14.06.2018

Hanna blogikuva

Liukas ja läpinäkymätön valta

Luen Jaana Paanetojan, työoikeudesta väitelleen juristin, artikkelia Vallankäytöstä työsuhteessa (Työoikeudellisen Yhdistyksen vuosikirja 2012-2013). Paanetoja valmistelee opetus- ja kulttuuriministeriön selvityshenkilönä selvitystä Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu elokuva- ja teatterialalla, jonka on määrä valmistua kesän loppuun mennessä.

Valta tarkoittaa ”oikeutta tai mahdollisuutta määrätä tai päättää toiseen vaikuttavista asioista”. Kun työnantaja on se, joka johtaa ja valvoo työtä, on työntekijä alisteisessa ja riippuvuussuhteessa. Työntekijällä on velvollisuus noudattaa työnantajan määräyksiä, mutta mihin kaikkialle tuo työnjohtovalta ulottuu? Paanetoja luonnehtii työnjohtovaltaa sopimuksenvaraisena eivätkä sen rajat ole yksiselitteisen selkeitä ja selväpiirteisiä. Työnjohtokäsky ei voi olla lain tai hyvän tavan vastainen eikä ketään voi velvoittaa rikolliseen toimintaan tai työturvallisuusvelvoitteiden sivuuttamiseen. Työnantajan käskyt eivät saa olla kohtuuttomia tai syrjiviä. Tässä Paanetojan määrittelyä työnjohto-oikeudesta

Peilaan Paanetojan ajattelua kysymykseen siitä, miten esittävän taiteen erilaisissa rakenteissa ja teatteri-instituutiossa käytetään valtaa. Tai siitä, miten valta ilmenee kaikissa niissä erilaisissa työn teettämisen ja tekemisen tavoissa, joissa taiteen ja kulttuurin kenttien taiteilijat ja muut taidetyötä tekevät kohtaavat.

”Rapautuvan palkkatyön yhteiskunnassa” (Anu Suoranta ja Sikke Leinikki), jossa työtä ei enää tehdä perinteisenä palkkatyönä, vallankäytöstäkin tulee pakenevampaa, liukkaampaa  ja läpinäkymättömpää.

Mitä jyrkemmässä alistussuhteessa olet, mitä heikommilla työehdoilla ja vajain oikeuksin, sitä helpommin olet vaarassa altistua vallan väärinkäytölle. 
 

Etiikkaa peliin

Nykyteatterin esityskäytäntöjä käsittelevillä ja nykyteatterin historian kursseilla on opiskelijoiden kanssa pohdittu etiikkaa ja valtaa.

Miten vallan(väärin)käyttäjiksi tullaan? Minkälaisia ovat vallitsevat arvot ja normit? Millaista tekijä- ja taiteilijaidentiteettiä arvostetaan? Minkälaista taiteilija ja (työn)tekijäidentiteettiä koulutus rakentaa. Millainen puhe ja toiminta rakentaa taiteilijuutta, esitystä ja esittämistä koskevia normeja? 

Valta on paitsi voimankäyttöä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa myös manipulointia. Valtaa käytetään usein epäsuoralla tavalla. Vallankäytön hienovaraisia mekanismeja ovat esimerkiksi taiteilijamyyttejä rakentava puhe. Ohjaustilannetta tai mitä tahansa työtilannetta saattaa leimata vahva emotionaalinen manipulaatio, jossa manipuloitava sidotaan vahvasti manipuloijan arvoihin. Myös palkitseminen voi toimia vallankäytön muotona. Pakottaminen voi olla hienovireistä hienostunutta uhkaamista, painostamista, painostavan ja syyllistävän ilmapiirin luontia.

Vailla sisäistettyä, oikeudenmukaisuuteen perustuvaa työn johtamisen ja tekemisen eetosta vallan väärinkäyttöä ei kitketä. Mikään laki ja tai säännöstö ei koskaan ulotu näille vallan alueille, joista nyt puhutaan.


Psykologinen sopimus neuvottelun alaiseksi

Palasin takaisin TAIVEX-hankkeessa Nea Leon tekemään Hyvää työpäivää, tuottaja -selvitykseen, jossa työpsykologian tutkijat puhuvat työnantajan ja työntekijän välillä vallitsevasta niin sanotusta psykologisesta sopimuksesta. Se pitää sisällään sen, millaisia odotuksia, lupauksia ja velvoitteita työyhteisöissä eri osapuolet toisilleen asettavat.  Taidetyössä tai tietotyössä sopimuksen sisällöt ovat usein tiedostamattomia ja läpinäkymättömiä.

