Meidän tietoomme ei ole tullut tartuntatapausta, joka olisi syksyn aikana jäljitetty teatteriesityksessä käyntiin. Kahdessa teatterissa tapahtuneita henkilökunnan sairastumisia on uutisoitu, mutta katsojat eivät ole saaneet tartuntoja.  

 

Muusikkojen liitto otti voimakkaasti kantaa rajoitusten epäreiluuteen heti saman viikonlopun aikana. Heidän jäsenkyselynsä mukaan 96 % on pandemian vuoksi menettänyt työtilaisuuksia. Taidelaitokset, kuten teatterit joutuivat sulkemaan ovensa, mutta karaokebaarit, yökerhot ja ns. yökahvilat eivät.  

 

Ruotsissa keskustelu yleisörajoituksista on käynyt kiivaana koko syksyn. Ruotsissa rajoitettiin 16.11. julkisten tilaisuuksien yleisömäärä kahdeksaan ihmiseen. Leif Zern kirjoitti eilen yksityisteattereiden vaietusta ahdingosta, Aftonbladetissa etsittiin toiminnallisia ratkaisuja ja Expressenissä kulttuuriministeri Amanda Lind sanoi pandemian paljastaneen kulttuurikentän rakenteellisia ongelmia.  

 

Tosiasia on kuitenkin, että tartuntamäärät ovat kasvussa, ja etenkin pääkaupunkiseudulla on siirrytty koronaepidemian leviämisvaiheeseen. Tänään (27.11.2020) Suomessa raportoitiin uusia tapauksia 496, niistä Helsingissä 141, Espoossa 77 ja Vantaalla 67.   

 

Eilen illalla tuli tieto, että myös Baltic Circle -festivaali, joka oli osittain rakentanut ohjelmistoaan alunalkaenkin pienille katsojaryhmille tai ulkona tapahtuviksi, keskeytetään tästä päivästä lähtien. Tiedotteessaan festivaali viittasi nopeasti kiihtyneeseen pandemiatilanteeseen. Ihmisten koolle kutsuminen ei tuntunut vastuulliselta.  

 

Vastuullisuus ohjaa varmasti kaikkia tapahtumajärjestäjiä. Vastuuta on kannettava paitsi yleisön hyvinvoinnista niin myös henkilökunnasta. Yhtälö vain on mahdoton. Helsingin kaupunginteatteri ilmoitti eilen aloittavansa yt-neuvottelut. Teatterin mukaan pandemia on tyhjentänyt salit. Kevätkausi pitäisi pian käynnistää, ja jo aikaisemmin syksyllä oli puhetta siitä, että teattereiden kassat tyhjenevät, jos tilanne ei vuodenvaihteeseen mennessä kohene.  

 

Valtio on kohdistanut tänä vuonna taiteen ja kulttuurin tueksi yhteensä 110 miljoonan euron koronatuet, uusien tukitoimien osalta ei ole tehty päätöksiä, mutta OKM sanoo, että niitäkin mietitään ensi vuoden alkupuolella, mikäli koronatilanne pitkittyy. Tähän olisi jo nyt syytä alkaa varautua.  

 

 

Ministeriö nimittää esittävän taiteen valtionosuuslautakunnan kolmeksi vuodeksi. Lautakunnan tehtävä on antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle lausuntoja valtionosuusjärjestelmän piiriin pääsemistä koskevista hakemuksista. Lautakunnan jäseniä ei ole vielä nimetty.  

 

Hakuaika valtionosuuden piiriin vuodesta 2022 lähtien joko toistaiseksi tai määräaikaiseksi ajaksi alkaa 12.1.2021 ja päättyy 15.2.2021 klo 16.15. Seuraavan kerran valtionosuuden piiriin on mahdollista hakeutua vasta 2024.  

 

Tilaisuus tallennettiin, ja se on katsottavissa ministeriön kotisivuilla kahden viikon ajan 27.11.2020 alkaen. 

 

 

Vaikka festivaali on keskeytetty, on osa sen tarjonnasta yhä tarjolla verkossa: Francesca Grillin valloittava ääniteos Listening to Sparks on kuunneltavissa 28.11. asti. Festivaalin sivuilta löytyy myös About Time and Love -julkaisu, forecasting movements -videoteoksen verkkoversio sekä Pohjat/Grounds -podcast.   

 

 

Aldebs attended the Damascus Ballet School and has a bachelor's degree in dance from the Higher Institute for Dramatic Arts in Damascus, and a Bachelor of pharmacy from Damascus University. She has worked as a teaching assistant in contemporary dance and ballet at the institute, and taught children at the Damascus Ballet School.  

 

I called Aldebs and asked her about her past week, and what possible new insights into performance her year both quarantining and performing in Finland had given her.  

 

Angela Aldebs: This past week I was working on creating a workshop at the Helsinki City Theatre with Jenny Jumppanen and Mirja Neuvonen, while also working on the Cleaners production, when the announcement was made that all events for more than 20 people would be banned for three weeks onwards.  

 

Aleksanterinteatteri, where the premiere of Cleaners would have been held, has postponed all events until 2021. We – an ensemble of performers from seven different countries as well as the design team – have done a lot of work making Cleaners and we don’t want for all the work to be gone. We’re combining new ways of movement and physical theatre, while telling the true stories of immigrant cleaners in Finland. All stories are based on interviews.

We’re currently contemplating whether to stream or record it or postpone the premiere altogether. As for the workshop for Helsinki City Theatre – that workshop has now been postponed until 2021 as well.  

 

The situation was similar last spring, when the pandemic first hit Finland. I was working with Zodiak, and we were supposed to work with children in Puistola. Instead, in April and May, Kati Raatikainen and I chose to seek out seniors who were quarantining. In the performance Being In A View I danced for them, and they watched me dance from their balconies. We also went to public parks and danced – naturally at a social distance. We also created a space where we could dance together with others through Zoom, so that one could experience being with someone else during quarantine.  

 

In August and September, I worked with the Helsinki City Theatre and Zodiak on an outdoor walking performance in Puistola. I did four scenes dancing in nature – and it struck me how difficult it is being in a nature different from the one you’re used to. Frankly, I wasn’t at home being outside. I come from an overpopulated city where the only thing you see are buildings.

 

The elements can be so surprising, as well as the reaction from the audience due to the elements. As an artist it was super exciting though. I got to develop new tools dealing with new surroundings as a dancer. I’m happy to now be able to walk to the forest in 10 minutes – and to experience what it feels like dancing outdoors. 

 

On the 3th and 14th of November I performed my own show Dark Reflections in Kokkola, which builds on darkness as a theme. This too is a new element for me, and the first thing I found strange upon my arrival in Finland exactly a year ago. All this darkness affected my body and mind. And the cold. I was tired all the time. And I didn’t have friends then.  

 

But now, a year later I look at darkness differently. I get energy from other things than sunlight, I’ve had chances to work with super professional, helpful, friendly people that I have come to trust. I’m able to work. And I do believe that the most important thing in life is to work with people from all over the world. I feel energetic again, and I have begun to change my mind about all this darkness that surrounds us. So, I would say I’ve gained a lot of new insights by working in Finland.