14.12.2017

Hanna blogikuva

Litterääri aivokummitus – Kiven Karkureista ylittämättömästi

Suomen Kirjallisuuden Seura jatkaa Kiven kriittisten editioiden sarjaa. Nyt tarjolla on äärikiinnostavia ja uusia näkökulmia avaavia artikkeleita Karkureiden dramaturgiasta ja sen suhteesta eurooppalaiseen draaman traditioon, sen vastaanotosta, julkaisu- ja esityshistoriasta, silosäkeestä. Taustoituksena toimii myös artikkeli suomalaisesta sääty-yhteiskunnasta.

Edition päätoimittaja on Riitta Pohjola-Skarp. Juuri häntä on kiittäminen siitä, miten Karkurit nyt asetetaan suhteeseen Hegelin tragediakäsityksen, romantiikan Shakespeareen ja Shakespearen dramaturgiaan, porvarillisen draaman taiteellisen rappioon, melodraamaan lajityyppiin. Ja ah, miten suvereenin sivistyneesti ja syvälle mennen Pohjola-Skarp analysoikaan Karkureita, sen suhdetta pohjateksteihin Romeoon ja Juliaan, Rosvoihin ja muihin vaikutteisiin, myös Macbethiin. Pohjola-Skarp pohtii Karkureiden lajityyppiä, sen kieltä, henkilöitä ja henkilörakenteita ja dramaturgista rakennetta.

Kivi tunsi Shakespearensa ja Pohjola-Skarp draaman teorian, myös nykyteorian. Freytagin kaavio ei riitä sen monimutkaisen juonen ja toiminnan, ”kolmen erisävyisen juonilangan” dramaturgisessa analyysissä.  Vetoapua dramaturgi-tutkija ottaa Robert Lanier Reidin teoksesta Shakespeare´s Tragic Form. Spirit in the Wheel (2000), jonka dramaturgisen rakenteen sykliajattelua (ja kohtaamista Toiseuden/Toisen kanssa) Pohjola-Skarp on soveltanut myös väitöskirjassaan Dantonin kuolemasta.

Draaman teorian ja historian sekä sivistyneen ja intuitiivisen lähiluvun dialogissa Karkureista avautuu uudenlainen, rikas maisema. Eikä pelkästään Karkureista vaan draamasta ylipäätään.

Nälkä kasvaa lukiessa

Haluaisin heti osallistua Pohjola-Skarpin dramaturgian kurssille. Draaman traditio ja teoriat haltuun pohjamutia myöden. Dramaturgian opiskelijoille pohja- ja perussivistystä. Tällainen teos huutaa poissaoloaan! Tarvitaan suomalaisen näytelmän dramaturgian historia, joka asettaa tekstit eurooppalaisen draaman, sen lajityyppien ja teorian traditioon! Tarvitaan Riitta Pohjola-Skarp se kirjoittamaan!

Käymälä

Käymälä on kolmen tekijän, valosuunnittelijan ja kahden näyttelijän, teos. Julia Jäntin (Vma), Satu Tuuli Karhun (Nma, tait. opinnäyte, TeM) ja Janna Räsäsen (Nma, tait. opinnäyte, TeM) työnä on syntynyt hienosti käsitteellistetty ja esityksellistetty, omaelämäkerralliseen materiaaliin pohjautuva teos. Kokemusmateriaali on taiteellinen astinlauta tehdä kokonaiskompositioltaan ja audiovisuaalisuudeltaan itsenäinen ja omalakinen orgaaninen teos.

Käymälä on se vessakirjoitusten, häpeällisten tunnustusten paikka, jossa saa olla rauhassa toisten katseilta ja odotuksilta. Käymälä paikkana on sekoitus kliinistä puhtautta, järjestystä ja valoa ja toiselta puoleltaan kuonaa, ruumiin ja sielun eritettä. Tämä käsitteellistäminen on Käymälän-esityksen ja esittämisen ytimessä. Nurin niskoin, kumollaan oleva hymytyttö esinevinjettinä avain.

Käymälä on esitys säröistä, manipulaatiosta, ihmisten välisistä valtapeleistä, itsen esittämisestä toisille, pakonomaisesta halusta ja itse-epäilystä olla riittävä itselleen ja toisille. Tämä on esitys jatkuvasta arvioivan katseen alla olemisesta, omien tuntojen piilottamisesta ja nielemisestä. Tämä on esitys kommunikaation väliin jäävästä tyhjästä tilasta, kaikesta siitä, mitä ei ilmaista tai sanota, tai sanotaan pienin merkein, epämukavuudesta kertovin käden-tai jalanliikkein, ilmein, elein tai sitten raivon partaalle purskahtavalla ilmaisulla. Mikä ilo ja elämys onkaan katsoa tällaista itseohjautuvaa, taitavaa näyttelijäntyötä ja yhteistekijyyttä. Tämä on veitsenterän herkkää ja tarkkaa työtä. Ote ei lipsu tuottamaan banaliteetteja.

