Lo que no se dice
Marilia Samperin näytelmässä pariskunta puhuu raiskauksesta, joka on tapahtunut heidän välillään vuosia sitten. Sujuvaa dialogia tärkeän aiheen ympäriltä. Teos tuntuu olevan jollakin tavalla Mee too -ajan jälkeinen teksti, kuin ehdotus uudenlaiseksi puhumisen ja ajattelun tavaksi. Teos tuo raiskauksen lähelle katsojaa, näyttää ettei raiskaaja ole demoni vaan ns. tavallinen mies, joka ei välttämättä ymmärrä tekemäänsä väkivaltaa, koska sitä ei ole aiemmin suoraan väkivallaksi nimetty. Tekstin keskiössä on kaksi näyttelijää, se ei sisällä parenteeseja, koska on alun perin kirjoitettu kilpailuun, jonka säännöstö salli vain dialogin. Uskon, että suomalainen ohjaaja voisi käyttää valoja ja musiikkia jne. teatterin keinoja, jotka veisivät tekstin jälleen uudelle tasolle. Näytelmä kulkee rytmikkäästi ja vaivatta, luoden samalla intiimin tunnelman. Sen vaikuttavuus ei ole kiinni paikasta, iästä tai kansallisuudesta. Ennen kaikkea voisin kuvitella tekstin nuorelle yleisölle tai tekijäryhmälle.
Saara Turunen
Synopsis
Pariskunta eroaa. Nainen ja mies puhuvat nyt ensimmäistä kertaa kauan sitten tapahtuneesta, josta nainen on tähän asti vaiennut ja jonka mies on unohtanut. Alkaa keskustelu, jossa he rekonstruoivat muiston nuoruudestaan ensirakkauden huuman ajalta. Juhlista, joihin mentiin yhdessä ja jonka jälkeen tapahtui raiskaus. Nyt tuon väkivallan muistelu ajaa uhrin ja tekijän kimpoilevaan väittelyyn ja hyvitystä hakevaan keskusteluun.
Pariskunnan keskustelun kautta Lo que no se dice tuo esille seksuaaliseen väkivaltaan liittyvän vaietun todellisuuden. Perheen rakentaminen ja ihmissuhteen vaatima tunneside saa meidät sallimaan käytöksen, joka antaa “raiskauskulttuurin” jatkua. Vaikka näytelmässä on vain nämä kaksi hahmoa, mies ja nainen, heidän jakamansa muiston mukana kuvaan tulevat kaikki ne muut, jotka tavallaan ovat osallisia tähän väkivallantekoon. Ne, jotka eivät joko halunneet suojella uhria, ne, jotka eivät tienneet kuinka olisivat voineet.
Marilia Samper kirjoitti näytelmän aloittaakseen näyttämöllä keskustelun, joka voisi jatkua esityksen jälkeen myös teatterisalin ulkopuolella. Näytelmän avulla voimme ymmärtää yksilöllisen vastuumme, hyväksyä, missä asiat ovat mennet pieleen ja ryhtyä rakentamaan uutta maailmaa, joka on oikeudenmukaisempi kaikille.
| Vuosi | 2019 |
|---|---|
| Alkukieli | Katalaani |
| Käännökset | Espanja, englanti |
| Tuotannot |
|
| Oikeudet | Näytelmäkulma |
| Genre | Nykydraama |
| Roolien määrä | 2 (1 nainen, 1 mies) |
Ote näytelmästä
Arvostelut
L’emocionant proposta de Samper s’aguanta sobre un àgil text que de manera molt ordenada i un xic didàctica mostra la pèrfida percepció social de les agressions sexuals.
Santi Fondevila. Diari Ara
Marilia Samper ha estrenado nueva obra en Barcelona: gran texto, gran puesta en escena y grandes intérpretes (...) He visto varias obras estupendas en la mano de esta autora y sus intérpretes. Dudo encontrar otra mejor pensada, dirigida y comunicada.
