25.02.2016

Lähialueyhteistyötä

Viron juhli itsenäisyyspäiväänsä 24.2. Espoon Kaupunginteatterissa vietetään piakkoin Viro-viikkoa. Viron suurlähettiläs Margus Laidre kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa (HS 24.2.2016) Viron ja Suomen kumppanuudesta ja siitä, miten Viro ja Suomi voivat olla uranuurtajia Pohjolan uuden identiteetin luomisessa. Laidren mukaan uusi ajattelu voi alkaa muualtakin kuin Kööpenhaminasta tai Tukholmasta.

Pohjola Southbankiin

Southbank Centre Lontoossa on mahtava runsaudensarvi näyttely- ja konserttitiloja, ravintoloita, Southbankissa on festivaali ikuinen. Pian alkaa WOW (Women of the World), kesäkuussa rakkauden festivaali, marraskuussa BAM (Being a Man), on lasten festivaalia, kirjallisuuden festivaalia, suuri määrä osallistavaa yleisötyötä. Vuonna 2017 Southbank Centre suuntaa katseensa Pohjolaan tarkoituksenaan myös ravistella ja provosoida. Luvassa ei toivon mukaan ole ennalta arvattavaa Pohjoismaa-brändiä ja bulkkihommaa.

Southbank Centren taiteellinen johtaja Jude Kelly on tehnyt turneen kaikkiin Pohjoismaihin, joissa jokaisessa järjestettiin think in -sessiot. Suomen sessiossa meitä oli kolmisenkymmentä, keskustelemassa ja väittelemässä sellaisista teemoista kuin lasten asema, sukupuoli ja tasa-arvo, luonto, kestävyys. Kelly oli taitava syöttäjä testatessaan Southbankin ennakkoajatusten relevanttiutta. Meistä irtosi Kellyn käsissä kiihkeää ja moniäänistä mielipidettä. Kellyn kommentti oli kiintoisa. Hän kertoi Britannian katsovan mielenkiinnolla Pohjolaan: miten se tulee ratkaisemaan murroksen, mihin suuntaan se on menossa.  

Kelly itse on muutoin WOW-festivaalin perustaja, feministi, jonka mielestä Britanniaan tarvittaisiin puolue, joka selkeästi ajaisi naisten asiaa. Sukupuolten tasa-arvoon on maassa vielä piiiitkä matka. Think-inissä Kellyä valistettiin Suomen takaiskusta.

Kun maailma ei riitä

Oiva nimi lavastaja Katariina Kirjavaisen näyttelyllä Teatterimuseossa. Näyttely osoittaa, ettei taiturimaisen lavastajan mielikuvituksella ole mitään rajaa. Oikea onnenmaa tämä näyttely, jossa voi tehdä matkan päivästä yöhön. Sekosin possuista ja kanoista. Vaadin: jokaiselle työpaikalle Kirjavaisen pyörillä kulkeva possu! Ja possuilla sai ratsastaa. Jihaa. Kirjavainen on tehnyt lukuisia lastenteatterilavastuksia Helsingin Kaupunginteatteriin. Ajattelen lapsia, jotka ovat saaneet kokea teatterin ihmeen Kirjavaisen maailmojen kautta. Onnenpekkoja ja -pirkkoja. Ja jälkilämmössä on sykähdyttävää katsoa pienoismalleja.

Äänitaiteen pankin asiakkaaksi

Mikä pankki! Sinne voi tallentaa, sieltä voi ostaa ja sieltä voi kuunnella. Voi sivistää ja ilahduttaa itseään äänitaiteella. Muu ry:n ylläpitämä, vastaperustettu Äänitaiteen pankki tarjoaa kaikkea tätä. Äänitaiteen pankissa on lisäksi suuri määrä ajankohtaistietoa. Maineteko!                         

Pois poteroista

Journalistiliitossa vierailleen valtakunnansovittelija Minna Helteen haastattelu on kiinnostavaa luettavaa. Erityisesti murrosaloilla kaivataan Helteen mukaan yhteisen tahtotilan hahmottelua ja vuoropuhelua: ”Maailman muuttuminen ei voi olla heijastumatta työehtosopimuksiin. Törmään valtakunnansovittelijalle tulevissa pahoissa riitakeisseissä siihen, että osapuolet ovat menossa tulevaisuutta kohti kovin erilaisilla strategioilla. Pitäisi ymmärtää, mitä toinen osapuoli ajattelee ja luoda joku yhteinen näkemys jo ennen työehtosopimusneuvottelujen alkua.” Työmarkkinajärjestelmän on Helteen mukaan uudistuttava, mutta kolmikantaa ei pidä romuttaa.