Meidät katsojat osallistetaan, teoksen lopuksi halukkailla on mahdollisuus kirjoittaa omat häpeälliset tunnustuksensa käymälän kaakeleihin.

Satu-Tuuli Karhulla, Janna Räsäsellä ja Julia Jäntillä on ryhmä, on yhteinen aihe, yhdessä löydetty estetiikka ja ilmaisukieli. Harvoin tila, valot, ääni ovat näin orgaanisesti osa teosta, herkässä dialogissa esiintyjiin, itse esiintyjä. Valo, tila, äänet ja suunnittelija esiintyvät.  Ei muuta kuin menoksi. Älkää erkaantuko!

Virtuaalisuutta, vuorovaikutteisuutta, digiteatteria

Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa. Useat asiat kiertyvät digitaalisuuden ja teknologian mahdollistamiin uusiin sisältöihin ja entistä vuorovaikutuksellisempaan katsojasuhteeseen tai yleisöjen saavuttamiseen uusilla tavoilla. Live ja digi elävät käsi kädessä. Teatterikorkeakoulussa pohdittiin vuorovaikutteista esityssuunnittelua.

Sattumoisin sain olla koekaniinina Tutkivan teatterityön keskuksessa ja Nätyllä tehdyn 360-asteisen ”virtuaalisen” videotallennusdemon katsojana. Istuin HTC Vive -virtuaalilasit äässä. Kummallekin silmälle oli oma näyttö. Tämän vuoksi näin Kuningas Ubun tallennuksen kolmiulotteisena, tunsin istuvani katsomossa, muiden katsojien ympäröimänä. Tämä Ubu-tallennus oli tehty Insta360-pro kameralla, resoluutiolla 8K (4K kummallekin silmälle). Mikko Kanninen selittää minulle, että kyse on ikään kuin yhdestä kamerasta, joka yhdistää kuvatessaan kuusi kameraa yhteen tiedostoon reaaliaikaisesti ja tallentaa tiedoston kovalevylle. Tulevaisuudessa voisin siis katsoa 360-asteisena tallennettavaa ja suorana lähetettävää 360-asteista virtuaaliesitystä.

Mikä mahdollisuus niille, jotka eivät liveen pääse!

Harjoituksissa etänä läsnä

Sitten Tampereella jatketaan myös etäläsnäolo-hanketta. Mikko Kanninen kertoo: ”Etäläsnäolo-projekti etenee ensi vuonna siten, että kokeilemme nopeita valokuituyhteyksiä pitkillä välimatkoilla. Kokeiluna on esityksen harjoitteleminen Miamissa ja Tampereella, yhdessä NPAPW-konferenssin kanssa. Toinen kokeilu tehdään myöhemmin keväällä Hong Kongin ja Coventryn Yliopiston kanssa”.

360 ja 3D

Mitä jos? Jos ja jos? Näin kysytään Riihimäen Teatterissa, kun etsitään uudenlaisia esityksellisen kohtaamisen tapoja ja tasoja. Sen #digiteatteri aloitti uusimpana näyttämönä tämän vuoden alussa. Kaikki lähtee sisällöistä, kun tutkitaan live-esityksen ja digitaalisuuden suhdetta. Hanketta vetävät digitaiteilija Maria Oiva ja digiasiantuntija Jyrki Pylväs.

Humanistisen ammattikorkeakoulun, Aalto-yliopiston (Rakennetun ympäristön mittauksen ja mallinnuksen instituutti) ja Jyväskylän kaupunginteatterin yhteistyöhankkeessa Virtuaaliseikkailu teatterin maailmaan hyödynnetään 3D-virtuaalisuutta: tehdään 360-videota hyödyntäen läpikävely ja esittelykierros, avataan backstagea sisätilamalleilla ja 360-videoilla ja näytetään 3D-skannattuja lavasteita verkossa. Kokeilua innoittaa ajatus siitä, miten digitaaliteknologia voi toimia yleisötyön välineenä ja lisätä erityisesti nuorten osallistumista.

Hankkeen edetessä ja toteutuessa tiedämme enemmän siitä, saavutetaanko digitalisaatiolla uusia yleisöjä ja osallistujia, tiedetään paremmin, mitä kaikkea teknologian käyttö edellyttää, millaisia haasteita ja osaamisvaateita se luo perinteisten ammattien ja tuotantotapojen rinnalle – myös koulutukselle ja millaisia uusia esitysmuotoja se synnyttää. Hanke toivon mukaan kasvattaa ymmärrystä myös siitä, mitä itse nuoret katsojina ja kokijoina, ”kanssatekijöinä” haluavat.                 