Marcos Ordoñez. El País.
L’obra de Samper és minimalista i crua, una galleda d’aigua freda que no necessita atrezzo ni llums especials. Encoratja veure que la ficció deixa de tirar de la violació tòpica per ensenyar la cara més real de les agressions sexuals, les que patim de persones conegudes, amics o parelles, però hem de traslladar-ho al carrer i a les cases.
Marta Gambín. El Nacional.cat
Marilia Samper
Marilia Samper (s. 1974) on brasilialainen näytelmäkirjailija, opettaja ja ohjaaja. Hän on valmistunut ohjaajaksi ja näytelmäkirjailijaksi Institut del Teatre de Barcelonasta. Hänen kaksi ensimmäistä näytelmäänsä sai espanjalaisen Nacional Marqués de Bradom -palkinnon, 405 vuonna 2001 ja Menú del dia 2002. Un verdadero Cowboy (2006) huomioitiin Espanjassa Valèncian kaupungin jakamalla palkinnolla ja voitti Brasiliassa kansallisen näytelmäkilpailun. Hänen näytelmistään F3dra, pleasure and pain (2011) sai kantaesityksensä Barcelonassa Sala Beckettissa ja Udol (2012) Teatre Lliuressa.
Marilia ohjaa omia tekstejään, kuten L'Ombra al meu costat (Teatre Nacional de Catalunya, 2012); Dos Punkis i un Vespino (Teatre Gaudí Barcelona, 2012), Línies (Teatre Lliure, Barcelona, 2014), Petits Monstres (Teatre Villaroel, Barcelona, 2015) ja Kilòmetres (Sala Planeta de Girona, 2016).
Muiden teksteihinkin on syntynyt ohjauksia, mm. Helena Torneron You're pretty and I'm drunk sekä William Shakespearen Turhaa lemmen touhua yhteistyössä Compañía Parking Shakespearen kanssa. Nick Paynen If there is I haven't found it yet, Duncan Macmillanin Lungs ja Neil Labuten Pretty olivat espanjalaisen Compañía Sixto Paz Produccionsin tuottamia.
Vuosiksi 2013–14 hänet valittiin yhdeksi Fabulamundi Playwriting Europe -projektin kirjailijoista, ja hänen teoksiaan esitettiin sen myötä Teatrul Odeonissa, Bukarestissa sekä Heidelbergin Stückemarktissa. Hänen näytelmänsä L'ombra al meu costat (Umbre) sai kantaesityksensä Romanian Kansallisteatterissa Teatrul Național Bucureștissa vuonna 2017, osana teatterin sen kauden repertuaaria. Vuonna 2019 hänen näytelmänsä Un verdadero Cowboy sai kantaesityksensä Dimitris Horn Theatressa, Ateenassa, Kreikassa.
Barcelonalaisen Sala Beckettin residenssissä 2016–17 Samper kirjoitti teoksen La alegria, jonka kantaesityksen hän myös itse ohjasi vuonna 2018. Näytelmän englanninkielinen versio Happiness (käännös: Steven Capsuto) esitettiin vuonna 2022 Cervantes Theatressa, Lontoossa.
Hänen viimeisin teoksensa on El que no es diu, josta hän ohjasi kantaesityksen Sala Becketissa 2021.
Ohjaus- ja kirjoitustöiden ohella Marilia Samper myös opettaa näytelmäkirjoittamista, näyttelemistä ja ohjaamista. Hän on toiminut opettajana esimerkiksi Barcelonassa eri tahoilla kuten Escola Superior de estudis de Cinema i Audiovisuals de Catalunya, Obrador de dramaturgia de a Sala Beckett ja Col-legi del Teatre de Barcelona. Samper on myös tehnyt yhteistyötä Belén Mayan Compañía de flamencon kanssa toimimalla dramaturgina esityksessä Ya!, Romnia y Medusa.