Na pochatku ta naprikinci chasiv

Pavlo Arien, palkitun ukrainalaiskirjailijan kouraiseva näytelmä ihmisistä, jotka ovat jääneet asumaan äärimmäiseen eristykseen Tšernobylin suljetulle suojavyöhykkeelle ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Näytelmä perkaa alueen ja siellä eläneiden ja elävien ihmisten monimutkaista ja kipeää historiaa, ja valottaa myös tämän päivän sotatilannetta.

Elli Salo

Synopsis

Na pochatku ta naprikinci chasiv ”Baba Prisca – At the Beginning and End of Time”

Kahdeksankymmentäluvulla länsimaalaiset bändit lauloivat saastuneista sienistä, joita löytyi esimerkiksi Tšernobylin ympäristöstä. Isoäiti Prisja kuitenkin tuntee syömäkelpoiset sienet. Puuhailu hupaisten sienien kanssa auttaa häntä      sietämään epäonnistunutta tytärtään ja 20-vuotiasta lapsenlastaan, joka ei ole täysin normaali, koska joutuu asumaan Tšernobylin eristysvyöhykkeellä. Edes ajoittain tarkastuskäyntejään tekevä kylän poliisi ei voi sietää kummallista perhettä, muttei pääse siitä eroonkaan.    
Isoäidin kanssa juttelevat radion lisäksi myös kalat, joita hän kalastaa. Näyissä hänelle ilmestyy alkuolentoja, jotka neuvovat mitä tehdä, kun joukko kaupunkilaisia tunkeutuu kielletylle eristysvyöhykkeelle ja ampuu kaikkea mikä liikkuu. Kun hänen lapsenlapsensa sitten haluaa matkustaa metrolla Kiovaan, asema ilmestyy juuri sinne missä he ovat, betonisen sarkofagin alle.
Näytelmä on kuin Thomas Bernhard, Anton Tšehov ja Quentin Tarantino olisivat menneet yhdessä kirjoitusretriitille ja luoneet teoksen. Arien teos on hienovaraisella huumorilla höystetty henkeäsalpaava teos.

“Kerros kerrokselta Ukrainan historia avautuu, Isoäiti Prisjasta tulee esiäidin ja näkijän sekoitus. Hän on selvinnyt Stalinin aikaisesta (1932–33) nälänhädästä, holodomorista, taistellut saksalaisia vastaan partisaanina, kesti neuvovallan loppuun saakka... Näytelmän ensimmäisillä minuuteilla alkanut nauru muuttuu vuolaaksi itkuksi. Nokkeluudesta tulee hulluutta, unista painajaisia, todellisuus muuttuu lähes psykedeeliseksi teatterikokemukseksi.” Näin nachtkritik.de arvioi Theater Magdeburgin näytelmän pohjalta tekemää esitystä. Tšernobylin onnettomuudesta on kulunut pian 40 vuotta, mutta säteily ja siihen liittyvät ongelmat ovat yhä läsnä.

Vuosi	2014
Alkukieli	Ukraina
Käännökset	Ranska, saksa, sekä lyhyt radioversio saksaksi ja puolaksi
Tuotannot	Theater Madgeburg, Saksa 2016
Oikeudet	Näytelmäkulma
Genre	Tragikomedia
Roolien määrä	5 (naista, 3 miestä)

Ote näytelmästä

Arvostelut

Nachtkritik 2016, kirjoittanut Matthias Schmidt.

Pavlo Arie

Pavlo Arie (s. 1975) on Lvivistä, Ukrainasta lähtöisin oleva näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, käsitetaiteilija ja saksan ja puolan kielen kääntäjä, joka asuu Kölnissä ja Kiovassa. Arie on kirjoittanut kymmeniä näytelmiä ja elokuvien käsikirjoituksia, ja hänen teoksiaan on julkaistu kirjoina ja osana erilaisia julkaisuja, lisäksi niitä on esitetty myös teatterissa. Joitakin hänen näytelmiään on nähty myös eri festivaaleilla, kuten Plays from Europe 2010, Biennale, (Saksa), Drama UA Kurbalesiva (Ukraina), New writing with Royal Court (Ukraina, yhteistyö British Councilin kanssa), Herbstkampf National (Saksa) ja Deutsche Theater (Saksa). Lisäksi hän tekee ajoittain yhteistyötä London Theatre Royal Courtin kanssa. Hänen käsikirjoittamiaan elokuvia on nähty festivaaleilla Euroopassa ja Libanonissa.

Arie on myös voittanut useita palkintoja, kuten vuonna 2011 arvostetun ukrainalaisen kirjallisuuspalkinnon Коронація слова (“Sanan kruunajaiset”), ranskalaisen Les Journées De Lyon Des Auteurs De Théâtre (2017) -palkinto ja parhaan elokuvakäsikirjoituksen palkinto Fantaspoa-festivaalilla Brasiliassa (2019).

Pavlo Arie on kuratoinut esimerkiksi ukrainalaisen nykydraaman kilpailua Drama UA (2011–2016) ja Heidelbergin Stückemarktia (2016–2017). Arie on toiminut myös Lesya Ukrainkan mukaan nimetyn Lvivin akateemisen teatterin taiteellisena johtajana, Коронація слова -kirjallisuuskilpailun tuomaristossa ja Ukrainan elokuva-akatemian jäsenenä.

Pavlo Arie kuuluu tällä hetkellä menestyneimpien ukrainalaisten näytelmäkirjailijoiden joukkoon.