Les Inamovibles

Sèdjro Giovanni Houansoun näytelmän fokuksessa ovat ihmiset liikkeessä. Afrikan mantereelta Eurooppaan lähtevät ja lähteneet, ennen kaikkea nuoret, jotka haluavat palata Euroopasta ja vanhemmat, jotka odottavat lapsiaan kotona. On myös heitä, jotka halusivat palata, mutta eivät koskaan palaa, sillä elämän vaikeudet, palaamiseen liittyvä häpeä tai jokin muu tulee väliin. Nämä ihmiset piirtyvät tarkasti kuvatuiksi yksilöiksi, joilla kullakin on omat elämäntilanteensa. Beniniläisen Houansoun näytelmä on muodostelma sirpalemaisia tarkentumia noihin elämäntilanteisiin, joita yhdistää paitsi liike myös epävarmuus ja -tietoisuus. Sen luoma todellisuus on kiinnostava ja omintakeinen, sillä yksilöiden tarinat muodostavat tarkasti piirtyvän universumin, jonkinlaisen hämärän välitilan, jossa näytelmä tapahtuu. Näytelmän kieli on kaunista ja rujoa, samalla poeettista ja tavattoman konkreettista.

Marie Kajava

Synopsis

Les Inamovibles ("Palaajat") 

Amadoun poika Malick on paperiton maahanmuuttaja Euroopassa. Hän on ollut pitkään poissa kotoa eikä hänen tilanteensa ole parantunut, mieli vain on täynnä täyttymättömiä toiveita. Malick seisoo kodittomien ihmisten usein käyttämän juna-aseman laiturilla. Junaa odottaessaan hän pohtii paluuta kotimaahansa. Hän kuvittelee perheensä ja ystäviensä pilkkaa, jos hän palaisi kotiin tyhjin käsin, vain velat harteillaan.

Juna saapuu, mutta hän ei nouse siihen; hän heittäytyy sen alle. Ehkä hän on päättänyt lopettaa kaiken, tai ehkä elämä jatkuu eri muodossa jossain toisaalla.

Seuraavana päivänä hänen isänsä Amadou saa puhelun, joka kertoo hänen poikansa kuolemasta. Amadou tietää, ettei hän enää näe Malickia, mutta osa hänestä odottaa edelleen ja yhtä toiveikkaana kuin pojan lähdön aikaan. Hän odottaa kuvitteellisella sillalla, katse kiinnitettynä kaukaiseen majakkaan.

Jossain päin Afrikkaa Lamine ja hänen äitinsä Mariame käyvät kiihkeätä keskustelua. Lamine, joka on lähdössä epävarmaan työhön ulkomaille, puolustaa päätöstään Mariamen varoituksista huolimatta. Äiti yrittää parhaansa mukaan saada tyttärensä toisiin ajatuksiin, korostaen mahdollisia vaaroja ja hankaluuksia. Laminen lähdettyä myös Mariame vajoaa odotukseen ja toivoon. Hän seisoo samalla kuvitteellisella sillalla, katse kiinnitettynä kaukaiseen majakkaan.

Matkallaan länteen Lamine löytää itsensä monien muiden, eri kansallisuuksia edustavien luvattomien maahanmuuttajien joukosta. Näytelmässä heitä kutsutaan nimellä Vihaiset, koska he kaikki ovat yhtä turhautuneita Afrikkaan. Heillä on unelmia sydämissään, ja kun heidän veneensä on kaatumassa Välimerellä, he päättävät keventää sitä heittämällä unelmansa mereen. Laminelle hänen unelmansa ovat niin arvokkaita, ettei hän suostu luopumaan niistä. Ärsyyntyneinä osa hänen matkatovereistaan tuuppaa hänet ja hänen matkatavaransa mereen. Kuoleeko Lamine keskellä Välimerta? Kelluessaan merellä hänen ajatuksensa kääntyvät äidin puoleen. Hänen äitinsä oli oikeassa. Ja nyt hänen tietoisuutensa leijuu valtameren yllä, haluten palata kertomaan Mariamelle, että tämä oli oikeassa, pyytämään anteeksi ja löytämään samalla rauhan.