Monentasoisia odotuksia, velvoitteita ja vastavuoroisuutta ei koskaan ole avoimesti kommunikoitu. Yhä useampi työskentelee omillaan ja lähisuhteessa taiteilijaan tai keneen tahansa työnteettäjän asemassa olevaan. Intohimo-, jopa kutsumustyön perusta on luottamus. Erittäin suureen luottamukseen pohjautuva, ehkä hyvinkin kokonaisvaltaisesti ymmärretty lähisuhde on työsuhteena tai työskentelyolosuhteena vaativa, koska tiedostamattoman osuus on niin suuri ja työhön liittyy erityisen paljon roolituksia, roolittamista ja piileviä hierarkioita.

Mutta. Näkymättömät arvot ja normit voidaan tehdä näkyviksi, niiden kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta voi opetella punnitsemaan. Psykologinen sopimus voidaan tehdä näkyväksi ja siten myös neuvottelun alaiseksi.
 

Miten tämä nyt tähän meni?

Oli tarkoitus vain keveästi kosketella kysymystä vallasta, mutta nyt tästä tulikin tällainen jööti. Siitä kirjoitetaan, mikä kaihertaa! Loput Merkinnät mennään siten lyhyillä.


Ruumiillista kuvittelua kaupunkitilassa!

”Koska ilmastonmuutos ei näy arjessamme kuin välillisesti, on sitä aktiivisesti tehtävä näkyväksi esimerkiksi juuri esitystaiteen keinoin. Tiedon lisääminen ilmastonmuutoksesta on ilmeisen tärkeää, mutta yksin riittämätöntä. Tarvitaan kollektiivinen kokemuksellinen muutos ja tapoja kuvitella merkityksellisiä, kestäviä tulevaisuuksia. Tässä muutoksessa esittävä taide voi pelata avainroolia yhteisöllisenä, ruumiillisena tapahtumisena, kokemisena, kokeilemisena ja unelmoinnin paikkana.” (Laura Halonen ja Ronja Louhivuori)

Tilastojen tekoon tyssäsi minun taideaktivismini. Olisin halunnut osallistua Huomattavaa häiriötä ilmastonmuutoksesta -tapahtumaan, jonka Laura Halonen ja Ronja Louhivuori käynnistivät. Puheita, kansalaiskeskustelua, taiteellisia aktioita usean kymmenen ihmisen voimalla. Yksi aktio suunnisti eduskuntatalon portaille, johon hiilellä kirjoitettiin viestejä hiilineutraalista Helsingistä. Eduskuntatalon vahtimestarit joutuivat tekemään työtä käskettyä. Asioista olisi pitänyt sopia etukäteen, ei riitä, että sade korjaisi hiilijäljen. Poliisipartiotakin tarvittiin. Postaktio tarkoitti eduskuntatalon portaiden pesua, jotta rikosilmoitukselta (syynä lievä töhriminen) vältyttiin.
 

Onnea onnea oman tiensä kulkijalle – Myllyteatteri 15 v

Minulle Myllyteatteri on Miira Sippola ja hänen ajattelunsa ja työskentelynsä, jossa on uskaltauduttu monessa mielessä ”ulos” ja tekemään suurella pensselillä. Tuo ”ulos” on tarkoittanut esimerkiksi Tragediakilpailuja Rautatientorilla 10 vuotta sitten. ”Ulos” on tarkoittanut monia esityksiä, joiden fyysisellä ja visuaalisella muotokielellä on ollut enemmän ymmärtäjiä esimerkiksi Puolassa, Italiassa tai Portugalissa kuin Suomessa. Tämä ulkona on tarkoittanut ja tarkoittaa Miira Sippolan rohkeutta tehdä juuri sitä, mihin uskoo ja mitä haluaa. ”Ulos” on usein tarkoittanut myös ulkopuolisuutta Suomen ilmanalassa. Kunnioitettavaa! Juhlavuoden Tilaisuus-esitystä odotellessa.
 

Kuka suosii ja ketä?

Sanomalehti Kalevan kulttuuritoimittaja Eeva Kauppinen kohdistaa kriittisen katseen Oulun kaupunginteatterin roolitus- ja ohjelmistopolitiikkaan.

Kokoaan suurempi

Suomi on kokoaan suurempi esittävän taiteen maa. Näin me TINFOssa ajattelemme. Haluamme näyttää teatterista, tanssista ja sirkuksesta piirtyvän kokonaiskuvan. Haluamme osoittaa, että esittävän taiteen tekemiseen tarvitaan suuri joukko erilaisia taiteen ammattilaisia. Tämä 5000 ihmisen joukko on se, joka tekee meille mahdolliseksi liven kosketuksen eri muodoissaan mustissa laatikoissa ja sieltä pois mitä erilaisimmissa tiloissa ja paikoissa, ympäri Suomea ja maailmaa.

Tässä 5000 ihmisen joukossa taiteilijat ovat noin 80 %:sti niitä, joita työelämän oikeudet,  sosiaali-, eläketurva koskettavat vain nimeksi, eikä verotuskaan oikein heitä tahdo tunnistaa. Eivätkä palkkatilastotkaan tästä ryhmästä juuri mitään kerro… vielä. Syksyllä tilastosorvillamme on uutta työtä.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät