Dentro

Giuliana Musson näytelmässä tuskainen äiti pyytää näytelmäkirjailijaa kirjoittamaan näytelmän siitä, kun hän sai tietää entisen miehensä käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen heidän tytärtään. Äiti on tähän saakka pelännyt kohdata tyttärensä kokemaa. Nyt hän puhuu. Näytelmästä on poistettu kaikki ylimääräinen, ja jäljelle on jätetty vain dialogi äidin ja näytelmäkirjailijan välillä ja siitä seurannut näytelmäkirjailijan dokumentaarinen tutkimustyö, keskustelut terapeuttien, asianajajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Näytelmä on viiltävä varoitus vanhemmille olla pettämättä lastensa luottamusta. Näytelmä tuo esille sen karun totuuden, että vielä traumaakin pahempaa saattaa olla traumasta puhumatta jättäminen.

Davide Giovanzana

Synopsis

Dentro (engl. Inside.) on tarina Giuliana Musson tapaamisesta naisen kanssa, jolla on salaisuus. Se on tarina kehoon juuttuneesta totuudesta, joka nyt pyristelee päästäkseen vapaaksi. Se on tarina kokemuksesta, jonka pelkkä kuunteleminenkin on raastavaa. Se on tarina äidistä, jolle selviää totuuksista pahin; tyttärestä, joka vihaa äitiään; ja isästä, joka on syytön, kunnes toisin todistetaan. Näiden kolmen ympärillä on valtava armeija terapeutteja, avustajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia, lääkäreitä ja juristeja, jotka kaikki omilla tavoillaan välttelevät totuuden kuulemista. Sitten on vielä ulkokehä, yleisö, johon myös Musso näytelmäkirjailijana itse kuuluu.

Salassapidolla on täsmällinen merkitys ja hyvä tarkoitus: se suojelee jotakin tai jotakuta totuudelta, joka voisi vahingoittaa uhria ja hänen läheisiään.

Myös sensuurilla on täsmällinen merkitys, mutta se tähtää päinvastaiseen kuin salassapito: se vahingoittaa viattomia ja suojelee pahoja aikeita.

Kaikissa niissä lapsiin kohdistuvissa hyväksikäyttötapauksissa, joista Musso on kuullut niiden uhrien kautta, yhtäkään tekijää ei ole tuomittu. Seksuaalinen väkivalta on elämänmittainen salaisuus, jota pidetään salassa talojen, lääkärinvastaanottojen, psykoterapeuttien tai asianajajien vastaanottojen seinien sisällä, missä sen uhrit voivat kertoa asiasta ilman, että heitä tunnistetaan.

Kun näistä tapauksista kerrotaan joskus julkisesti, on vastaanotto epäjohdonmukaista, ongelman huomiotta jättämistä tai jopa kiistämistä. Yhteiskunta ei pysty itse tunnistamaan omaa sisäistä ongelmaansa. Ja niinpä tapaukset nähdään yksittäisinä ja poikkeustapauksina, jotta vältyttäisiin näkemästä ilmiön kokonaiskuvaa.

Näin vältytään näkemästä sitä, kuinka syvälle juurtuneita ja rakenteet läpitunkevia erilaiset hyväksikäytön peittelyn strategiat ovat yhä nykyäänkin ja kuinka normalisoitunutta uhrin syyllistäminen on. Salassapitoon liittyvät hyvät tarkoitukset sulautuvat lähes aina yksi yhteen sensuuriin liittyvän häpeän kanssa.

Dentro ei ole tarina väkivallasta vaan sen peittelemisestä.

Dentro on pieni teatterin keinoin luotu lahja totuudesta.

Ote näytelmästä

Arvostelut

“Dentro is transparent, spacious and incisive: difficult to forget.”
Franco Cordelli, 22nd of december 2022 Corriere della Sera

“A delicate and disturbing Jewel.”
Rodolfo di Giammarco, 3rd of december 2022, La repubblica, Roma

“According to Giuliana, like for all of us, what justice is, what justice and truth are for, what relationship they might have with the construction of at least an acceptable existence, remains a supended question like an apnoea, like a tenacious bite to the conscience. ... a truly perfect text.”
Carlo Lei, 7th of december 2022 LIMINATEATRI.it

“With this show Giuliana Musso signs a product that is easy to define indelible in the emotional bank of all of us...”
Giuseppe Menzo, 8th of december 2022 BANQUO MAGAZINE

“Musso puts the spectator back at the centre of the theatre, an emotional and necessary theatre that exists and ‘endures for her ability to tell the truth by showing it. Since Immemorial time.”
Chiara Pavan, 29th of August 2020 Il Gazzettino, Venezia

“Right from the very beginning Giuliana Musso’s story is a punch in the stomach. We are still in the first chapter, twelve more are to follow, and as I am fully listening, I notice how the breathing of the girl sitting one chair away from me Is changing. It is deep and Accellerating. I recognise it, it is the breath of when emotion takes over our capacity of control and overflows.”
Rita Borga, 16th of october 2020 KLPTEATRO

"The encounter with this woman and the secret story she carried Inside gave birth to a work that is both delicate and hard at the same time. Delicate in the way it approaches the victims of a violence that is ‘as old as patriarchy’, hard because of the determination with which it confronts a taboo and forces us to really see this dark and removed area of our society."
Fernando Marchiori, 30th of  September 2020 ATEATRO

"Dentro is In the special category of shows marking the theater programme . …. And there is no need for an explicit happy ending for the evening to go on the list of excellence. No, Giuliana Musso’s theatre is not entertainment, but meeting it in its highest expressions is really good for you"
Lorenzo Parolin, Il Giornale di Vicenza.

"In Giuliana's words, what captures the audience, for almost two hours, and without a moment of rest, more than the indignation over incest, or the awareness of the widness of the phenomenon, is the disturbing difficulty of arriving at a certain truth, it is the impotence, the incapacity of human mind, not only in the scientific sphere, but also in the psychological and behavioural spheres, to grasp the intimate truth of Facts. And this is perhaps one of the most original and stimulating elements of this extraordinary spectacular invention by Giuliana Musso." 
20th of September 2021, Rumor Scena 

Giuliana Musso

Giuliana Musso (s. 1970) on Udinessa, Italiassa asuva ja työskentelevä näyttelijä, näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Hänen taiteellisia töitään yhdistää runous linkittyneenä suulliseen perimätietoon ja huumoriin. Ensimmäinen trilogia, johon kuuluivat Born in the Home (2001), Sexmachine (2005) ja Tanti Saluti (2008), käsitteli perustavanlaatuisia kysymyksiä elämästä, syntymästä ja kuolemasta.

Musso on tutkinut näytelmissään myös historiaa ja patriarkaalisia rakenteita. La città ha fondamenta sopra un misfatto (2010) oli Christa Wolfin Medeia, kertomus kuudelle äänelle -kirjan innoittama; La Fabbrica dei preti (2012), käsitteli italialaisten pappien elämää; Mio Eroe (2016) kertoi Afganistanin sodassa kuolleiden miesten äideistä ja Dentro: Una storia vera (2020) käsitteli perheen sisäistä hyväksikäyttöä.

Vuodesta 2008 lähtien hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä La Corte Ospitale -kulttuurikeskuksen kanssa Rubierassa.