Tid for glede
Arne Lygren, Norjan kiinnostavimpiin näytelmäkirjailijoihin kuuluvan uusi, kriitikoiden ylistämä näytelmä on eeppinen kuvaelma elämästä, valinnoista ja meitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Elämä koettelee, elämä vie, polut erkaantuvat ja yhdistyvät, mutta ihminen pyrkii kaiken keskellä löytämään iloa ja yhteyksiä muihin. Näytelmä, joka uhkarohkeasti etsii elämän merkitystä, istuu mainiosti suurille näyttämöille. Se on kantaesityksensä jälkeen tulossa Dramateniin ja Théatre de l’Odéoniin.
Linnea Stara
Synopsis
Äiti on löytänyt mieluisan paikan joen varrelta, läheltä hautausmaata. Kun hänen tyttärensä tulee ulkomailta kotiin viettämään lomaa, hän vie tyttärensä sinne. Myös hänen Aksle-poikansa on tulossa, ja heidän kolmen on tarkoitus viettää aikaa yhdessä. Mutta muita ihmisiä ilmaantuu samaan paikkaan, jokivarren penkin luo. Ensin naapuri, joka tulee tapaamaan ex-vaimoaan viimeistä kertaa. Tämän jälkeen leski, ja kaksi isätöntä poikapuolta, joiden on löydettävä hautapaikka kuolleelle miehelle.
Siinä samassa, kun muita ilmaantuu, Aksle päättää jättää nykyisen elämänsä, kumppaninsa, kaupungin, jossa hän varttui, vanhempansa ja sisarensa. Hän pakkaa tavaransa, menee autoon ja ajaa tiehensä. Hän pysähtyy kuitenkin hetken päästä tien varteen. Hänen on vielä tavattava äitinsä ja sisarensa, jotka odottavat häntä joen varrella. Hän palaa. “Lähden nyt”, hän sanoo heille. “Lähden tieheni hetken päästä”, hän sanoo.
Yhteisestä kodistaan Davidin kanssa Aksle lähtenyt sanomatta, selittämättä mitään. Jonkin ajan päästä David kutsuu kotiinsa vieraita juhliakseen syntymäpäiväänsä. Vieraat tulevat; hänen siskonsa, naapurit ja muutama vanha ystävä. Juuri sinä päivänä Akslen äiti, kutsumaton vieras, koputtaa hänen oveensa kysyäkseen tietäisikö David missä hänen poikansa on.
Näiden ihmisten tarinat limittyvät toisiinsa, ja meille esitetään lukemattomia välähdyksiä heidän elämästään: lasten saamisesta, lapsettomuudesta, kuolemisesta, tunteesta ettei elämä ole koskaan oikein alkanut, ystävyydestä, ja siitä mikä meitä sitoo toisiimme.
Näytelmä on leikkisä, vakava, hauska ja omaperäinen. Keskeisiä aiheita ovat eletty elämä, tekemämme valinnat ja ne valinnat, joita vasta tulemme tekemään. Ihmissuhteita kuvataan tarkan ja rikkaan kielen kautta. Kielen avulla Arne Lygre luo arkipäiväiseen samalla keinotekoisen tunnelman, lämpimän, mutta tuskallisen.
| Vuosi | 2022 |
|---|---|
| Alkukieli | Norja |
| Käännökset | Ruotsi, (Tulossa: ranska) |
| Tuotannot | |
| Oikeudet | Agency North, Colombine Teaterförlag |
| Genre | Draama |
| Roolien määrä | 8 (4 naista, 4 miestä) |
Ote näytelmästä
Arvostelut
“Den svåra konsten att beskriva glädje och lycka på en teaterscen blir i denna uppsättning till en kärleksförklaring till teaterkonsten. Kanske dramatiker Arne Lygres största triumf?" /Norsk Shakespearetidsskrift
★★★★★★ “en stor begivenhet i norsk teater” /Aftenposten
★★★★★★ ”et teaterløft av de sjeldne” /Dagsavisen
“fullstendig nytt og duggfriskt (...) Etter å ha sett 'Tid for glede' er jeg sikker: Alt skal bli bra!” /Scenekunst.no
”Bravo! Eg trur eg har sett årets beste framsyning. Allereie. /…/ Spring til teateret!” /NRK
”Vi er ikke perfekte, vi mennesker, vi er så ufattelig sårbare. Og på den måten er vi også sterke. Som søsteren til den forlatte kjæresten sier det så vakkert og plumpt, når hun er kommer til ham for å trøste og kanskje like mye få trøst selv i sin ensomhet: «Jeg er like glad i deg som i meg selv». Og får spørsmålet «Hvor glad er du i deg selv da?» «Helt på det jevne», svarer hun. En hjerteskjærende kommentar, som vekker akkurat denne forløsende tragikomikken som hele stykket er så fullt av.» /Vårt Land
Arne Lygre
Arne Lygre (s. 6. helmikuuta 1968) on norjalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Hän debytoi vuonna 1998 näytelmällä Mamma og meg og menn, jonka Rogaland Teater esitti Stavangerissa. Proosakirjailijana hän debytoi vuonna 2004 novellikokoelmalla Tid inne, joka voitti Brage-palkinnon.
Kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 2007, kun Claude Régy ohjasi Mann uten hensiktin Théâtre de l'Odéonissa Pariisissa. Hänen näytelmiänsä on käännetty 13 kielelle, ja niitä on esitetty Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Italiassa, Portugalissa, Brasiliassa, Sveitsissä ja ennen kaikkea Ranskassa, jossa on aina – Beckettistä lähtien – arvostettu karua, teatraalista eksistentiaalisuutta.
Arne Lygren näytelmissä on kyse identiteetistä, itsekuvista ja elämän valheista.