Miriam

Tunnustetun tšekkiläisen näytelmäkirjailijan Lenka Lagronován mosaiikkimainen näytelmä kahdesta syrjäytyneestä hylkiöstä vanhalla, hylätyllä hautausmaalla. Näytelmä sekoittaa hyvin omaperäisellä tavalla surrealismia, lyriikkaa, kauhua ja mustaa huumoria.

Elli Salo

Synopsis

Yksinäytöksinen näytelmä, joka sijoittuu vanhalle, hoitamattomalle hautausmaalle. Věrka on paennut sinne epätoivoissaan, tuskastuneena elämäänsä ja tuonut mukanaan pillereitä, jotka aikoo niellä. Pilleripäissään hän säikkyy hautausmaata siistimään tullutta, viikatteen kanssa mustissaan kulkevaa Mirkaa. Věrka kaatuu nirhaisten samalla polvensa hautakiven reunaan. Mirka kutsuu hänet kotiinsa puhdistamaan haavaa. Koti on hautausmaalla työskentelevälle Mirkalle vanha luiden säilytystä varten tarkoitettu rakennus.

Teen juonnin ja arkipäiväisen keskustelun lomassa naiset tutustuvat toisiinsa. Molemmat tuntevat olevansa yksinäisiä ja syrjäytyneitä. Věrka kärsii syyllisyydentunteesta ja rankaisee itseään, Mirka taas kieltäytyy syömästä pitkiksi ajoiksi kerätäkseen sääliä osakseen. Kummallakin on kuitenkin jotain, josta ammentaa voimaa. Věrkalla se on hengellinen musiikki, jota hän soittaa kasettisoittimeltaan. Mirkalla puolestaan on vaatekaappi täynnä hänen itsensä ompelemia leninkejä.

Naiset päättävät kuolla yhdessä, yllään Mirkan tekemät mekot ja hautakoristeenaan jonkun poisheittämä Neitsyt Marian patsas. Niin he asettuvat syvän haudan pohjalle kuuntelemaan musiikkia Věrkan kasettinauhurilta ja laulamaan...

Näytelmän tekee poikkeukselliseksi elämän haurauden mutkaton käsittely. Dialogi etenee lyhyin vuorosanoin, niissä on runollisuutta ja ajoittain hyvin mustaakin huumoria. Näytelmä kahden naisen elämänkohtaloista on samaan aikaan surullinen ja täynnä toivoa.

Vuosi	2003
Alkukieli	Tšekki
Käännökset	Englanti, puola
Tuotannot	Kantaesitys: Pražské komorní divadlo, Praha, Tsekki 2005 A Studio Rubín, Praha, Tsekki 2007
Oikeudet	Näytelmäkulma
Genre	Draama
Roolien määrä	2 naista + ääninäyttelijöitä

Ote näytelmästä

A sample scene from the play:

Mira: And where do you live?

Vera: Nowhere.

I broke everything.

I just can’t comfortably…everything is somehow forbidden within me …like from inside. Never letting me do anything. Not even live somewhere.

And I deserve it anyway.

And this too.

(She points at her bandaged leg.)

It is like a justice thing.

Mira: I sometimes get the feeling that there has to be some way to live on… what do you think?

Vera: Maybe it’s like you can’t live with all of it.

That life is about something else.

Mira: But what then?

Are we supposed to kill ourselves or what?

Vera: Well, what if that’s the real thing.

When somebody is like me, maybe they’re meant to kill themselves. Just like other people are meant to have kids and families… or do something for people, so maybe I’m meant to kill myself.

Mira: And do you want to?

Vera: What?

Mira: Do it?

Vera: Sometimes.

And sometimes no.

Like when I listen to music.

But in fact I do more often than I don’t.

Mira: Aren’t you scared?

Vera: I am.

Arvostelut

„Lenka Lagronová se svým životem i tvorbou řadí k nejsvéráznějším současným českým dramatikům. Bývalá spolupracovnice tragicky zemřelého režiséra Petra Lébla donedávna přebývala v různých koutech naší země. Nyní se usadila na faře v Dačicích v sousedství kláštera sester karmelitek, a třebaže nežije přímo za klášterními zdmi, složila slib poslušnosti, chudoby a čistoty.
Nepřímočará, hluboce prožitá pouť k víře a jejímu naplnění se odráží v autorčiných dramatických textech, ať už uvedených na scéně, nebo doposud existujících pouze v psané podobě. Největší pozornost zatím vyvolala hra Terezka inspirovaná životním příběhem svaté Terezie z Lisieux. V pražském Divadle Komedie se během necelých osmi let dočkala stovky repríz a divadlo za její uvedení získalo Cenu Alfréda Radoka 1997.
Také novinka Lenky Lagronové nazvaná Miriam nese stopy vášnivého zaujetí tématy, jako jsou duchovní cesta, zřeknutí se pozemských slastí, smrt a proces vnitřního očištění.“

(Saša Hrbotický: VĚRKA A MIRKA NA HŘBITOVĚ, Hospodářské noviny, 4. dubna 2005)

Lenka Lagronová

Lenka Lagronová (s.1963, Brno) on tšekkiläinen dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hän opiskeli Prahan musiikkiakatemiassa (Akademie múzických umění v Praze) dramaturgiaa. Lagronová kirjoitti useita, monesti kokeellisia näytelmiä jo opiskeluaikana. Dramaturgina hän teki paljon yhteistyötä ohjaaja Petr Léblin (1965-1999) kanssa prahalaisen Divadlo Na zábradlí -teatterin näyttämölle.

Teatterille ja radiolle kirjoittava Lagronová on moneen otteeseen näytelmäkirjailijana palkittu. Hänellä on useita näytelmiä, jossa päähenkilö on historiallinen henkilö, nuori nainen. Aiheisiin ja käsittelytapaan vaikuttavat Lagronován omat kokemukset: aktiivinen teatterielämä jäi taka-alalle, kun hänen tekemänsä luostarilupaus vei häntä kohti askeettisempaa elämäntyyliä. Esimerkiksi näytelmä Terezka pohjautuu nuorena kuolleen Pyhän Teresan (Sainte-Thérèse de Lisieux, 1873-1897) elämään.

Vuonna 2010 ilmestyneen 11 näytelmän kokoelman esipuheessa teoksia sanotaan “vahvoiksi kokemuksiksi, yksinäisyydestä, kärsimyksestä ja täyttymättömästä kaipuusta elämään jonkin korkeamman johdatuksessa”. Kirjailijalle luonteenomaista on myös railakas, mustanpuhuva huumori.