helsingin kaupunginteatterin 8 742 220 euroa – laskennallisesti 16,94 euroa ostettua pääsylippua kohden – ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin 5 361 316 euroa (tukea per lippu 28,22 euroa). Pienimmät Helsingin kaupungin avustukset ammattiteatterien toimintaan ovat alle 10 000 euroa.  

 

Tampereella kunnan tuki on kahdelle suurelle, Tampereen Työväen Teatterille ja Tampereen Teatterille keskenään suunnilleen samaa tasoa, 2 210 000 euroa ja 2 394 741 euroa. “Teatteripääkaupungissa” toimii näiden isojen lisäksi neljä muuta vos-teatteria, joiden kunnanavustus vuokratukineen on ollut Teatteri Mukamaksen 163 292 eurosta Tampereen Komediateatterin 267 000 euroon.  Kaupungissa toimivien ei-vossien, mutta Taiken toiminta-avustuksen piiriin toimivien ammattiteatterien Teatteri Telakan ja Teatteri Siperian kunnan tuki vuoden 2023 toimintaan oli 64 000 euroa ja 23 500 euroa. 

 

 

Keskimäärin eniten teatteria kohden kunnan tukea maksoivat Vaasa (2 005 355 euroa), Oulu (1 690 000) ja Pori (1 082 500). Vaasassa ammattiteatterin tekijöitä on vain kaksi, molemmat valtionosuuksia rahoituksekseen saavia, Vaasan kaupunginteatteri ja Wasa Teater, Oulussa on niinikään kaksi vos-toimijaa, Oulun kaupunginteatteri ja Jojo – Oulun tanssin keskus, mutta lisäksi myös paljon esityksiä lapsille ja nuorille järjestävä Nukketeatteri Akseli Klonk.  

 

Kolmesta porilaisesta kaksi on vos-teatteria, Porin Teatteri ja Rakastajat-teatteri, yksi on Palikkateatteri, joka ei ole saanut valtiolta teatteritaiteen toiminta-avustusta, vaan Taiken kulttuurihyvinvoinnin ja osallisuuden momentilta. Itärajan teatterikaupungit löysivät niin ikään omille kahdelle teatteritoimijalleen kunnan kassasta rahoitusta Joensuu keskimäärin 769 818 euroa (Joensuun kaupunginteatteri ja Joensuun Vapaa Teatteri) ja Kajaani 690 221 euroa (Kajaanin kaupunginteatteri ja Vaara-kollektiivi). 

 

Suomen teatterikartalta löytyy 12 sellaista esittävän taiteen kotipesää, joiden nimessä esiintyy “kaupunginteatteri”. Näistä otoksemme seitsemän kunnan 90 ammattiteatterista on viisi nimeään myöten kaupunginteatteria. Lisäksi on joitain, joiden taustayhteisönä on kunta / kaupunki olennaisin sitoumuksin, toiminnan rahoitukseen, vuokratukeen tai muulla tavoin, kuten on vaikka Porin Teatterin kohdalla. Oulun Teatterin taustayhteisö puolestaan on vuodesta 2012 ollut kaupungin omistama osakeyhtiö.  

 

Oulun Teatterin osakeyhtiö teki vuonna 2023 liikevaihtoa 2 116 000 euroa, josta tulos oli 128 000 euroa. Liikevaihto on huomattavasti suurempi (+ 725 000 vrt. 2019) kuin pandemiaa edeltävänä aikana. Oulussa kaupunki tuki teatteriaan 4 950 000 eurolla, valtion tuki oli 2 696 004 euroa. Kunnan tuki per myyty pääsylippu oli 43,13 euroa. Lippuja teatteri myi 1 702 771 euron edestä, ja taidelaitos työllisti 117 laskennallisen henkilötyövuoden määrän ihmisiä. 

 

Nukketeatteriyhdistys Akseli Klonkilta ei ole taloustilastoja, mutta se kuuluu Taiken tuen piiriin (2023: 70 000 euroa). Se on myös ollut esimerkiksi vuonna 2024 Oulun kaupungin yksi 18 kulttuurikumppanista, ja siihen on kuulunut 90 000 euron avustus.  

