Soli Deo Gloria
Peter Asmussen oli Tanskan merkittävimpiä näytelmäkirjailijoita, jonka teoksia on verrattu ruotsalaisen Lars Norénin näytelmiin. Soli Deo Gloria (Kunnia yksin jumalalle) – koostuu 12 lyhyestä episodista, jotka eri tavoin käsittelevät elämää ja kuolemaa tragikoomisesti, hellästi ja täysin kunniattomasti. Näytelmästä aistii kirjoittajan, joka elämänsä aikana on tutkinut ihmismieltä niin syvällisesti, että hän oman elämänsä loppupuolella, lyhyiden episodien kautta pystyy kertomaan elämästä ja kuolemasta kaiken oleellisen.
Linnea Stara
Synopsis
Kaksitoista tuokiokuvaa elämästä ja kuolemasta: Pariskunta, jolla on niin kiire riidellä, etteivät he kerkeä huomioida kuolevaa vauvaansa. Sotilas, joka palaa rintamalta kotiin ja alkaa ampua viattomia. Nuori tyttö, joka selviytyy hengissä keskitysleiristä suostuttuaan osoittamaan rakkautta ja kiintymystä teloittajaansa kohtaan. Nainen, joka viiltelee itseään jotta tuntisi elävänsä. Itsemurhapommittaja. Mies, joka turvautuu likaisiin temppuihin saadakseen lapsen yksinhuoltajuuden. Miehet, jotka harrastavat seksiä maailmanlopun koittaessa... Ja kaksi lintua, jotka laulavat, kun ketään ei ole enää jäljellä.
Kaksitoista hienovireistä tutkielmaa elämän tragikoomisista piirteistä. Rakkaudesta ja sen kaipuusta, elämästä ja sen kanssa selviytymisestä niin kauan kuin on elossa.
| Vuosi | 2015 |
|---|---|
| Alkukieli | Tanska |
| Käännökset | Englanti, fääri, italia |
| Tuotannot |
|
| Oikeudet | Näytelmäkulma |
| Genre | Tragikomedia |
| Roolien määrä | 4 (2 naista, 2 miestä) |
Ote näytelmästä
Arvostelut
Kulturtid 16.12.2015, kirjoittanut Tonny Olausen
Peter Asmussen
Peter Asmussen (1957–2016) oli palkittu tanskalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Hän debytoi vuonna 1989 novellikokoelmalla Votes. Sen jälkeen hän kirjoitti lukuisia proosateoksia, elokuvakäsikirjoituksia, radiokuunnelmia, televisionäytelmiä sekä librettoja. Kuolemaansa saakka hän oli yksi tuotteliaimmista ja arvostetuimmista tanskalaisista näytelmäkirjailijoista.
Vaikka Asmussenin näytelmien skaala on hyvin laaja ja teokset ovat genreltään usein varsin kokeellisia, niitä yhdistää epäsuora kieli, jolla kerrotaan tarinoita merkityksettömyyden tunteesta ja yksinäisyydestä. Hän kirjoittaa rakkaudesta ja kuolemasta kauniin pessimistisesti, kykenee arkipäiväiseltä vaikuttavaan dialogiin, johon jää tilaa salaperäisyydelle ja mystisyydelle. Sanomatta jätetyt uhkaukset ja hajoavien ihmissuhteiden kuvaukset hänen näytelmissään tuovat mieleen August Strindbergin myöhemmät teokset, Ibsenin symbolismin, Harold Pinterin ja Lars Norénin.