Terapijos
Lahjakkaan, liettualaisen kirjailijan Birutė Kapustinskaitėn näytelmädebyytti kuudesta syöpää sairastavasta naisesta samalla sairaalan syöpäosastolla. Äärirehellinen näytelmä naurattaa, koskettaa ja puhuttelee syvältä. Näytelmä voitti Liettuan tärkeimmän teatteripalkinnon ”Kultaisen ristin” vuonna 2018.
Elli Salo
Synopsis
Terapijos (engl. Therapies, kääntäjä: Šarūnė Kleivaitė-Erickson) on yksinäytöksinen tragikomedia kuudesta naisesta syöpäosastolla. Kun kuusi hyvin eriluonteista ja moninaisista taustoista tulevaa naista joutuu viettämään aikaa samassa huoneessa, on maaperä täydellinen kiistatilanteiden syntymiselle. Yksi haluaa avata ikkunan, toinen haluaa sulkea sen, eikä yksi pysty nukkumaan, kun toinen puhuu liian lujaa.
Sairauden sijaan keskiöön nousee elämä kaikkine puolineen. Näytelmä tarkastelee arkisia asioita, mutta naisten mukana pääsemme kohtamaan myös perustavanlaatuisia kysymyksiä pelosta, ystävyydestä ja toivosta.
| Vuosi | 2017 |
|---|---|
| Alkukieli | Liettua |
| Käännökset | Englanti, korea, ranska, ukraina |
| Tuotannot |
|
| Oikeudet | Näytelmäkulma |
| Genre | Tragikomedia |
| Roolien määrä | 7 naista (kolmea voi näytellä sama henkilö) |
Ote näytelmästä
Arvostelut
“Kapustinskaite’s play captures the truth of life, where everyday’s details, recognizable characters and situations interwine. There’s always an authentic experience hidden in the text. The author visited her mother in the hospital and decided to write a play about it. The playwright’s text is characterized by the feature of a good documentary - the ability to capture reality. Recognizable situations and characters are not banal, but tragicomic, where typical takes on a comic or a tragic one, and what is common merges with what is original. The play does not contain scientific interludes about oncological diseases and their treatment; criticism of medical discourse is abandoned. We don’t know what type of cancer each of the characters has and records the life of the sick from their own position. And among the women in the play, none of them have completed medical studies, so their health is no longer theirs. Responsibility has been passed to those with more knowledge. All the patients have to do is wait for the test results and agree to the prescribed treatment. In the atmosphere of uncertainty, fear and hope interwine, but the most important thing in the play is the reactions of each character to their ilness, different views on the sick body, life, death and faith.”
7 meno dienos, Nr. 11 (1205), 17.3.2017, “Septynios aktorės ir herojės”, Ieva Tumonavičiūtė Ieva Tumonavičiūtė “Apie pjesę “Terapijos":
“And so here, in Therapies, it is not so important what fate will befall these patients, it is more important to observe the flow of thought, to grasp common, recognisable details. Immerse yourself in a comforting, albeit fragile, everyday life that protects you from the threats of the world, which not only sick people, but also old, lonely people are often armed with.”
Menų faktūra, 20.3.2017, “Gyvos, nuvargusios smulkmenos”, Milda Brukštutė
Milda Brukštutė apie pjesę "Terapijos"
“It was so difficult to get into the reading of Therapies, as if we were walking into something forbidden (which doesn't seem to be the case anymore), because so many audiences of various ages gathered that I don't know what those who could no longer fit into the narrow space of the democratic theater did. <…> The very atmosphere of the reading is incredible, full of laughter to the point of tears, listening to the play, the action of which takes place over and over again in the same ward among women of the same different characters, trying to tolerate, restrain and comfort each other. The author wrote from personal experience, seen impressions, but did not write from reality, detached herself from household and hospital beds. That laugh is an expression of recognition, because the characters are not registered in the wards. Reading a play provokes the listener's imagination and you begin to see the play.”
Menų faktūra, 2016 02 03 “Nepižaminė pjesė”, Rūta Oginskaitė
“The second play is an example of good dramaturgy - young Lithuanian playwright Birutė Kapustinskaitė wrote the play "Therapies" based on real stories (Oskar Koršunov theater, Vilnius City Theater and MB Scripthouse joint work, dir. Kirill Glushaev) about an oncology hospital and the "common life" of six women in the chemotherapy department in the ward. Cancer is slowly losing its taboo status, gaining the equivalent of artistic pursuits positions, like other diseases that once had the function of a fate seal, such as leprosy, typhus or tuberculosis. This is one of the most relevant of the society of these times stories that everyone can identify with in one way or another, and therefore common survival is actually in the choice of subject. Production by Kirill Glushaev does not pretend to be a symbolic generalisation, rather it represents psychological theatre, this case, using the sincerity of each of his individual characters and portraying them in common context.
How many people, so many stories, and one story on stage as drama therapy. This dramaturgical material could be of interest to Latvian theatres and directors engaged in documentary theatre.”
Lauma Mellēna-Bartkeviča , Vēsma Lēvalde 25.5.2019
Birutė Kapustinskaitė
Birutė Kapustinskaitė (s.1989) on liettualainen uuden sukupolven kirjailija, joka tekee rinnatusten elokuvia ja teatteria. Hänellä on tutkinto käsikirjoittamisesta Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiasta (Lietuvos muzikos ir teatro akademija). Hänen teoksillensa on ominaista eloisat hahmot ja hätkähdyttävä dialogi, joka tempaa mukaansa luontevuudellaan ja keveydellään.
Kapustinskaitėn esikoisnäytelmä Terapijos (Therapies) tuotti vahvan alun hänen teatteriuralleen. Näytelmä on tragikomedia kuudesta naisesta syöpäpotilaiden osastolla. Kapustinskaitėn sai idean näytelmän kirjoittamiseen hoitaessaan syöpää sairastavaa äitiään. Näytelmä voitti parhaan näytelmän palkinnon Liettuassa (Auksinis scenos kryžius, ASK) vuonna 2018. Näytelmä sai kantaesityksensä Kirilas Glušajevasin ohjaamana vilnalaisessa Oskaras Koršunovas -teatterissa. Näytelmä käännettiin pian sen jälkeen koreaksi, ja se esitettiin Soulissa Insoo Leen ohjaamana. Teos on käännetty myös englanniksi, ranskaksi ja ukrainaksi.
Ranskalaisella Aubagne Film Festivaalilla Kapustinskaitė sai parhaan käsikirjoituksen palkinnon Ernestas Jankauskasin ohjaamaan elokuvaan Sasha Was Here (2018). Hän on käsikirjoittanut myös elokuvat People We Know Are Confused (ohj. Tomas Smulkis) ja I am Fine, Thanks (ohj. Ernestas Jankauskas).
Kapustinskaitė opettaa käsikirjoittamista entisessään opinahjossaan, Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa. Hän on myös perustanut yhdessä kollegoidensa kanssa kirjailijoille suunnatun, Heads & Hands scripthouse -nimisen agentuurin.