Samanaikaisesti video Malickista heittäytymässä junan alle Sveitsissä, leviää ja saavuttaa erään afrikkalaisnuorten yhteisön. Video ruokkii keskusteluja ja vahvistaa ennakkoluuloja ja stereotypioita lännestä, vaikuttaen joidenkin muuttoa harkitsevien nuorten ajatuksiin. Kuten usein Länsi-Afrikan kaupunkien nuorison keskuudessa, keskustelu muuttuu kevyeksi jutteluksi jalkapallosta, ehkä sanailuksi Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin fanien välillä.

Lamine ei tiedä, onko hän elossa vai ei. Hän ei ole edes astunut ensimmäiseen määränpäähänsä. Tultuaan heitetyksi valtamereen, hän on nyt paluumatkalla kotimaahansa. Pyrkiessään kohti kotia, hän saapuu Ei-Minkään-Maahan. Se on unenomainen ja erikoinen paikka, jossa tuhannet miehet ja naiset, jotka oletetaan kuolleiksi luvattomassa maahanmuutossa tai maanpaossa, odottavat viisumia palatakseen kotimaahansa. Ei-Minkään-Maa sijaitsee odotuksen sillan alapuolella ja toivon majakka valaisee sitä.

Kuten Amadou ja Mariame, monet muut maasta muuttaneiden perheenjäsenet odottavat ja toivovat rakkaansa paluuta. He tarkkailevat kaukaista majakkaa, joka valaisee tätä salaperäistä paikkaa. Amadou muistaa poikansa Malickin, tai pikemminkin mielikuvan, joka hänellä on lähdön hetkeltä. Mariame pitää katseensa majakassa aina vain, ja jossain vaiheessa hän näkeekin poikansa Laminen astuvan Ei-Minkään-Maahan. Hän tunnistaa pojan heti ja yrittää laskeutua Ei-Minkään-Maahan auttaakseen häntä. Amadou estelee: sinne laskeutuminen on kiellettyä, sanotaan säännöissä, sinne meneminen tarkoittaisi kuolemaa.

Ei-Minkään-Maassa Lamine ei ymmärrä, mitä hänelle tapahtuu. Kotiinpääsy evätään häneltä sillä verukkeella, että hän on lähtenyt salaa, häntä ei voi päästää palaamaan. Hän on näin jumissa samoin kuin tuhannet muutkin Tietoisuudet, jotka ovat ansassa siellä. Vaikka Lamine julistaa äänekkäästi puolustuksekseen, että hän on yhä elossa ja että ihmiseltä ei pitäisi kieltää oikeutta palata kotimaahansa. Post, raakalaismainen hahmo, joka vastaa Tietoisuuksien paluuprotokollasta ja rajavalvonnasta, pommittaa kysymyksillä ja ehdottaa lopulta, että Lamine jäisi Ei-Minkään-Maahan ja naisi hänen tyttärensä Margueriten. Lamine kieltäytyy Postin ehdotuksesta ja yrittää päästä pakenemaan. Post ampuu hänet. Kuoleeko Lamine nyt uudelleen? Viimeisen kerran? Vai jatkaako hän matkaansa toisessa muodossa, hän, joka hukkui Välimereen, ja joka Tietoisuutena pyrki palaamaan kotiinsa?

Näytelmän nimi Les Inamovibles (vapaasti suomennettuna “Lähtemättömät /Liikkumattomat”) viittaa siihen, että maasta paremman elämän toivossa lähteneet pysyvät heitä palaamaan odottavien sydämissä. "Hän, joka on lähtenyt kotimaastaan, palaa aina kotimaahan", vaikka eri tilassa tai muodossa kuin lähtiessään.

Ote näytelmästä

Sèdjro Giovanni Houansou

Sèdjro Giovanni Houansou syntyi Cotonoussa, Beninissä vuonna 1987. Hän on näytelmäkirjailija, ohjaaja ja erilaisten kulttuurihankkeiden aloittaja ja vetäjä.