Teennäinen iloisuus

Porttiteatteri on helsinkiläinen ammattilaisvetoinen vankilasta vapautuvien teatteri. Se on siis teatteria, ei sote-palvelua. Toivottavasti Porttiteatteria ei sysitä eri sektoreiden väliin. Se tekee 1-2 ensi-iltaa vuodessa ja vuotuiset esittävän vankilataiteen Porttiteatterifestivaalit, sekä järjestää työpajoja vankiloissa. Joulun kynnyksellä Porttiteatteri teki Joulutarinoita.

Esityksen materiaali on kerätty työpajoissa. Sanna Salmenkallion johdolla rikostaustaiset näyttelijät ovat luoneet yhdessä uusia joululauluja. Tästä alkoi jouluni, esityksen ja esiintyjien taiteellisesta erityislaadusta, joka synnyttää koskettavia kaksoisvalotuksia ”hyvään” jouluun. Joulutarinat ovat tarinoita surusta, kaipuusta, pelosta, tragikomiikasta, yhteisyydestä, sen puutteesta.

Teennäinen iloisuus -kappale on jouluhitti. Tässä sen kertosäe: ”Teennäinen iloisuus / olematon rakkaus / joulurauha, hyvä tahto / ne on perseestä // Kaikki juoksee kaupoissa / koittaa leikkiä reilua / riemujuhla yhteinen / se on perseestä”.

Joulutarinoissa on luotu uutta joulumusiikkia. Toivottavasti Joulutarinoita saadaan lyhytelokuvaksi!

Miska Nymanin kuulemme ja näemme videolta. Vaimon synnyttämisen aika osui juuri tähän! Niin kuin jouluna. Teatteri oli tähän osannut varustautua, eli Tähdistä talliin kuultiin nyt videoesityksenä. Mikä ääni miehellä. Häntä pitäisi nähdä ja kuulla musiikkiteatterissa muutenkin.

Kokoteatterissa nähdään tammikuussa Vanajan vankilan teatteriryhmän Saiturin sydän

Tekstityksellä saavutettavuutta yli kielirajojen

Kouvolan teatteri aloittaa venäjänkieliselle yleisölle suunnatun tekstityspalvelun. Ensimmäisen kerran se on käytössä Ruokarouvan tyttäressä ensi keväänä. Kouvolassa uskotaan Venäjältä tulevaan matkailuun ja halutaan palvella kymenlaaksolaista venäjänkielistä katsojaa.

Sama Thea-sovellus on käytössä myös Svenska Teaternissa ja Wasa Teaterissa. Kouvolan Teatterille siirtyi Helsingin kaupunginteatterilta tarpeettomaksi jäänyt samainen Thea.

Tilastokeskuksen väestötilaston mukaan Suomessa asui 75 444 venäjää äidinkielenään puhuvaa, ruotsia äidinkielenään puhui 289 540 kansalaista. Venäjänkielistä liki 3 % asuu Kymenlaaksossa. Kiinnostava teos Venäjänkieliset Suomessa. Huomisen suomalaiset.

Stefi teki joitain vuosia sitten selvityksen teattereiden tekstityksestä ja toimenpide-ehdotukset teatteritekstityksen edistämiseksi. 

Nukkekoti-pornosetin vastentahtoiset roolitukset

Hyvä joulunalusuutinen Leipzigistä. E.L. Karhun Prinsessa Hamlet saksalainen kantaesitys on menestys. Kriittiset kaiken nähneet saksalaiskriitikot kiittävät ja yleisö on innostunutta.

https://www.nachtkritik.de/index.php?option=com_content&view=article&id=14722:prinzessin-hamlet-in-leipzig-stellt-lucia-buehler-mit-der-shakespeare-ueberschreibung-von-e-l-karhu-die-frage-nach-den-identitaeten&catid=38&Itemid=40

http://die-deutsche-buehne.de/Kritiken/Schauspiel/E+L.+Karhu/Prinzessin+Hamlet/Hamlet+brennt

http://www.lvz.de/Nachrichten/Kultur/Kultur-Regional/Prinzessin-Hamlet-feiert-in-Leipzig-Premiere

Porttiteatterin tarinoista jouluntoivotukset

”Hanki olis paksua ja kantavaa, /puuterilumi vaan pöllyäis meidän tieltä. Se olis ihanaa. Mä ajattelisin, että tältä tuntuu joulu. Että just tältä jouluna kuuluisin tuntua. //Kuinka kauniin valon tuo ensilumi / Kuinka kauniin valon tuo ensilumi / Syksyn pimeään kuin enkelin sielu (…)”