#Taideonlasten #Teatterionlasten?

Toivottavasti teemavuosi poikii aidosti muutakin kuin kosmeettista puhetta lastenkulttuurin tärkeydestä ja hatunnoston taiteilijoille, jotka tekevät taidetta lapsille ja nuorille. Teemavuoden 2016 aikana on tapahtumia ympäri Suomen teemalla #taideonlasten. Kainaloisena tähän tulee mukaan myös teatteri ehkä teemalla #teatterionlasten. Taike käynnistää lasten- ja nuortenkulttuurin kehittämisohjelman, jota lasten- ja nuortenkulttuuriin erikoistuneet läänintaiteilijat toteuttavat.

Prosenttiperiaatetta laajennetaan – Taidetta ei saa unohtaa

Prosenttiperiaate ei tulevaisuudessa koske pelkästään rakennushankkeita ja rakennuksiin hankittavaa lähinnä kuvataidetta. Se voi koskea myös esittäviä taiteita. Taide- ja kulttuurilähtöistä taidetyötä voitaisiin jatkossa tehdä sote-sektorilla sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksista varatulla osuudella. Kolmivuotiskaudelle 2016-2018 on luvassa kaksi miljoonaa euroa. Ensimmäinen hakukierros käynnistyy Taikessa maaliskuussa. Hieno juttu, mutta pakko on samaan hengenvetoon muistuttaa, että taide sellaisenaan tarvitsee tukea ja ansaitsee arvostuksen muunakin kuin hyvinvointitaiteena. Merkkejä arvotuksen rapautumisesta on enemmän kuin kylliksi.

Nykykomediaa!

Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin Paha äitipuoli terävää ja tarkkanäköistä komediaa, niin hiton hyvin esitettynä. Jos nyt oltaisiin Englannissa tai Yhdysvalloissa, takuulla olisi jo leffa tekeillä. En muista, koska katsomo olisi räjähdellyt naurusta yhä paljon. Tässä kotimainen vastine Rezan Carnagelle.

Ahtaat huoneet

Saara Turusen Tavallisuuden aave ja Veikko Nuutisen Pasi was here (ohjaus Lauri Maijala, ass. Jussi Sorjonen) ovat sisarteoksia. Ne pitäisi nähdä doublebillinä. Molemmat kantaesitykset toimivat esityksellisinä sosiologisina ja sosiaalipoliittisina tutkimuksina Suomi-todellisuuksiin; yhteisöjen normatiiviseen ahtauteen, julmuuteen ja suvaitsemattomaan välinpitämättömyyteen. Toisessa beessistä minimalismia, toisessa nostalgiaa. Molempien kirjailijat Itä-Suomesta, 35-vuotiaita. Molemmat kääntävät katseen menneisyyteen. Molemmat kiertyvät nuoren miehen kuoleman ympärille.

Kävimme TINFOssa ja Teatterikeskuksen Mimmun kanssa kiihkeää keskustelua esityksistä ja niiden yhteisökuvista. Mikä meitä riivaa? Miksi täällä nuoret miehet tekevät niin paljon itsemurhia? Minkälaisia ovat naisten kuolemat, itsen ja halujen kuolettamistako? Miksi meillä on niin paljon melankoliaa ja masennusta, kaikenlaista pahoinvointia? Miksi täällä on niin vaikea elää? Onko itseohjautuvan, itsensä rakentavan yksilön vaade kohtuuton? Molemmissa kantaesityksissä kuvataan aikaa, jossa luokkayhteiskunta ja poliittinen toiminta jäsentyvät uudella tavalla.

Ihmisellä on tarve yhteisöllisyyteen, ihminen haluaa itsenäisyyttä ja autonomiaa, ihmisen pitää kokea olevansa arvokas ja arvostettu. Eivät täyty nämä tarpeet Tavallisuuden aaveen ja Pasi was heren ihmisten kohdalla.

Molempien tekstien soisin löytävän tiensä muidenkin teattereiden ohjelmistoihin. Haluaisin esityksistä keskustelua sosiologien kanssa. 

Ilouutinen

Emilia Pöyhösen Prinsessa Hamlet nähdään nukketeatteriverkosto Aura of Puppetsin tuottamana Turussa vuonna 2017.

twitter.com/tinfotweets