Houansoulla on opintoja sekä oikeus- että valtiotieteistä. Hänen maisterinopinnäytteensä käsitteli Unescon hallintoa, ihmisoikeuksia ja demokratiaa ja hänen väitöskirjansa (Université d'Abomey-Calavi, 2014) nuorten itsensä työllistämistä Beninissä. Houansou on suorittanut myös tutkinnon kansainvälisestä hankehallinnosta ja kulttuuriyhteistyöstä (Université de la Francophone, Aleksandria 2018).

Samanaikaisesti yliopisto-opintojensa kanssa Houansou aloitti taiteellisen uransa näyttelijänä vuonna 2004. Myöhemmin hän siirtyi ohjaamaan ja kirjoittamaan näytelmiä.

Vuonna 2012 hänen ensimmäinen näytelmänsä Sept Milliards de voisins (Seitsemän miljardia naapuria) julkaistiin Plurielles Editions -kustantamossa. Se oli ehdolla kansallisessa Plumes Dorées -kirjoituskilpailussa ja sai tunnustusta kansainvälisen opiskelijateatterifestivaalin (Universi’Arts) tuomaristolta. Hänen toinen näytelmänsä Courses au soleil (Kisat auringossa, 2015) noteerattiin Radio France Internationalen (RFI) teatteripalkinnon finalistina, kuten myös seuraava näytelmä, La Rue Bleue (Sininen katu, Flamboyant Editions 2017).

Osallistuminen afrikkalaisten ja eurooppalaisten kirjailijoiden residenssiin Univers des Mots Conakryssa Guineassa ja siellä keskittyminen siirtolaisuuden teemaan johti näytelmän Les Inamovibles (Lähtemättömät /Liikkumattomat) kirjoittamiseen. Apurahojen turvin mahdollistunut kirjoitustyö valmistui 2018, ja näytelmä voitti RFI:n teatteripalkinnon vuonna 2018.

Näytelmän saama tunnustus johti paitsi medianäkyvyyteen, myös mahdollisti ammatillisen ja taloudellisen tuen, jota ovat antaneet mm. tekijänoikeusjärjestö SACD ja Institut Français. Les Inamovibles kuului 2019 myös Avingnonin festivaalin kuunnelmasarjaan, ja samana vuonna teoksen pohjalta tehtiin teatteriesitys kansallisessa näytelmäkirjallisuuden keskus CDN de Normandie Rouenissa (ohj. David Bobée) osana Festival des Langues Françaises -tapahtumaa. Houansoun voitokasta näytelmää on luettu eri tapahtumissa niin Afrikassa kuin Euroopassakin, Ranskan lisäksi Saksassa ja Tšekissä. Teksti on saanut Théâtre National de Strasbourgin jakaman Bernand Marie Koltes -palkinnon 2021.

Sèdjro Houansoun taiteellinen tuotanto on omistettu ihmisen luonteen, ihmissuhteiden ja yksilöiden ja valtaapitävien kohtaamisesta nousevien konfliktien tutkimiselle. Hän on erityisen kiinnostunut paikallisista muuttoliikkeistä. Hän kirjoittaa Afrikan maiden yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyen, kuitenkaan niihin kantaa ottamatta. Hänen mielestään taiteilijan tehtävä on työssään harjoittaa itsetutkiskelua ja sitä kautta pyrkiä ymmärtämään maailman monimutkaisuutta. Hän erottuu muista tunnetuista afrikkalaisista kirjailijoista unenomaisella tyylillään.

Sèdjro Houansou perusti vuonna 2016 SUDCREA-yhdistyksen, joka pyrkii auttamaan taiteilijoita harjoittelupaikkojen löytämisessä ja vahvistaakseen kulttuuriekosysteemiä Beninissä. Hän on toteuttanut erilaisia hankkeita, kuten nuorille, ensimmäistä teatteriohjaustaan tekeville tarkoitettua Les Embuscades de la Scène, tai säännöllisten lukutapahtumien Les Didascalies du Monde sarjan tai Échafaudages, joka on Läntisen Afrikan ensimmäinen nuorille tarkoitettu draaman kirjoittamisen studio. Houansou on perustanut myös artirium.net -alustan, joka tarjoaa pääsyn afrikkalaiseen kulttuuriperintöön. Vuonna 2022 hän käynnisti La MJ’CO -kulttuuritilan toiminnan Etelä-Beninissä.