Lúna

Tyrfingur Tyrfingsson
LÚNA

 

Käännösote: Tapio Koivukari

 

***

LÚNA kääriytyy valtaisaan untuvatoppatakkiin, joka ulottuu nilkkoihin asti.
 

INGI

Puit sitten vaunupussin.

LÚNA

Moi sitten.

HEIÐAR

Hyvää jatkoa, Lúna.

LÚNA hakee joulupaketit ja kantaa ne vaivalloisesti ulko-ovelle.

LÚNA

Kuules, minä voin ihan hyvin, sinä siinä … vanhin toiminnassa mukana oleva partiolainen. Ja toinen juttu, on ihan tarpeeksi perseestä olla pieni muija helvetistä ilman, että sinä siihen vielä tulet Oroblu-sukkahousuinesi kertomaan, että minun pitäisi panostaa enemmän ulkonäkööni. Että minun taiteeni on teennäistä. Sinusta ei ole apua. Tiedän ettet vihaa minua, mutta sinä halveksit minun tuskaani, haluat suihkauttaa sen ylle hajuvettä ja sipaista siihen poskiväriä niin, ettei se näy… ettei se loukkaisi sinua, niin että sinä voisit olla hyvällä päällä ja sanoa olleesi avuksi. Tässä maailmassa on vain yksi todella paha juttu, ja se on se jos joku halveksii tuolla tavoin toisen tuskaa. No niin, minä tästä lähden ja menen autotalliin naitavaksi. Iloista joulua.

LÚNA raahaa joululahjat ovesta ulos ja läimäyttää oven kiinni perässään. INGI istuutuu ja katsoo käsiään sylissään. HEIÐAR epäröi mutta antaa sitten tulla mitä mielessä on.

HEIÐAR (katsojille)

Nyt pyytäisin teitä katsomaan vähän sivuun.

INGI

Sinähän tiedät, että minäkin näen katsojat.
 

HEIÐAR:

Mikset sitten puhu heille?

INGI:

Minä en tunne heitä ja minulle on ihan sama miltä heistä tuntuu,,,

HEIÐAR:

Minusta se oli sinussa aina niin ihailtavaa.

(Tauko)

Ajatteletko sinä minua koskaan?

INGI (nostaa katseensa):

Harvoin.
 

HEIÐAR:
Kaipaatko minua koskaan?

INGI:

En.

HEIÐAR:

Oliko sinulla muita?

INGI:

Sinussa oli ihan tarpeeksi.

HEIÐAR:

Mutta et ole katunut sitä?

INGI:

Sinua nyt ei voi pitää pahimpana juttuna mitä olen tehnyt. Juotko sinä nykyisin?

HEIÐAR:

En.

INGI:

Paskat siitä?

HEIÐAR:

Äh, joo. Paskat siitä.

INGI:

Macallania, 25-vuotiasta.

INGI kaataa 25-vuotiasta Macallan-viskiä kahteen lasiin, ojentaa toisen HEIÐARILLE joka kumoaa lasin yhdellä siemaisulla. INGI kaataa lisää HEIÐARIN lasiin.

HEIÐAR:

Sinä olit 25 vuotta.

INGI:

Niin olin.

HEIÐAR:

Eikö sinusta tuntunut oudolta, kun lakkasin soittelemasta?

INGI:

Se tuntui minusta tylyltä.

HEIÐAR:

Mutta jos en minä, mikä on sitten pahinta mitä olet tehnyt. Anteeksi, sinun ei tarvitse vastata,

minä vain -

INGI:

Joo, joo. Kun me tapasimme Lúnan kanssa kolmannen kerran, me lähdimme kävelemään ulosniemelle. Tapasimme Grottan majakalla. Minulla oli vähän lesbahtava tuulipuku, vihreä. Piruuttani ajattelin esittää jotain tavallista – ja minulle tuli siitä kuitenkin ihan hyvä olo.

HEIÐAR:

Vihreä? Se ei ole sinun värisi, sinulle täytyy tehdä värianalyysi.

INGI:

Odotas. Ja silloin Lúna nousi autosta täsmälleen samanlaisessa tuulipuvussa. Kolmannet treffit ja meillä on samanlaiset tuulipuvut. Minusta on oikeastaan aina tuntunut kuin olisin palapelin pala joka ei sovi mihinkään. Pala joka putosi olutlasiin, turposi ja on liian kummallisen muotoinen sopiakseen mihinkään. Ja semmoinen on Lúnakin, joku pani hänen palasensa pesukoneeseen tai jonnekin. Me emme sopneet mihinkään, mutta tapasimme samanlaisissa tuulipuvuissa ja palasemme loksahtivat yhteen. Me naimme yhtä soittoa jotain viikon verran. Hän tuli saman tien raskaaksi.

HEIÐAR (lipsauttaa):

Mutta hetkinen, missä lapsi on?

Anteeksi.

INGI:

Ei mitään. Poika syntyikin. Mutta hän oli kuollut jo syntyessään.

HEIÐAR:

En tiennyt, otan osaa.

INGI:

Muttta sen sijaan että olisimme surreet, me päätimmekin tekaista oikopäätä uuden lapsen! Ja siitä on kaksitoista vuotta. Kaikkien aikojen pisin oikopää. Mutta hän toivoo uutta lasta ja lykkää siten suremistaan. Kaksitoista vuotta. Minun ja Lúnan palapeli ei muodostakaan, tiedäthän, islantilaista hevosta tai alppimaisemaa vaan kuvan joka on jäänyt epäselväksi, epämääräisen surun tähden.

HEIÐAR:

Mutta miksi teidän täytyy silti erota?

INGI:

Minä tuota… kaksi kuukautta sitten minä olin saanut kyllikseni sperman ruikkimisesta purkkeihin ja kuukautiskierrosta puhumisesta ja varsinkin minä vihaan toivoa. Minä en usko tähän enää yhtään mutta Lúna elättelee toivoa. Mikset vastannut enää puhelimeen?

HEIÐAR:

Minähän yritin soittaa koko joulukuun!

INGI:

Kun sinulta puuttui jotain. Miksi lakkasit soittamasta silloin kolmetoista vuotta sitten?

HEIÐAR:

Mitä sinä teit hänelle?

INGI:

Olin vähän kännissä. Otin lennon Lontooseen. Menin yksityisklinikalle. Sinun olisi pitänyt vastatapuhelimeen.

HEIÐAR:

Mitä sinä teit? 

 

 

***

Lue pidempi ote näytelmästä Lúna