 

Porissa on kaksi vos-teatteria, Porin Teatteri ja Rakastajat-teatteri. Lisäksi kunnassa pitää toimipaikkaansa, kansainvälisestikin toimiva Palikkateatteri, jonka taustalla on taidekollektiivi KO-KOO-MO. Tämä jälkimmäinen sanatonta ja ikärajatonta teatteria esittävä ryhmä on esiintynyt mm. Etelä-Koreassa. Palikkateatteri ei ole ollut valtion- tai kunnantukien saajissa, mutta tekijät ovat voineet saada esityskohtaisia työskentelyapurahoja, jotka eivät näy esittävän taiteen tilastoissa. 

 

Porin Teatterisäätiö on se, joka järjestää esitystoiminnan ja on saanut 1 975 000 (2024) tuen Porin kaupunkikonsernilta. Teatterin henkilökuntaa vierailijat mukaanlukien on 62 henkilötyövuoden verran. Teatteri vuokraa tilansa Porin Teatteritalo Oy:lta, joka on kokonaan Porin kaupungin omistama tytäryhtiö. Yksityinen Rakastajat-teatteri sai vuonna 2023 Porin kaupungilta tukea 127 000 euroa, mikä tekee 10,99 euroa pääsylippua kohden. Rakastajat-teatterin kannatus ry on ainakin vuodelle 2023 ja 2024 tehnyt kaupungin kanssa kumppanuussopimuksen. Sopimukseen sisältyy myös yhden näyttämön (Studio Hilkka) hallintaoikeus. Vos-teatterina Rakastajienkin henkilöstömäärä lasketaan henkilötyövuosina ja niitä on ollut 20. 

 

Joensuun kaupunginteatterin taustayhteisö on Pohjois-Karjalan teatteriyhdistys ry, mikä myös tuo teatterin toiminnan tarkoitukseen alueellisen ulottuvuuden. Teatteri on alueteatteri, joka tekee kiertueita omassa maakunnassaan ja esiintyy myös sen ulkopuolella. Joensuun Vapaan Teatterin taloustietoja ei tilastoissa ole.  

 

Joensuun kahdesta ammattiteatterista nimenomaan kaupunginteatteri on se, jolla on säännöllistä, jatkuvaa esitystoimintaa ja jonka palkkalistoilla on ollut ihmisiä 50 henkilötyövuoden edestä (2023). Kaupunki maksoi teatterille toiminta-avustusta 1 060 000 euroa, minkä lisäksi vuokra-avustusta 479 635 euroa. Teatterin vuokratilat sijaitsevat keskeisellä paikalla, Eliel Saarisen suunnittelemassa kaupungintalossa eli kaupunkikonsernin maksama vuokratuki kiertää takaisin samaan kassaan.  

 

Kunnan tuki Joensuussa teattereille on ollut yhteensä 1 539 635 euroa. Samana vuonna teatteri sai valtionosuuksina 1 222 796 euroa toiminta-avustusta ja korotettua valtionavustusta 222 572. Tuloja Joensuun kaupunginteatteri ansaitsi 327 919 euroa myymällä lippuja yhteensä 14 599 katsojalle, omiin tuottamiinsa esityksiin ja teatterissa vierailleisiin teoksiin. Kunnan tuki per teatterilippu oli 68,14 euroa. 

 

Nk. täyskunnallisia teattereita on tarkastelukuntien toimijoista Kajaanin kaupunginteatteri, Vaasan kaupunginteatteri ja Wasa Teatern. Täyskunnallisuus on voinut Cuporen teatteriselvityksen (2006: 11) mukaan tarkoittaa ns. ison talon etuja ja tavallista helpommin yhteistyötä kunnan muiden toimintojen kanssa. Siirtymisillä täyskunnallisuudesta yhdistykseksi teatterit ovat hakeneet toiminnanvapautta. Samoin säätiöt ovat itsenäisiä toimijoita. Kaikkiaan maassamme on kahdeksan täyskunnallista teatteria (2023), enimmillään niitä on ollut 12, vuonna 1992.   

 

Kuntien päätösasiakirjoja tutkaillessa piirtyy esiin useammassa paikassa oleva käytäntö, että toimijoille voidaan maksaa ennakkoa tammi-helmikuulle. Esimerkiksi Tampereella ennakkoa voi saada, jos on edellisenä vuonna ollut kunnan yleisavustuksen piirissä, ja maksettavan ennakon suuruus määräytyy edellisvuoden kuukausisumman mukaisena. Kaikki tamperelaiset vos-toimijat näyttävät ennakkoa saaneenkin. Kuulostaa kohtuulliselta alkuvuoden velvoitteista selviämisen kannalta tilanteessa, jossa tietoa vuoden toiminta-avustuksesta vasta odotellaan. 

 

 

 

Kun katsoo kunta/kunnallisvaalivuosia 2007, 2011, 2016, 2020 ja sitten viimeksi valmistunutta esittävien taiteiden tilastovuotta 2023 ja kunnan tukea teattereillensa, niin taso on pysynyt samankaltaisena läpi vuosien, kaikissa seitsemässä meillä lähemmässä katselussa olleessa kunnassa. Neljässä näistä kunnan tuki teatterille ei ole noussut käytännössä ollenkaan tällä välillä. Helsingissä on portaittaista selkeätä nousua, samoin Vaasassa. Myös Porissa omassa mittakaavassaan on vuodesta 2007 liikahdettu ylöspäin teatterien tukemisessa. 

 

 

Vuoden 2022 alussa Helsingin 68 teatteritoimijasta yhdeksän siirtyi valtionosuusjärjestelmän piiriin. Vaikutusta kunnan tuen suuruusluokkaan ei tällä ole ollut: pientä nousua on kaikkien uusien vossien kunnanavustuksessa, mutta prosentuaalinen korotus on samaa tasoa kuin aiemminkin vuodesta toimintavuodesta toiseen siirtyessä. 

 

 

 

Osa kysymyksistä jää vastattavaksi joskus toisella kertaa, nyt heitän vain ilmaan. Onko olemassa sellaista kuntaa, jossa on kyllä ammattimaista teatteritoimintaa, mutta ilman kunnan tukirahoja? Korreloiko kunnan “varakkuus” tai “köyhyys” kulttuuritahdon kanssa? Miten pitkien matkojen päästä kuntien asukkaat kulkevat teatteriinsa? Kuntaliiton Kultti-tietokanta antaa jonkin tähän osavastauksen. Lähimmästä vos-teatterista ollaan korkeintaan 20 kilometrin päässä Helsingissä 100 prosenttisesti, Tampereellakin melkein, 99 % kaupunkilaisista asuu tällä säteellä. Porissa ja Vaasassa 95 %, Kajaanissa 93 %, ja muutama vuosi sitten kuntaliitosten myötä suurentuneessa Oulussakin 89 % ja Joensuussa 86 %. Samassa tietokannassa valtavasti kuntia nollassa. Että kaikilla kuntalaisilla on jo aika pitkä matka teatteriin. Miten paljon esimerkiksi harrastajateatterit “paikkaavat” ammattiteatteriaukkoa joillain, kun kartasta katsoo, isoillakin alueilla? Vos-teatterit ovat myös vain osa monimuotoista ammattiteatteriverkostoa. 

 

Sillä miten kauas teatteriin pitää lähteä, on monenlaista käytännöllisiä vaikutuksia kuntalaisen ja taiteenystävän mahdollisuuksiin, mutta myös nähdäkseni paljonkin tekemistä sen kanssa, miten omaksemme teatterimme tunnemme. Miten paljon meiltä riittää sille tukea. 

 

 

 

Teksti: Sari Havukainen 

Esittävän taiteen tilastotiedon keruu ja käsittely: Piia Volmari 

 

---

 

*Kaksikielisessä kunnassa vähemmistökielen ensisijaisia puhujia on vähintään kahdeksan prosenttia tai 3000 asukasta.