01.12.2017

Sofia_osa7

Maa moderni ja utelias

Lopulta on se aika, jolloin voin todella maistaa suomalaisen olemuksen.  Pimeys alkaa nyt olla voimakkaampi päivä päivältä ja kuulin radiosta, että seuraavan kerran aurinko nousee Lapissa, 16. tammikuuta. Tämän uutisen vaikutus minuun on satumainen, mutta samalla minulle paljastui, kuinka tällainen ilmastollinen tila on vaikuttanut syvälle maan kulttuurijärjestelmään.

Kaamosmasennuksen, joka on ironisesti nimetty S.A.D. englanniksi ja joka johtuu valon puutteesta, voittamiseksi suomalaiset ovat kehittäneet erilaisia temppuja ja ratkaisuja. Olen ilokseni huomannut, että keinot viittaavat usein kulttuuriin ja taiteellisiin käyttäytymismalleihin. Kaupungeissa on runsaasti tapahtumia, teatteriesityksistä konsertteihin ja taidenäyttelyihin.

Esimerkkinä tästä on juuri päättynyt kansainvälinen teatterifestivaali Baltic Circle: kuusi päivää esityksiä, työpajoja ja keskusteluja omistettu nykyesittävien taiteiden maailmalle. Esitykset järjestettiin eri paikoissa ympäri kaupunkia, antaen yleisölle, joka on suurelta osin kansainvälinen, mahdollisuus tutustua Helsingin epätavanomaisiin alueisiin. Minulla oli mahdollisuus nähdä esitys Kanneltalossa, kaupungin länsiosassa. Kanneltalossa, jonka underground tyyli muistuttaa minua vähän Berliinistä, on rouhea teatteri ja konserttitalo ja se on eloisa kulttuurisen elämän päätoimipaikka.

Teatterien ohjelmistoja on muutenkin niin erilaisia, että ne sopivat kaikkien makuun: venäjän kirjallisuuden klassikkoteoksista, kuten Mihail Bulgakovin Mestari ja Margarita Kansallisteatterissa, populaareihin joulutarinoihin, kuten Tontut suutareina Helsingin Kaupunginteatterissa. Luova toiminta on varmasti tehokas tapa kohdata pimeys ja sateet, joka ei todellakaan tahdo loppua. Ehkä tämä selittää suomalaisten taipumusta lähteä mukaan vilkkaasti kulttuurielämään.

Juuri Suomessa voi hyvin ymmärtää, miksi tällainen suuri määrä julkista rahoitusta on osoitettu tukemaan kulttuuri- ja taidehankkeita. Valtio ja kunnat rahoittavat suurimman osan taiteen ja kulttuurin menoista ja ne ovat vastuussa siitä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tärkein valtionhallinto taiteen ja kulttuurin rahoittaja; taide ja kulttuuri saavat rahoitusta molemmilta yleinen talousarvio ja veikkausvoittorahat.

Julkinen tuki on ehdoton edellytys kulttuuritietoisuuden lisäämiselle ja sivistykselle olennaisena osana elämäämme. Vaikka tämä voisi kuulostaa itsestään selvältä, se ei ole ollenkaan totta liian monissa tapauksissa. Ajattelen omaa maatani, jossa varojen leikkaukset koskevat aina kulttuuria ja koulutusta.

Tässä on se suuri ero: on maa, joka syntyi mahtavasta menneisyydestä, mutta ei kykene säilyttämään identiteettiään ja maa, jossa uteliaisuus ja erityisesti moderni ajattelutapa ovat tärkeimmät tekijät, jotka johtavat sitä tulevaisuuteen.

                                                                                           

Sofia d’Alessandro

Kirjoittaja on Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) Erasmus-harjoittelija syksyn 2017 ajan